Joku keikari tilasi itselleen bespoke-talon, ja näin sitä tehtiin: https://www.facebook.com/photo.php?v=443326559065261.

Jos koneista on pulaa ja työvoimasta ei, niin tuolla lailla se kannattaa tehdä.

Juu, ja aika hyvän reeniin saavat samassa. Tuossa jää jokainen crossfittaaja toiseksi...

Säilytän valkoisia pellavahousuja samassa kaapissa kuin untuvatakkiani. Säilytystila on hieman kortilla, mutta onpa lämmintä käden ulottuvilla kun pakkaset tulevat.

[Ennen:]

Tyyli-intoiluni alussa ostin Stockmannin oman malliston irtotakin. Vaimo lyhensi hihat ja vaihtoi napit. Ymmärryksen lisäännyttyä tajusin, että rotsi ei ollutkaan niin hyvä. Vaimoni otti takin uuteen käsittelyyn, josta tässä pieni ennen ja jälkeen -ennakkopalat. Lisää kuvia on tulossa, jahka projekti valmistuu.

Eli rotsista lähti toppaukset ja pari senttiä puoleltaan hartialeveydestä, jonka johdosta olkapää ja hihan istutus fiksattiin uusiksi. Samaan syssyyn lähti liimakangas veke ja sinne jäi kevyt tukikangas muutamalla neulonnalla kiinni. Lisäksi takkia otettiin hieman sisään, kun se oli käynyt isoksi.

Ennen:





Jälkeen:



Valmis:





Bonus:

Värimuutos lienee kuitenkin merkittävin... ;-)
On ihailtavaa kun joillakin talouden osapuolilla pysyy langat ja neulat käsissä. Kun melkein jokaisesta takista pitää hihat lyhentää niin itse tekemällä säästäisi.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Onko takilla tunnearvoa, kun se on kaiken tuon vaivan arvoinen? Stöckän oma mallisto ei ole tehnyt minuun vaikutusta, vaikka kankaissa onkin mukavasti kuvioita ja värejä.

Suurin syy oli mielenkiinto, en ole aiemmin seurannut rotsin preparointia. Takki oli päälläni pojan ristiäisissä, joten onhan sillä tunnearvoakin. Tulipahan nyt kokeiltua miten takkia voi muokata jos osaa.

Värimuutos oli merkittävä, ns. O'gram-menetelmällä tehty. :-D

Toivottavasti muokkaus on dokumentoitu valokuvaamalla. Jos on, niin voisiko kuvat saada jopa jonnekin ihmeteltäväksi?

Kyllä sitä on kuvailtu ja tulee blogiin.

Hienoa! Veikkaan, että myös joku omista loimista joutuu leikkaupöydälle koekaniiniksi, kunhan kuvat ovat ihmeteltävinä.

Onko takilla tunnearvoa, kun se on kaiken tuon vaivan arvoinen? Stöckän oma mallisto ei ole tehnyt minuun vaikutusta, vaikka kankaissa onkin mukavasti kuvioita ja värejä.

Eikö juuri näitä kokeiluluontoisia muutostöitä pidäkin tehdä niille vaatekappaleille jotka on vara heittää roskiin, jos homma sattuu epäonnistumaan. Itse saan suurta nautintoa, kun onnistun tekemään omilla kätösillä jonkin muutostyön johonkin "kirpparitakkiin". Siis vaikka se ei laadultaan "tekisi vaikutusta". Erityisesti palkitsevaa on tutustua vaatteen rakenteeseen ja se kun oppii tekemään juuri oikeat muutokset istuvuuden parantamiseksi.

^ Juuri näin.

Voinko lainata tuota kommenttiasi bloggauksessa?

Voinko lainata tuota kommenttiasi bloggauksessa?

Toki

Lisäsin pari kuvaa alkuperäiseen postaukseen.