Kengän valmistusprosessi ei mielestäni poista sitä tosiasiaa, että massatuotantokenkäkin, liimoineen ja kumipohjineenkin VOI olla ihan kaunis.
Itse asiassa se melkoisella varmuudella sulkee pois sen mahdollisuuden. Eccot tehdään melkoisen huonolaatuisesta nahasta nopeasti konepingottamalla lesteille, jotka on suunniteltu tällaiseen käyttöön. Lestit siis ovat pakostakin yksinkertaisia muodoltaan ja esim. sisäkaaren muoto on tästäkin syystä sangen suora (ja kengän sisällä usein "holvikaarituki", jolla tätä istuvuuden osalta paikataan). Nahkalaadun ja lestityksen vuoksi myös hoito vaikeutuu - Eccot voi kirjaimellisesti "hoitaa pilalle" ja irroittaa liimauksen esim. sisänahkaa hoitamalla (rasva irrottaa kontaktiliiman). Päällisnahka taas ei kiillotu tai ole hoidettavissa tavanomaisin keinoin, koska se on jyrätty korostetun ylisileäksi (ja yleensä pinnoitettu "binder" -tyyppisesti) nahkalaadun heikkouden (ja nahkahävikin pienentämisen) takia.
Turoja ei, muuten, täällä ihan niin kanonisoidusti moitita, kuin luulisi. Turoissa suurimmalle osalle ongelmina ovat rakenne ja vanhanaikainen tapa sovittaa istuvuus kaikille - suuret kädentiet ja paksut olkatoppaukset, jotka ovat paitsi nykymuodin (kyllä, muodin) vastaisia myös kumarruksia 80- ja 90-luvuille. Tämä on sangen anteeksiantamatonta aikana, jolloin pahimmat massatuotantofirmatkin saavat markkinoille modernilla kaavoituksella tehtyjä pukuja. Pääsyynä on todnäk. asennoituminen ja modernit tuotantolaitokset, joiden kanssa ei joko voida tai haluta kilpailla. Osalle, toki, retropoliitikkoleikkaus voi sopia.
Liimarakenteella
voi tehdä kauniita kenkiä siinä missä reunosrakenteellakin. Esim. Marcel Mrsan on näyttänyt, että liimalla rusauttaa laatukengän kasaan siinä missä muullakin kokoonpanotavalla. Liimakengän myös voi korjata, mutta sen kestävyys ei siitä huolimatta ole reunoskengän tasoa (eikä korjaus yhtä helppoa, koska hyvä liimarakenne vaatii aivan samanlaisen paneutumisen kuin hyvä reunosrakennekin). Samantasoisia kenkiä on myös mahdotonta luoda tehtaissa, edes Northamptonin "käsityötehtaissa" (joissa lestaus ja mm. pohjaompelu eroavat huomattavasti sekä puhtaasta käsityöstä että moderneista pikatehtaista).
Sama, muuten, pätee myös naisten kenkiin. Niissäkin on nykyisin aika niukasti aidosti kauniita luomuksia - johtuen juuri siitä, että valmistusprosessi on massatuotantopopojen kohdalla mahdollisimman yksinkertainen. Linjakkuus ja kaaret on siis väkisinkin saatettava tasolle, jolla nopea lestitys heikkolaatuisella nahalla voidaan suorittaa.
Foorumilla saa toki sanoa hyvää Eccoista tai Turoista (sun muista). Kannattaa myös yrittää perustella näkemyksensä ja sitä varten tutustua kengän- ja vaatteenteon prosesseihin. Myös perehtyminen näiden estetiikkaan on hyödyksi - silloin ymmärtää sitä, miksi näiden osalta "avaudutaan" täällä(kin) niin paljon. Hinta/laatusuhde on niinikään yksi tekijä - vaikka popo olisi "ihan OK" mutta maksaa enemmän kuin aidosti kaunis ja huolella lestitetty kenkä (ja luopuu pohjastaan hoidon takia n. kolmen vuoden sisällä ostosta), ei jalkinetta voi oikeasti kehua.
Myös laatutieto on yleisesti kadonnut. Tämä on sekä hyvä että huono asia - jo halvatkin aidot kengät jalkoihinsa sujauttamalla saa niistä järjettömän määrän kehuja ja arvailuja, joiden mukaan kengät ovat "vähintään viidensadan" jalkineet. Kauneus tunnistetaan, mutta sen saatavuutta pidetään lähes mahdottomana. Kauneuden elementtejä ei kuitenkaan osata jaotella - lähinnä vain sanotaan massatuotantojalkineen näyttävän "muhkulta" tai "jotenkin kolholta". Syy muhkuuteen ja kolhouteen on tuotantotekninen. Tuotantotapa siis vähentää kauneutta ja huollettavuutta.
Ne, jotka tietävät jalkineista sen verran, että ovat Suomessa valmiita näkemään laadukkaampien jalkineiden hankkimisen vaivan, ovat myös alttiimpia huoltamaan jalkineitaan. Kenkien huoltotieto tulee osittain erityisen paneutumisen myötä. Aina näin ei tietenkään välttämättä ole, mutta väitän useimpien laatupopojen omistajien huoltavan hankintojaan paitsi hyvin, myös mielellään.
Nykysuomalaisessa yhteiskunnassa on myös "äijää" ja "miehekästä" olla huoltamatta vaatteitaan ja kenkiään. Miehekkäitä huollon kohteita ovat autot, mahdolliset aseet, koti (korjauksen, ei siivouksen, osalta) ja koneet. Sama pätee vaatteiden ja kenkien estetiikkaan - istuvuus, kurvikkuus ja muodokkuus koetaan feminiinisiksi asioiksi, samoin kuin kiinnostus värien yhteensovittamiseen. Myös klassisen miehekkäillä valinnoilla saadaan nykyisin k.o. vaikutelma aikaan. Kansalliset stereotypiat esim. italialaisten miesten hyvästä pukeutumisesta sallitaan, mutta samalla odotetaan suomalaisen miehen (tm) pukeutuvan tästä poikkeavasti - tosimies ei saa näyttää ulkomaiselta keikarilta. Mitä lähemmäs keski-ikää ja tätä vanhempia ihmisiä mennään (mikäli ihmiset eivät muista "vanhoja aikoja", eli 70-lukua edeltänyttä Suomea), sitä vahvempi tämä stereotypia on. Nuorten osalta näkemys on nykyisin (kaupungeissa) hieman muuttunut.
Epäily foorumin väärässäolosta voi siis olla aivan oikea. Suomen esteettinen ympäristö ei välttämättä ole otollisinta laadultaan hyvälle (ja tuotantotavoiltaan moderneille tai perinteisille) pukeutumiselle, koska laajimmalle levinnyt esteettinen taju pohjautuu parin toimijan yhteiseen muotokieleen ja tämän kielen uniformumaiseen asemaan. Suomalaismiehellä ei ole vahvaa tyylillisen individualismin historiaa. Samoin se, mikä koetaan käytännölliseksi ja tilannekorrektiksi, pohjautuu kapeaan muotokielipohjaan.