Mittatilauspuvun tilaamisesta

[Jälkiviisas]

Lisäksi teettämällä puvusta saa juuri haluamansa kaltaisen.  Maailmassa on varmasti lukemattomia kankaita, joista kukaan ei ole ikinä tehnyt rekkipukumallistoa, koska se ei varmasti myisi riittävästi.

Vaatteessa tulisi olla seuraavat asiat:
- miellyttävä materiaali (paksuus, laatu, mahdollinen kuvio ja tekstuuri)
- oikea istuvuus
- miellyttävät yksityiskohdat

Tästä saadaan jo aika paljon erilaisia variantteja.
Näin ollen vaihtoehtona esimerkkinä puvun kohdalla on, että haluan säästää rahaa ja kierrän pukuliikkeitä läpi etsien pukua, jossa asettamani ehdot täyttyvät. Jos oikein tahdon säästää niin etsin sellaista alennusmyynneistä, joka lisää muuttujiin hinnan. Jos nyt satun löytämään puvun, jonka kohdalla eri kohdissa tehtävät kompromissit ovat hyväksyttäviä, niin todennäköisesti puku on käytettävä ompelimon kautta.

Toinen vaihtoehto on, että säästän aikaani ja käytän rahaani siihen, että hankin tarvitsemani vaatteen tehtynä juuri siitä kankaasta kuin haluan, niillä yksityiskohdilla kuin haluan ja juuri minulle istuvana. Hintaeroa voi olla helposti tuhat euroa, mutta säästetty aika kymmeniä tunteja, hermot ovat paremmassa kunnossa ja lopputuloksessa on vähemmän kompromisseja.

Tämä on minun tekosyyni räätälileikeille, keksikää itse omanne.

[Ville]

Hops, hops, hintakeskustelusta on unohtunut täysin ulkomainen räätälitarjonta. Esimerkiksi Puolasta saa kolmiosaisen käsityöpuvun ymmärtääkseni jonkin verran yli tuhannella eurolla, jolloin rinnastus puvun hinnan ja elitismin välillä ei oikein päde. Totta, onhan tuo tonnikin kova kasa rahaa, mutta Suomessa on yhä Euroopan kalleimmat vaatehinnat ja ALV:mme nostaa käsityöpukujen hintaa tuntuvasti. Jos pyrkii pihistelemään, tulee käyttää aikaa ja vaivaa tämän tilausluomuksensa suhteen. Minulle tämä pihistely on vissi osa pukeutumisen hupia. eBayn kahlaaminen ja vaatteiden muokkauttaminen on mukavampaa ajanvietettä kuin vain marssia puotiin ja saada omansa.

Jälkiviisashan tuon hyvin summasi: perustelluista ja järkevistä hankinnoista keskustelemiseen tämä on ihan väärä foorumi. Keikarin foorumin jäsenet yksinkertaisesti haluavat eri asioita kuin vaikkapa kirja-, postimerkki- tai autointoilijat. Jos J-Ma suuntaisi heidän foorumeilleen kyseenalaistamaan rahankäytön järkevyyttä, samanlainen ketjukeskustelu syntyisi taatusti. Toinen käyttää tonninsa täydellisten pölykapseleiden hankkimiseen, toinen tyyliin. Eipä sen kummempaa.

ChuckBass: Isaian valmispaidat ovat Feressä muistaakseni noin 200 euroa, mittatilauksena kenties satasen enemmän. Tilauskokemuksia varmaankin löytää ulkomaisilta tyylifoorumeilta.

Edit: nytpä vasta lukaisin tuon Samin Thin Man -artikkelin. Hupaisaa kärjistystä, jonka kyllä ymmärtää vaatekauppiaan kannalta. Ostajahan sitten tekee kuten parhaaksi kohdallaan näkee.

[J-ma]

Tämä on minun tekosyyni räätälileikeille, keksikää itse omanne.

Kannattaa muistaa, että tämä keskustelu ei lähtenyt siitä, että olisin kyseenalaistanut sinun syitäsi mittatilauspukuun, vaan siitä, että kehoitin uutta foorumin jäsentä pohtimaan vielä kerran, että onko 1500 euron mittatilauspuku hänelle oikea valinta tässä tilanteessa.

Tässäpä onkin juuri tärkeä ero; on hyvä muistaa, että ne syyt jotka itse näkee mittatilauspuvun taustalla eivät välttämättä päde sillä henkilöllä jota on neuvomassa näissä asioissa. Ja jokaisella joka lähtee neuvoja jakamaan on mielestäni moraalinen velvollisuus tehdä tästä pohdinnasta ekplisiittistä. Mielestäni sinä, Jälkiviisas, onnistuit tässä paremmin kuin eräät toiset.

[Jälkiviisas]

Keikarin foorumin jäsenet yksinkertaisesti haluavat eri asioita kuin vaikkapa kirja-, postimerkki- tai autointoilijat.

Tosin perusperiaate on aika sama eli osaltaan tuotteen tuoma itseisarvo haluajalle.
Kyllähän sitä netistä saa printattua tai kirjastosta lainattua vaikka Miltonin Kadonneen paratiisin, mutta silti sen ensipainoksesta ollaan valmiita maksamaan omaisuuksia. Postimerkki, jossa on fasaani väärinpäin vuodelta 1906 maksaa omaisuuksia vaikka postikorttiin kelpaavan merkin saa (toistaiseksi) alle eurolla. Auto on toki sinällään verrattavissa pukuun tai muihin vaatteisiin eli sellaisella on, jos unohdetaan museoautot (tai tupakkatakit, saketit, lounaspuvut...), itseisarvonsa lisäksi myös käyttöarvo. Silti monet autointoilijat ovat valmiita maksamaan haluamastaan autosta reilusti enemmän kuin ostamaan vain sellaisen auton, joka on käytön perusteella järkevä.

Voisi siis sanoa, että intoilijalle on tärkeämpää intoiltu asia itsessään kuin sen tuoma välitön tai välillinen käyttöhyöty.
Tällä foorumilla on vaateintoilijoilta, toki varmaan myös monien muiden asioiden intoilijoita ja erilaisia hifistelijöitä. Sen vuoksi muistutukset terveestä järjestä tuntuvat aina vähän erikoisilta ;)

Tämä on minun tekosyyni räätälileikeille, keksikää itse omanne.

Kannattaa muistaa, että tämä keskustelu ei lähtenyt siitä, että olisin kyseenalaistanut sinun syitäsi mittatilauspukuun

Ei toki.
Tuo oli vähän enemmän sellaista itseironiaa, jossa yritin todeta, että ihan järjetöntä touhuahan tämä on, mutta silti jotakin syitä aina keksii...

[Dan-D]

Tuo oli vähän enemmän sellaista itseironiaa, jossa yritin todeta, että ihan järjetöntä touhuahan tämä on, mutta silti jotakin syitä aina keksii...

Itse tarvitsin tähän yhteen riviin n. 8000 merkkiä.

[Tuukka]

Ja niitä syitä on esimerkiksi se, että äsken tilaamaalleni puvulle varatusta kankaasta jäi hieman yli: teemme siitä vanhanajan tennisshortsit sinisestä s120 villa/kashmir -liituraidasta.

Mahtavaa. Käytännöllistä tai järkevää. Ei kovin.

Muuten, juttelin Marcon kanssa, en tiedä ymmärsimmekö toisiamme kaikinpuolin, mutta olkatoppaukset ovat valmiiksitehdyt, mutta tukikangas ommellaan pukuun. Tukikankaaseen kyllä liimataan sellaista vanumaista stuffia, joka vielä ommellaan lisäksi. Sitä miksi se liimataan ei oikein auennut. Mutta tuon ei pitäisi estää höyryttämistä / prässäystä. Ja mainitaan nyt vielä hinta niin aukeaa motiivi tulla Tallinnaan (muu kuin La Casa del Habano mistä tätä kirjoitan Magnum 46:sen ääressä, tai äsken edullisesti nautittu erinomainen 3 ruokalajin lounas): kolmiosainen puku, kaksivinen puku, lisäksi kolmet housut ja liituraitatennisshortsit noin 1200 euroa, kankaat hankittu erikseen. En tiedä saanko jotain kanta-asiakasalennusta tai -korotusta, mutta sanoisin, että on kilpailukykyinen hinta.

Edit: itseasiassa hinnassa kahdet housut, kolmannet maksoin laatutorilla olleella tummansinisellä kankaallani.

[supera]

Muuten, juttelin Marcon kanssa, en tiedä ymmärsimmekö toisiamme kaikinpuolin, mutta olkatoppaukset ovat valmiiksitehdyt, mutta tukikangas ommellaan pukuun. Tukikankaaseen kyllä liimataan sellaista vanumaista stuffia, joka vielä ommellaan lisäksi. Sitä miksi se liimataan ei oikein auennut. Mutta tuon ei pitäisi estää höyryttämistä / prässäystä. Ja mainitaan nyt vielä hinta niin aukeaa motiivi tulla Tallinnaan (muu kuin La Casa del Habano mistä tätä kirjoitan Magnum 46:sen ääressä, tai äsken edullisesti nautittu erinomainen 3 ruokalajin lounas): kolmiosainen puku, kaksivinen puku, lisäksi kolmet housut ja liituraitatennisshortsit noin 1200 euroa, kankaat hankittu erikseen. En tiedä saanko jotain kanta-asiakasalennusta tai -korotusta, mutta sanoisin, että on kilpailukykyinen hinta.

Niin, joskus itse matka on tärkeämpää kuin perille pääsy....

[premier]

Hyvää keskustelua, herrasmiehet :)

Ostopäätökset tehdään aina tunteella tai faktoiksi naamioitujen tunteiden perusteella. Kuten aikaisemmin tuli jo esille, tämä on hyvä tiedostaa ja toteuttaa sitä henkilökohtaisen budjetin rajoissa.

Oma tarpeeni on nyt siinä määrin tarkentunut, että tiedän pukeutuvani pukuun 5pv viikossa, joten kyseessä on melko oleellinen työväline (faktaksi naamioitu tunne). Tiedostan, että valmispuku kelpaisi tähänkin tarkoitukseen vallan mainiosti, mutta sisäinen hifistini painostaa minua valitsemaan mittapuvun. Sisäinen hifistini ei koskaan tule tyytymään puolittaiseen ratkaisuun. Todennäköisesti tulen suuntaamaan Feren mittapäiville, kunhan henkilökohtainen talous toipuu tarpeettoman tehokkaan auton ostosta.

[omitlove]

Minusta J-ma on esittänyt varsin hyviä argumentteja tässä keskustelussa. Ainakin itselleni pukeutuminen on funktionaalista - eikä vaatteisiin liityy erityistä fetissiarvoa.

Minunkin mielestäni vaate/puku on käyttöesine ja menee kyllä ennemmin tai myöhemmin huonoksi - jos ei kestä sitä (taloudellisesti tai emotionaalisesti) että se uusi 1500-2500 euron puku päällä voi liukkaalla kadulla kaatua seuraavana päivänä niin että on polvet ja kyynärpäät rikki, niin kannattaa kyllä katsella sitten ehkä vähän halvempia vaihtoehtoja.

Lienee siten että todella hyvä pukeutuminen ei ole ihan opiskelijabudjetin hommia - jos sillä hyvällä tarkoitetaan uusia, laadukkaita, istuvia takkeja, pukuja, paitoja ja kenkiä - joita kaikkia on tarpeeksi paljon.
Rekkipuku on ihan hyvä kompromissi hinnan ja istuvuuden välillä - luultavasti loppupeleissä helpompi kuin ostaa 10 sikaa säkissä eBay:stä ja saada ehkä yksi hyvä vaatekappale.

Itse en halua kiinnittää pukeutumisellani mitään huomiota - jos joku katsoo että onpa siistit ja hyvinistuvat vaatteet niin se sopii.

En hiblaile fiinejä nappeja tai napinläpiä iltaisin, enkä todellakaan ole kiinnostunut mistään Feren tekstissä mainituista nahkasohvista, viskeistä ja jalkapalloista - hei, me eletään 2010 luvun Suomessa, me voidaan pukeutua ihan hyvin, mutta ei kai meidän tarvitse ryhtyä miksikään Lontoolaisen herraklubin jäsenen stereotypioiksi?

Pyydän herrasmiesmäisesti anteeksi pikku provoiluani...

[Jälkiviisas]

Oma tarpeeni on nyt siinä määrin tarkentunut, että tiedän pukeutuvani pukuun 5pv viikossa, joten kyseessä on melko oleellinen työväline (faktaksi naamioitu tunne).

Kai tiedät, että kuten kengätkin niin myös puvut kaipaavat lepoa?
Sen vuoksi olisin J-man kanssa samassa leirissä, että jos ei ole useampaa pukua niin mittapuvulla ei kannata aloittaa (vaikka olisi se tarjouksesta löytynyt puku, vai muistanko käyttäjän väärin?). Sillä noin 1500 eurolla saa Ferestä jo kolme rekkipukua, kaksikin tykötarpeilla ja muutostöillä. Saati sitten viisi CT:n pukua eli joka päivälle oma.

Samalla saa selvitettyä mistä tykkää, mitä kaipaa ja havainnoitua omia mittojaan.
Hifistelyyn kun on hyvä selvittää, että mistä musiikista pitää, mikä on kuunteluympäristö ja tuovatko ne käsinpunotut kultaiset ilmassa leijuvat kaapelit oikeasti lisäarvoa... Etenkin kun tosiaan jos vetää puvulla koko ajan niin se on hyvin äkkiä entinen puku.

[Andi]

Sen vuoksi olisin J-man kanssa samassa leirissä, että jos ei ole useampaa pukua niin mittapuvulla ei kannata aloittaa (vaikka olisi se tarjouksesta löytynyt puku, vai muistanko käyttäjän väärin?). Sillä noin 1500 eurolla saa Ferestä jo kolme rekkipukua, kaksikin tykötarpeilla ja muutostöillä. Saati sitten viisi CT:n pukua eli joka päivälle oma.

Oma taktiikkani oli aloittaa suhteellisen huokealla mittapuvulla, jotta näkisin miltä istuva puku näyttää. Rekkipukuja ostaessa kun pitää olla omaa silmää ja kokemusta jos mielii saada istuvan.

[Jälkiviisas]

Oma taktiikkani oli aloittaa suhteellisen huokealla mittapuvulla, jotta näkisin miltä istuva puku näyttää. Rekkipukuja ostaessa kun pitää olla omaa silmää ja kokemusta jos mielii saada istuvan.

Käyhän se toki noinkin ;)
Joskin luottaisin kyllä esimerkiksi Solossa tai Feressä henkilökuntaan sen verran, että sieltä saa istuvan puvun.

[salaryman]

Ellei vartalo kovin paljon poikkea mittasuhteiltaan vaatetehtaiden mitoituksessaan käyttämistä keskiarvomitoista niin rekkipuvusta saa mielestäni vaatturin avustuksella aivan yhtä hyvin istuvan kuin mittapuvustakin. Tietysti puvun yksityiskohdat, materiaali ja yleisilme ovat asioita jotka valmispuvussa ovat mitä tehtaan suunnittelija on päättänyt. Itselläni puvut ovat työvälineitä eikä niihin sen kummemmalla intohimolla osaa suhtautua mutta ymmärrän kyllä heitäkin joille vaatekaapin sisältöön liittyy jotain elämää suurempaa. Omat puvut ovat suurimmaksi osin outlet- ja ebay-löytöjä jotka on sitten tuunattu vartalon mittoja vastaaviksi. Kroppa kun on mitoiltaan sellainen että koko 50 on liian pieni mutta 52 väljä niin hankin sitten villakankaisia viiskakkosia joista vaatturi kaventaa ja lyhentää kaljasaaville istuvan suojan.

Minulla vaatehankintoja ohjaa panostus-tulos suhteen optimointi. Vaatteiden tulee olla mukavia, kestäviä ja edustavan näköisiä. Hiostavassa ja kiristävässä puvussa ei jaksa painaa pitkää päivää pirteänä kuin peipponen ja väsyneen näköisenä ei ole uskottava asiakkaiden silmissä. Toistaiseksi olen arvioinut saavani parhaan vastineen rahoilleni kuvaamallani metodilla mutta toisaalta hyvän hinta-laatusuhteen omaavan mittapuvun tilaaminen kiehtoisi ajatuksena. Tuo aikaisemmin mainitsema indochino toimittaisi kotiin mittojen mukaan tehdyn puvun samalla hinnalla millä keskustan vaateliike myy sitä nimeltä mainitsematonta ex-kuopiolaispukua, mutta onko tuo kaukoidän hintaihme sitten hintansa arvoinen?

[ttuomine]

salaryman:

Täällä keskustelua Indochinon puvuista
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=52943

[salaryman]

Tuo styleforumin stringi on tuttu, olen seurannut sitä itsekin jo jonkin aikaa. Indochino tuntuu herättävän reaktioita puoleen ja toiseen.

http://www.indochino-review.com/
http://www.mensflair.com/shopping-guide/review-indochino-suits.php
http://hubpages.com/hub/Indochino-Review

Vieraskielisten forumien seuraamisessa on ongelmana että keskustelun hienoimmat nyanssit jäävät helposti havaitsematta ja esimerkiksi hienoviritteisen ironian erottaminen vakavassa mielessä esitetystä kommenteista on usein ulkopuoliselle lähes mahdotonta. Mm. styleforumin kommenteista ei oikein ota selvää, ovatko kommentoijat tyyppia mikään-ei-meille-kelpaa vai onko heidän laatuvaatimuksensa verrannollinen meikäläiseen. Styleforumin indochino -ketjun kommentoijille on annettava kunnia ja kumarrus siitä että moni tunnustaa ongelmien tilatun puvun kanssa juontavan omasta mittaus/tilausmokasta.

Juttelin tuossa joku aika sitten "luottovaatturini" (heh, tuntuupa kiva omia ammattilainen itselleen) näistä tilauspuvuista ja hän suositteli vahvasti että jos mieli tekee tilata puku netissä niin kannattaa ostaa mittojen otto ja puvun vastaanottotarkastus ammattilaiselta. Tällä tavoin tulee varmistettua että tilaukseen tulee oikea mitoitus ja että postin tuoma puku vastaa tilausta.

Hullumminkin voisi sen viisi-kuusikymppiä käyttää.