Tuossa linkatussa jutussa on kuitenkin hyviä pointteja värjäyksen puolesta valmistajien näkövinkkelistä asiaa tarkasteltuna. Jonkin verran on itsekin tullut sokerivärin kanssa temppuiltua sokkomaistelun muodossa ja kyllä sen värin sieltä maistaa - tosin erittäin pientä vaikutusta sillä on ja ainoastaan rinnakkain maistellessa sen voi käytännössä erottaa. Suurempia eroja ihan perusviskienkin osalta voi löytää pelkästään eri erien välisestä vaihtelusta. Samaan päätyivät myös tuossa jutussakin.

Eikös jutussa pointtina ollut lähinnä se, että koska E150 tasoittaa ja peittää viskin makua, se saa eri viskierät maistumaan enemmän samanlaisilta, ja blended viskien tekemisessä E150 heidän mukaansa on suorastaan välttämättömyys, sillä muuten yksittäisten viskien maut pistävät liikaa esiin kokonaisuudesta, kun taas E150:n lisääminen hioo epätasaiset särmät ja tasoittaa blended viskin makua?

PS. Hyvä ja mielenkiintoinen artikkeli!

Mun vilpitön mielipide värjäyksen kanssa on vähän sama kuin auton moottoriäänien tuottaminen stereoista.
Kyllä sitä mielellään kuuntelee, mutta on vähän huijausta eikä se vaan tunnu samalta.

Eikös jutussa pointtina ollut lähinnä se, että koska E150 tasoittaa ja peittää viskin makua, se saa eri viskierät maistumaan enemmän samanlaisilta, ja blended viskien tekemisessä E150 heidän mukaansa on suorastaan välttämättömyys, sillä muuten yksittäisten viskien maut pistävät liikaa esiin kokonaisuudesta, kun taas E150:n lisääminen hioo epätasaiset särmät ja tasoittaa blended viskin makua?

Joo näin juuri. Mut on muistettava (yleinen huomio), että suurin osa single malteistakin on blendattuja. Eli siis vain single cask -julkaisut on yhdestä tynnyristä, kaikki muut on blendejä useista tynnyreistä. Sama tislaamo + mallasviski = single malt mutta yleisesti kaikki perusjulkaisut on satojen tynnyreiden sekoituksia. Tässä mielessä se blendauksen helpottaminen oli tuossa jutussa nostettu esille. Ei siis niinkään blendiviskeihin viitattu.

^ Minä käsitin, että tuossa puhuttiin sokerikulöörin välttämättömyydestä "maunrajoittimena" lähinnä blended/vatted malttien tapauksessa, eli eri valmistajien mallasviskien sekoituksissa, joihin ei kuitenkaan lisätä viljaviskiä. Ei siis niinkään yhden valmistajan omien malttien valmistamisessa, josta todetaan:

" I can only imagine the same goes for different casks from the same distillery. Caramel breaks up the ‘tension’ from a single cask and makes it approachable for another… If I had 10.000 casks in my warehouse of which only 1.000 would make it as ‘fitting the distillery profile’ and a drop of caramel would bring 8.000 casks into that profile I know what I would do…"

Eli kyse on pikemminkin siitä että kaakoslaadun tavarakin saadaan sopimaan makuprofiiliin kun kaikki viskierät tasoitellaan sokerikulöörillä. Mikään välttämättömyyshän tämä ei ole kun tavara alunalkaenkin on tislattu riittävällä huolella, esim. nuo monet arvostetuimmat ja varsinkin pienemmät tislaamot (esim. Ardbeg, Highland Park, Glenfarclas, Springbank, Bunnahabhain jos oikein muistan) tekevät viskinsä ilman lisättyä sokerikulööriä, ilmeisesti joko osaaminen ja laatu tai pientislaamoiden tapauksessa pienemmät valmistusvolyymit takaavat paremman laadunvalvonnan jolloin sonerikulööriä ei tarvita?

^ No juu, ihan samalla tavalla minäkin tuon käsitin. Samalla viivalla ollaan. Lähinnä vain juuri tuo postaamasi lainaus pani ajattelemaan näin ekonomina, "jos minulla olisi 10K tynnyriä, joista tuhat olis ok tavaraa ilman väriä ja värin kanssa 8K". Päätös käyttääkö vai eikö olisi helppo. Eli juurikin, vähän huonompikin tavara saadaan välttämään väriä käyttämällä. Profittia.

Hyviä pointteja kylläkin. En usko, että tislaustaidosta on kiinni, tynnyreistähän tulee lähteestä riippuen n. 80% viskin lopullisista aromeista, joten sinne puolelle lähtisin vetämään vainua. Highland Park on Glenmorangien (ja Ardbegin sitä kautta nykyisellään myös) ohella eniten tynnyripolitiikkaansa pohtivia tislaamoita. Springbankin tapauksessa taas tekevät niin pieniä eriä, että aromivaihtelut ei haittaa. Glenfarclas taas tekee just niinkuin tahtoo, kun ovat perheomisteinen ja sitä kautta itsenäinen (parhautta!). Pientislaamoista ei näiden kohdalla tosin voida puhua, kun Ardbeg noista pienimpänä tislaa yli miljoona litraa puhdasta alkoholia vuodessa, Fagerlund yli kolme ja nuo muut asettuu 2 - 2,5 väliin.

Hyvää settiä yhtä kaikki. Pitkästä aikaa tulee viskihommiakin vähän mietittyä, ollu harrastus vähän jäissä jonkin aikaa jo. Tattis!

Noh noiden kohdalla ei tosiaan pientislaamoista voida puhua, pikemminkin ei-tehotuotetusta viskistä tms.?

Tosin eipä aina ole firmastakaan kiinni, esim. Caol Ilaan ei myöskään sokerikulööriä laiteta vaikka on osa Diageo-perhettä.

Mitä mieltä Flaviarin diilinä löytyvästä Tobermory 10yo:sta? Olisiko sopiva credittipoisto?

Mä ottaisin tän:
http://flaviar.com/product/edradour-24-year-old-1985-pedro-ximenez

Ihan vaan sen vuoksi että on ollut PX caskeissa vikat 6 kk. Mutta varmaan toi Tobermorykin on ihan hyvää kun aluetta katsoo. Koskaan en ole kuullut ja ei taida pästä oikein missään maistamaankaan, eli siinä mielessä varmaan ihan hyvä "harvineinen" poisto.

Poista mulle sitten kanssa yksi pullo. Oisko vielä joku kolmas niin saa free shipping?

Joo, nappaan sulle kanssa. Joku kolmas vielä mukaan (mielellään pk-seudulta)?

Niin ja ota mulle siis Tobermormyrkkyä!

50 senttiä säästää posteissa jos ottaa kaksi pulloa. Eli jos ei huomiseen puoleen päivään mennessä ilmesty kolmatta tilaajaa niin kannattanee tilata molemmille omat, säästää säädön määrässä.

Varsin ansiokkaan väännön saitte aikaan. Kaveri oli käymässä ahvenanmaalla ja olisin Caol Ila 12 tuottanut pullon, mutta ei löytynyt laivan valikoimasta, joten päädyin Ardbeg kymppiin, saa nähdä miten maistuu.

Varsin ansiokkaan väännön saitte aikaan. Kaveri oli käymässä ahvenanmaalla ja olisin Caol Ila 12 tuottanut pullon, mutta ei löytynyt laivan valikoimasta, joten päädyin Ardbeg kymppiin, saa nähdä miten maistuu.

No siinä on kyllä islay-viskien vaaleansininen ocbd, niin perus kuin olla vaan voi, mutta toimii aina. Loistovalinta.

Varsin ansiokkaan väännön saitte aikaan. Kaveri oli käymässä ahvenanmaalla ja olisin Caol Ila 12 tuottanut pullon, mutta ei löytynyt laivan valikoimasta, joten päädyin Ardbeg kymppiin, saa nähdä miten maistuu.

No siinä on kyllä islay-viskien vaaleansininen ocbd, niin perus kuin olla vaan voi, mutta toimii aina. Loistovalinta.

Olisiko tässäkin vaan yksinkertaisesti niin, että vähemmän on vain loppujen lopuksi enemmän? Eli Vaikka kyseessä onkin kyseisen tislaamon peruspullote, niin siitä huolimatta kyseessä on tuote mistä ei voi ottaa mitään pois eikä oikein lisätä siihen mitään, koska tuote on parhaimmillaan sitä mitä se aidosti tällä hetkellä on. Hyvänä vastakkaisena esimerkkinä jo aikaisemminkin mainitsemani Laphroaigin "erikoispullotteet" kuten Quarter Cask, joka on hypestään huolimatta täysin keskeneräinen ja raaka viski, vaikka "tavoite" on ollutkin luoda jotain mikä olisi "enemmän".

BenRiach 10 yo. Haastan kaikki Laffe 10 yo juojat kokeilemaan. Ei uskoisi Speysideksi!