Tokihan kaikilta alueilta ja maanosista löytyy ilman muuta nautittavia tisleitä ja on tosiaan olemassa koviakin viski-intoilijoita, joihin savu ja turve ei kolahda oikeistaan laisinkaan. Mutta varsinkin alussa se "seulominen" kannattaa minun mielestäni tehdä hyvinkin karkealla jaolla. Eli karrikoiden Islayn savuviskit (ja tietysti se Skyen Talisker) vs. muut, vaikka kyse ei olekaan paremmuudesta itsessään. Sillä viskin valmistaminen kyllä hallitaan niin Ylämaalla kuin myös muillakin alueilla ihan yhtä lailla, mutta ero nimenomaan Islayn savuviskien ja muiden viskien välillä on kaikkein suurin. Eli vaikka jokaisen maan/maanosan ja alueen viskillä onkin omat tunnusomaiset ja tunnistettavissa olevat piirteensä, ovat erot kuitenkin huomattavasti pienempiä ja niitä on hyvin vaikea erottaa varsinkin alkuvaiheessa esim. Ylämaalaisten ja Alamaalaisten välillä. Kun taas nuo Islayn savuviskit ovat tunnistettavuudessaan omaa luokkaansa. Vaikka sitten kävisikin niin, että savu- ja turvepommit eivät kertakaikkiaan uppoa, niin sen jälkeen on huomattavasti helpompi alkaa haarukoimaan niitä omia suosikkeja muilta alueilta. Eli siinä vaiheessa on varmasti tiedossa ainakin yksi alue, jonka tyypilliset viskit eivät itsellä toimi. Kuitenkin edelleen jankutan sen verran, että noiden savuviskien suurimpia vahvuuksia ovat niiden todella voimakkaat savu- ja turvearomit sekä "pyöreys". Se tosiaan peittää alkoholimaisuutta todella hyvin ja tehokkaasti.
Tuosta varovaisesta aloittamisesta jaksan aina paasata ihan siitä syystä, että varmasti vähän jokaisella ensikokemukset viskistä ovat niitä vähemmän positiivisia.. Esim. tuo nimim. Ivymanin tarina 88:sta muistuttaa kovasti omaa ensikokemustani. Juoma tosin oli eri, (Johnnie Walkerin Red Label) mutta lopputulos oli varmasti hyvinkin samankaltainen ja tuon kokemuksen jälkeen minulta meni pitkän aikaa ennen kuin uskalsin viskiä uudestaan kunnolla edes haistella, maistamisesta nyt puhumattakaan. Voisin myös hyvin kuvitella, että nimim. Choirinkin ei niin positiivinen kokemus tuosta Laphroaigista johtuu mitä todennäköisimmin liian suuresta kerta-annoksesta. Eli vaikka kyseessä onkin suorastaan poikkeuksellisen pyöreä ja alkoholeiltaan äärimmäisen pehmeä viski, on se kuitenkin viskiä, eli väkevää alkoholijuomaa eikä limonadia. Itseäni puistattaa vieläkin ajatus lähes piripintaan täytetystä snapsilasista, joista me kaverin kanssa aikoinaan kulauteltiin sitä Red Labelia kunnes totaalinen stoppi tuli ja "hissi" alkoikin toimia toiseen suuntaan hyvinkin nopeasti.
Olen myöskin monilta osin samoilla linjoilla kuin nimim. Kapten GT, eli yhä harvemmin jaksan minäkään enää kovin analyyttinen olla. Eli kyllä se Viskien harrastaminen itsellänikin on nykyään enemmänkin puhtaasti rentoutumista/"meditoimista" tuttujen ja pomminvarmojen suosikkieni parissa kuin varsinaista maistelua/tastingia kovin analyyttisesti.
Sellainen ihan kokeilun arvoinen vinkki piti vinkata niille, jotka pitävät Lagavulinin 16- vuotiaasta peruspullotteesta. Mikäli ette ole tätä vielä kokeilleet, niin voin todella suurella lämmöllä suositella Lagavulinin 16- vuotiasta hyvän aterian päälle "jälkiruokana" yhden jääpalan kanssa. Tuo on esim. minulle ja monille tuttavilleni erityisesti sellainen joulunajan kulumaton klassikko joka on noussut suorastaan "pakolliseksi" perinteeksi. Eli sen jouluaaton ja joulupäivän aterian jälkeen Iittalan Gaissasta tukeva nelisenttinen yhdellä jääpalalla. Itse en käytä jaapaloja viskin kanssa muuta kuin tässä tapauksessa, eli aterian päälle "joululagaa" nautiskellessani. Joku taika juuri tuossa yhtälössä on oltava, sillä se yksi jääpala sopii aivan mielettömän hyvin nimenomaan tuon 16v. Lagavulinin kaveriksi. Eli kaikki Lagavulinin ystävät, jos ette ole vielä koskaan kokeilleet, niin kokeilkaa ihmeessä sitä "jälkiruokana" yhden jääpalan kanssa seuraavan kerran kun syötte niin sanotusti pitkän kaavan mukaan. Toimii!