Vapautuiko Kuuba?

Ainakin verkkareista.

Tämän kiskoin paikallisesta viinapuotista. En ole vielä korkannut, mutta hampaat napsaavat jo.

^Vakiotavaraa omassa valikoimassa. Maukas klassikko.

Nyt on maisteltu. Kohtalaisen mieto maku, mutta päihtyy hyvin.

Erinäisten sattumusten seurauksena haltuuni päätyi pullollinen kanadalaista 8-vuotiasta black velvet reserve viskiä. En erityisemmin pidä viskistä mutta tätä siemailee mielellään. Maku on mukavan pehmeä, makeahko, jotain vaniljan ja kookoksen aromeihin vivahtavaa olen tässä maistavinani. Ei hassumpaa.

Knob Creekin ruisviski oli erittäin suunmukaista. Liekitin männynneulasia niin sai vähän lisätuoksuja nenään.

Mites on viskimiehet, mitkä olisivat ummikolle sopivia pehmeitä viskejä? Tämä alue on minulle täysin tuntematon mutta muitten vahvojen juomien (konjakit, rommit tequilat) joukosta kiinnostavat ainoastaan tynnyrissä pitkään kypsyneet tisleet josta raa'an alkoholin päällekäyvä terävyys on painunut taka-alalle. Eli mitä viskejä voisi tymäkämpiin aromeihin tottumatonkin siemailla sellaisenaan ilman irvistelyä? 

Vaikkapa Balvenie Doublewood, Glenkinchie tai Glenrothes. Ylipäänsä monet Speysiden ja Alamaan mallasviskit. Ei niitäkään kannata aivan sellaisenaan juoda vaan lisätä hieman vettä sekaan.

Lisäisin listalle Glenmorangien.

Mites on viskimiehet, mitkä olisivat ummikolle sopivia pehmeitä viskejä? Tämä alue on minulle täysin tuntematon mutta muitten vahvojen juomien (konjakit, rommit tequilat) joukosta kiinnostavat ainoastaan tynnyrissä pitkään kypsyneet tisleet josta raa'an alkoholin päällekäyvä terävyys on painunut taka-alalle. Eli mitä viskejä voisi tymäkämpiin aromeihin tottumatonkin siemailla sellaisenaan ilman irvistelyä?

No ilman muuta Laphroaigin peruskymppi jos ja kun pehmeys sekä tikkuisen viinamaisuuden peittyminen on prioriteeteissa korkealla. Eli kyseessähän on kaikkien savuviskien isä ja äiti. Aromeiltaan erittäin voimakas, savuinen ja turpeinen. Mutta juuri nuo voimakkaat aromit tekevät siitä todella pehmeän viskin, koska samalla nämä voimakkaat aromit peittävät sen viinamaisuuden ja raa'an alkoholin pistävyyden. Lisäksi ostamalla 10v. "Lapparin" saat samalla kaksi muutakin positiivista seikkaa;

- tuotteen joka todella selvästi erottuu muiden alueiden viskeistä (esim. Ylä- ja Alamaalaisten väliset erot ovat niin olemattomia ettei monikaan niitä sokkotestissä kykene edes maistamaan)
- yhden laadukkaimmista kymppivuotiaista. Toki yksi kalleimmista kympeistä myös mutta hintansa väärti, lupaan sen.

Perinteinen viisaus single malttien suhteen on ollut, että tutustuminen kannattaa aloittaa lowland alueen tuotosten joukosta. Ne ovat tyypillisesti hieman "kevyempiä". Oma suosikkini lowland malttien suhteen oli aikanaan Littlemill, mutta sen saatavuus tänä päivänä on hieman haasteellista. Keveys ei kuitenkaan kaikkien mielestä ole sama asia kuin pehmeys. Itse suosittelisin kokeilemaan esim. Lagavulin 16v:tä. Sen maku on upean voimakas, mutta ainakin minun mielestäni siinä mielessä pehmeä, että alkoholi ei työnnä itseään liiaksi etualalle peittämään muita makuja.

Suositukseni on myös: "Sano EI single malt snobismille". Blended viskien puoleltakin löytyy hienoja juomia. Omasta mielestäni erityisen pehmeä ja nautittava on Antiquary 12v.

No ilman muuta Laphroaigin peruskymppi jos ja kun pehmeys sekä tikkuisen viinamaisuuden peittyminen on prioriteeteissa korkealla.

Lappari on kyllä mielestäni aika riskialtis suositus uudelle aiheeseen tutustujalle. Saattaa pelottaa aloittelijan loppuiäkseen viskien parista ;)
Hieno juoma sinänsä, sitä en kiistä, mutta ehkä kannattaa kuitenkin aloittaa jostain hieman helpommasta. Toisaalta, hyppy suoraan altaan syvään päähän on tietysti sekin yksi tapa...

Lisäksi ostamalla 10v. "Lapparin" saat samalla kaksi muutakin positiivista seikkaa;

- tuotteen joka todella selvästi erottuu muiden alueiden viskeistä (esim. Ylä- ja Alamaalaisten väliset erot ovat niin olemattomia ettei monikaan niitä sokkotestissä kykene edes maistamaan)
- yhden laadukkaimmista kymppivuotiaista. Toki yksi kalleimmista kympeistä myös mutta hintansa väärti, lupaan sen.

�,,lä unohda ilmaisia tiluksia saarelta, vai vieläkö niitä jaellaan?

Lappari on kyllä mielestäni aika riskialtis suositus uudelle aiheeseen tutustujalle. Saattaa pelottaa aloittelijan loppuiäkseen viskien parista ;)
Hieno juoma sinänsä, sitä en kiistä, mutta ehkä kannattaa kuitenkin aloittaa jostain hieman helpommasta. Toisaalta, hyppy suoraan altaan syvään päähän on tietysti sekin yksi tapa...

Siis nimen omaan ne elinikäiset viskikammot saadaan ihan muiden alueiden ja maiden viskeistä kuin Islayn.. Laphroaig on siksi niin helppo että ne pehmeät savun, turpeen ja tervan aromit peittävät kovan viinan todella tehokkaasti alleen, päinvastoin kuin esim. keveiden Ylämaalaisten kanssa käy. Niissä se aromien näennäinen keveys kääntyy itseään vastaan etenkin aloittelijan suussa, joka maistaa luonnollisesti ensiksi juuri sen pistävän alkoholin eikä takuulla kykene erottamaan sieltä sitä hentoa kukkaisuutta ja hedelmäisyyttä.