Tyylisuuntauksesi?

[i v y m a n]

Itse pyrin siihen, että kohtuullisen laadukkaat vaatteet pysyisivät tyylivirtausten suhteen 'ajattomina' oman käyttöikänsä ajan.

Hyvä tiivistys. samaa yritetään täällä - tosin minullakin on tuhmat (lue. voimakasväriset hetkeni) eli madras- ja gingham-paidat. Ja punainen g9 kun oikein haluan heittäytyä härskiksi.

[i v y m a n]

omassa työhuoneessa kirjoittamassa ja käyn korkeintaan työkavereiden kanssa kahvilla ja syömässä niin mukava neule ja mukavat (suorat) housut ovat ok. Samoin jos tietää, että päätyy vaikka Kallion tai Kannelmäen baariin, niin silloin samanlainen setti on varsin hyvä.

Jep. Voin kuvitella että Kurvin pubeissa saattaisi nirri lähteä aika nopeasti Savile Rowt yllä! Sama pätee aika mainiosti Turun Tinatuoppiin tai eri toten Pernon Navigare Pubiin.

Joking aside, koko viestisi on täyttä asiaa.

[i v y m a n]

Ehkä yhteenvetona niin, että töissä anglosaksiseen tyyliin ja vapaalla ivy-lookia.

Itsellä on muutamakin brittituttu jotka toimivat näin ja täytyy todeta herroja tavanneena että toimii.

Itse pitäydyn tässä ivy-americanassa, semminkin kun työskentelen alalla joka sallii (mielestäni - heh -liiankin) vapaan pukeutumisen.

Tosin ensi viikolla soisän hautajaisiin meinaan laittaa tumman brittityylisen mtm-puvun. On lipputaskut ja kaikki, mitäköhän sitä on tullut vajaa kymmenisen vuotta sitten ajateltua? 

Toisaalta, suomalaiset räätälit eivät oikien tunnu tajuavan tuota natural shoulder -juttua.

[tuomas]

En varsinaisesti noudata mitään tyyliä samalla tavoin kuin monet tällä foorumilla, vaan oma pukeutumiseni vaihtelee välillä rajustikin tilanteen mukaan. Perusperiaatteita ovat laatu, istuvuus, pitkäikäisyys, ulkonäkö ja käyttömukavuus. Pitkäikäisyydellä tarkoitan paitsi kulutuksenkestoa myös tyylillistä ajattomuutta. Niinpä en juurikaan seuraa niin sanottua pintamuotia vaan pyrin hankkimaan ainoastaan vaatteita, joita voisin kuvitella käyttäväni vielä kymmenen vuoden kuluttua. Tässä on myös ekologista ajattelua taustalla.

Puvuissa vaihtelee sekä britti- että italialaisvaikutteet, mutta varsinainen työasu on useimmiten farkut, kauluspaita ja pikkutakki tai suorat housut, kauluspaita ja neule. Toisinaan töissä on puku ja solmio, mutta olen enimmäkseen tekemisissä hyvinkin boheemien taiteilijoiden kanssa, jolloin puku saattaa luoda tilanteeseen turhaa jäykkyyttä (vastapuolen osalta siis). Aika harvoin irrottelen väreillä kuin korkeintaan taskuliinan verran.

Vapaa-ajalla päälle löytyvät farkut tai chinot, button-down-paita ja kenties neule. Kesällä useimmiten farkut ja t-paita.

Kengät ovat enimmäkseen englantilaisia, mutta mukana on muutamat italialaiset loaferit. Jostain syystä (ehkä 80-luvun traumatisoimana) en ole päässyt mokkasiinien, purjehduskenkien tai tupsuloaferien makuun, mutta tämäkin voi toki muuttua. Kesällä jalassa on usein tennarit.

Ensimmäisen kerran aloin varsinaisesti kiinnostua pukeutumisesta teini-ikäisenä, kun grunge lävisti nuorukaisen sekä kuvainnollisesti että ihan kirjaimellisestikin. Pitkä tukka on sittemmin lähtenyt, mutta yhä edelleen flanellipaidassa ja maihareissa on jotain sympaattista. Siitä sitten tyylini on vähitellen vakiintunut nykyiseksi perus-ajattomaksi.

Siispä sen syvällisempää pukeutumisfilosofiaa minusta ei valitettavasti löydy, ja sitä mielenkiintoisempaa onkin seurata tällä foorumilla joidenkin tietylle tyylille vihkiytyneiden jäsenten tekemisiä. Siinä on jotain samaa kuin keräilyharrastuksessa: en voisi oikein edes kuvitella itse keräileväni jotain määrätietoisesti, mutta minusta on hienoa seurata vierestä asiaansa täysin syventyneiden keräilijöiden toimia.

[i v y m a n]

80-luvun traumatisoima on hyvä termi. Samastun.

[Pchan]

...enimmäkseen tekemisissä hyvinkin boheemien taiteilijoiden kanssa, jolloin puku saattaa luoda tilanteeseen turhaa jäykkyyttä (vastapuolen osalta siis). Aika harvoin irrottelen väreillä kuin korkeintaan taskuliinan verran.

Olisikos se tuossa se ratkaisu? Eli hieman räväkkyyttä lisää kun kerran työkaverit ovat boheemeja. En usko, että esim. ChuckBassia pitäisivät kovin jäykkänä äijänä. Ei ne taiteilijat Klingea pelkää, vaan turo-miehiä.

Itse uskon tiettyyn hallittuun kontrastiin käyttäytymisen, tilanteen ja pukeutumisen muodostamassa kolmiossa. Jos kaikki viestit ovat liian harmonisia, niin työssä tavatut ihmiset saattavat värittää viestisi omilla ennakkoluuloillaan. Eli kun pukeutuu tiptop ja esittää tiptop asiaa, niin silloin käyttäytymisen pitäisi olla oman skaalan rennommasta ja välittömimmästä päästä. Tuolloin haetaan vaikutelmaa 'toihan on rento ja asiallinen pukuäijä'. Vastaavasti samassa tilanteessa samalla materiaalilla pikkutakki päällä ei enää olekaan varaa liikaan rentouteen, vaan pitää hakea hitusen asiallisempaa lähestymistä. Eli haettu vaikutelma on 'toihan on aika särmä äijä, vaikka näyttääkin rennolta'. Se on sitten omasta persoonasta kiinni millaisella skaalalla operoi ja mitä asioita haluaa tasapainottaa.

[Jälkiviisas]

omassa työhuoneessa kirjoittamassa ja käyn korkeintaan työkavereiden kanssa kahvilla ja syömässä niin mukava neule ja mukavat (suorat) housut ovat ok. Samoin jos tietää, että päätyy vaikka Kallion tai Kannelmäen baariin, niin silloin samanlainen setti on varsin hyvä.

Jep. Voin kuvitella että Kurvin pubeissa saattaisi nirri lähteä aika nopeasti Savile Rowt yllä! Sama pätee aika mainiosti Turun Tinatuoppiin tai eri toten Pernon Navigare Pubiin.

Tinis on kyllä hieno...
Itse asiaan niin voisin kuvitella sellaisen hieman elämää nähneen tumman puvun valkoisella kauluspaidalla oikeasti sopivan tuollaiseen ympäristöön. Tosin ikää pitäisi olla se viisikymmentä... noissahan on kantikset aika paljon niitä sinä aikana syntyneitä kun miehillä oli aina puku ja hattu.

Sellainen Tuomari Nurmion tyyli:




Voisiko tätä kutsua "laitapuolen herrasmies"-tyyliksi?

[tuomas]

...enimmäkseen tekemisissä hyvinkin boheemien taiteilijoiden kanssa, jolloin puku saattaa luoda tilanteeseen turhaa jäykkyyttä (vastapuolen osalta siis). Aika harvoin irrottelen väreillä kuin korkeintaan taskuliinan verran.

Olisikos se tuossa se ratkaisu? Eli hieman räväkkyyttä lisää kun kerran työkaverit ovat boheemeja. En usko, että esim. ChuckBassia pitäisivät kovin jäykkänä äijänä. Ei ne taiteilijat Klingea pelkää, vaan turo-miehiä.

Klingeä tuntematta mutta ulosantiaan seuranneena epäilisin, että aika moni pelkäisi. :)

Tokihan sitä voisi omaa pukupukeutumista virittää räväkämpään suuntaan, mutta kun se ei tunnu luontevalta niin en näe siihen syytä. Muutenkin minusta on tärkeää kohdata monet aika herkät runosielut ns. heidän omalla tontillaan. Tästä on sen verran kokemusta, että joskus on parasta mennä vastapuolen mukana.

[DandyAndy]

Itse uskon tiettyyn hallittuun kontrastiin käyttäytymisen, tilanteen ja pukeutumisen muodostamassa kolmiossa. Jos kaikki viestit ovat liian harmonisia, niin työssä tavatut ihmiset saattavat värittää viestisi omilla ennakkoluuloillaan. Eli kun pukeutuu tiptop ja esittää tiptop asiaa, niin silloin käyttäytymisen pitäisi olla oman skaalan rennommasta ja välittömimmästä päästä. Tuolloin haetaan vaikutelmaa 'toihan on rento ja asiallinen pukuäijä'. Vastaavasti samassa tilanteessa samalla materiaalilla pikkutakki päällä ei enää olekaan varaa liikaan rentouteen, vaan pitää hakea hitusen asiallisempaa lähestymistä. Eli haettu vaikutelma on 'toihan on aika särmä äijä, vaikka näyttääkin rennolta'. Se on sitten omasta persoonasta kiinni millaisella skaalalla operoi ja mitä asioita haluaa tasapainottaa.

Tämä on hieno havainto ja allekirjoitan sen täysin.

Omassa pukeutumisessani tavoittelen sellaista laimennettua italotyyliä. Minua ei siis nähdä kadulla paidankaulus pystyssä, mutta vapaa-ajalla pyrin yhdistelemään katutyyliä ja klassisia elementtejä kohtuullisen ennakkoluulottomasti. Töissä pukeutuminen on konservatiivisempaa. Kuitenkin Pchanin ajatusta mukaillen. Töissä puvun käyttöön ei ole mitään erityistä pakkoa, mutta se on ollut perinteisesti se helppo vaihtoehto. Nykyisin pyrin rakentamaan garderoobiani pikkutakkien ympärille ja siten myös vapaa-ajan- ja työpukeutumisen välinen erokin hieman on kaventunut. Vaikka puku työpäivän jälkeen aika nopeasti henkarille päätyykin niin, kuten ChuckBass tuossa aiemmin totesi, ei pukeutuminen lopu vapaa-ajallakaan. Tyyli vain muuttuu asteen tai pari kasuaalimmaksi.

Vapaa-aikaan poimin elementtejä katutyylistä, militääriklassikoista ja klassisesta pukeutumisesta. Farkut ja kauluspaita ovat peruskalustoa. Jalassa vapaa-ajalla on niin nahkakenkiä kuin sneakereitäkin.

[kapten GT]

80-luvun traumatisoima on hyvä termi. Samastun.

Samoin, mutta en täysin. Käytin Docksides'a jo ennen kuin ne tulivat muotiin ja käytän jatkossakin. Mutta vaatteiden leikkauksista, väreistä ja isoista logoista jäi jälki.

Te muistatte: valtavat Paul&Sharkin logolla varustetut villapaidat, lumipestyt farkut, ylisuuret olkatoppaukset, pikkutakkien napituslinja jossain vyön soljen kohdalla, neonvärit, suorat leveälahkeiset housut upslaakeilla ja toppatakit, lasketteluvaatteet (mm. torstai) joka paikassa jne. Ja ei, minä en käyttänyt mitään noista, mutta siitä jäi muistijälki.

[i v y m a n]

^Muistan oikein hyvin, vieläkin voin pahoin nähdessäni pastellipinkin Lacosten kaulukset pystyssä, eri toten yhdistettynä mulletiin. Semminkin kun oma lukioluokka-aste oli näitä vara-donjohnsoneja täynnä. Myönnettäköön, tykkään kyllä kattoa töllöstä Miami Vicen uusintoja, jotain häiriintynyttä nostalgiaa siinä.

[kapten GT]

^ Sallitaanko vaaleanpunainen, jos kaulukset pysyvät alhaalla. Vai täytyykö minun nyt polttaa se paita...

[Pchan]

Vai täytyykö minun nyt polttaa se paita...

Kyllä. Ja sinun pitää olla siellä sisällä.

EDIT: kyllä sopiva vaaleanpunainen on eräs parhaita värejä poololle.

[Enfield]

^ Sallitaanko vaaleanpunainen, jos kaulukset pysyvät alhaalla. Vai täytyykö minun nyt polttaa se paita...

Mikä jottei, minusta vaaleanpunainen on hieno väri paidassa. Suosin itsekin, niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

[i v y m a n]

^ Sallitaanko vaaleanpunainen, jos kaulukset pysyvät alhaalla. Vai täytyykö minun nyt polttaa se paita...

:D Bensaa kehiin vaan! :D

Totta puhuen, eihän se ole Lacoste-pikeen vika että sitä käytettiin kasarilla - ja tämän vuosikymmenen kasari-revivalin ansiosta - ääliömäisen näköisesti. Hieno paitahan Lacoste on, pinkkinäkin. On mullakin vaaleankeltainen Lacoste-pikee. Kauluksia en tosin laita pystyyn mistään vaatekappaleesta. Ainoana poikkeuksena g 9.