[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Suomalainen mies on tunnetusti kumma otus, mikäli hän pitää vaatteista liiaksi. Oletteko saaneet lähipiiriltä nuhteita vai kehuja vaateinnostanne? Entä tyylistänne satunnaisilta vastaantulijoilta?

Kehuja. Kukaan ei ole uskaltanut tulla arvostelemaan. Joskus harvakseltaan olen aiheuttanut tahallani hämmennystä pukeutumalla epäkonventionaalisemmin, normaalin suomalaisen psyyken tuhoamiseksihan riittää pelkkä skottihame ruokakaupassa.

Moni on tullut kyselemään mielipiteitä ja neuvoja vaatteiden ostamisesta.

-- riittää pelkkä skottihame ruokakaupassa.

On se äijä.

Eläpä sinä retro-larppaaja nyt ala, se on äijjä. ;)

Tätini on moittinut minua muutaman kerran hatun käyttämisestä, mutta en aio kulkea koleilla syyssäillä ilman päähinettä. Talvella käytän karvalakkia, on se vaan ainoa kunnollinen talvipäähine. Muutamat vanhemmat ihmiset (+70-v) ovat kehuneet sitä, että käytän karvalakkia.

Kerran tätini moitti minua siitä, että käytän lukiossa puku. En muka saisi, koskaa ei kukaan muukaan pukeutu niin. No ihan pukua käytän harvemmin, mutta normaalisti yllä on suorat housut, kauluspaita, neule ja irtotakki ja ehdottomasti taskuliina. Solmiota ja rusetti käytän melko usein.

Eräs puolituttu yli kuusikymppinen mies kehui pukuetumistani ja kysyi samaa mitä Ville kysyy nyt. Kerroin hänelle, että yleensä kommentit ovat positiivisia. Eräs hoitaja paikallisessa terveyskeskuksessa kehuu aina, että nyt se herrasmies taas tulee mummua katsomaan, kun käy katsomassa isoäitini.

Muutama viikko sitten lukiolla kaunis tyttönen sanoi toiselle kauniille tyttöselle, että toi on vähän hienostelija, kun katsoin peilistä, että onko kaulaliina hyvin.

Sitä tietää elävänsä hauskoja aikoja, kun on joidenkin kanssaihmisten mielestä arveluttavaa pukeutua hyvin ja siististi. Kukaanhan ei kovin monesti tuulipukua ihmettele, mutta pikkutakki ruokakaupassa kerää katseita.

Luokkatoverini(nainen) kummasteli tänään miksi olen puketunut noin hienosti, vai mahtoiko sanoa "virallisesti".
Vaatetuksena oli siis farkut, kauluspaita, villakangastakki ja musta fedora. Miespuoleisilta tuttaviltani olen saanut vain ja ainoastaan positiivista palautetta.

Kyseessä on siis niinkin pieni muutos, kuin siirto college-puseroista ja huppareista kauluspaitoihin ja kys. hattuun ja villakangastakkiin.
Opiskelen ammattikoulussa, josko siitä saisi ymmärryksen siemenen vaatetuksen kummasteluun. Ei kai kukaan nyt Amiksessa kulje kauluspaidassa, eihän? ;)

Iikka.

Minulle ei ole sanottu mitään mutta ei minulle kukaan muutenkaan puhu, mikä on hyvä.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

^Oikein!

Retro-larppaaja kerää aina katseita, mutta eipä kukaan ole vielä tolkuttomuuksia letkautellut.

No Alkon kassa Stockalla sanoi kerran, että hauska asu. �,,änensävyssä oli havaittavissa jotain sivumakuja.

Naispuolisilta: Pelkkiä kehuja. Joskus tosin "sulla on jännä tyyli" -sävyllä, mutta positiivisesti. Vaatetusliikkeissä ajoittain jopa hämmentävän positiivisia kommentteja.

Miespuolisilta: "vit... homo", "mikä toi juttu sun taskus on" ja "miks vitus sulla on tollaista päällä?" iltaelämässä. Kaveripiirissä ja muissa ympyröissä kehuja ja jopa vinkkipyyntöjä.

Myönnettävä on, että kannan ajoittain tyyliäni jonkinasteisella röyhkeydellä. Sille on syynsä. Setti saattaa ajoittain olla myös tietoisen provosoivaa. Jos joku ottaa itseensä, oma on häpeänsä. Joitakin muitakin herrasmieskykyjä, joiden alkuperäistarkoituksen voi nähdä daaminsa puolustamisessa, voi olla tarjolla.

[DressLikeA.com - Style, Fit, Quality, Aesthetics]

Kyllähän noita kommentteja aina välillä tulee, todella harvoin mitään negatiivista. Silloin tällöin kyselyjä tyyliin, että "oletko sä menossa jonnekin juhliin", jos päällä on jotain "hienompaa". Omassa kaveripiirissä kun jengillä on kuitenkin yleensä työasusteena tuo puku, niin se itsessään ei ole mikään ihmetystä aiheuttava juttu.

Joskus menneisyydessä tuli lukiossa jne kerättyä jotain "vuoden tyylikkäin" / "vuoden metroseksuaali"-mainintoja.
Naispuoleisilta tulee yleensä pelkästään kehuja persoonallisuudesta ja "omasta tyylistä". Joskus kuulee kutsuttavan dandyksi, mutta tämä ehkä kertoo välillä sen toisen osapuolen käsityksestä sanalle dandy, kuin minusta :)
Harvemmin miespuoleisilta tulee mitään kommentteja, jotain homotteluja joskus.

Kavereilta sitten taas tulee yleensä vaan positiivista palautetta ja jotkut on pyytäneet mukaan "makutuomariksi", jos ovat jotain olleet menossa ostamaan.
Se mistä itse olen yleensä eniten otettu, on tuo mistä Jussikin mainitsi, eli kehut / positiiviset kommentit vaateliikkeissä ja erityisesti ulkomailla. Ja varsinkin silloin, jos huomaa, että kommentit tulevat täysin ilman mitään taka-ajatuksia.

En tiedä johtuuko seuraava ulkoisesta olemuksesta vai tavasta kiertää vaateliikkeissä hyvin aktiivisesti ja tarkasti läpikäyden, mutta hyvin monesti on joku tullut kyselemään, että "mistä löytyisi sitä ja tätä, ai etkö sä olekaan töissä täällä?" :)
Välillä kommentteja tulee myös siitä, että "miten jaksat aina laittautua" / "ootko sä koskaan edes himassas verkkareissa", mutta nekin yleensä aina ihan positiivisessa hengessä.

Omaa mieltä on lämmittänyt ehkä eniten erään naispuolisen islantilaisen kommentti, "You're the coolest person I've ever met", jolla hän viittasi sekä persoonaani että suomeen :)

Kehuja, haukkuja ei koskaan (lienevätkö kohteliaita). Businesspukeutuminen on loppujen lopuksi helppo laji, mielenkiintoisempaa ja hauskempaa on hakea yhdistelmiä ns. business-casual tai vapaaseen toimistopukeutumiseen (ei asiakastapaamisia). Viimeisimmät huomion herättäjät positiivisessa mielessä ovat olleet tiilenpunaiset sammarit, viininpunaiset loaferit ja ascotien satunnainen käyttö.

Pari vuotta sitten Kiinan muurilla joku itämainen tyyppi valokuvautti tyttökaverillaan ittensä ja mut yhteiskuvassa.

Itse olen myös saanut kantaa metroseksuaalileimaa työpaikallani, mutta positiivisessa hengessä. Kollegojen kanssa tehdyt reissut niin työssä kuin sen ulkopuolella ovat yleensä pohjustettu sillä että minun työhuoneessani neuvojeni mukaan valitaan matkustus- ja iltamenovaatteet yhteisesti että ollaan liikkeellä samantasoisin relein varustettuna. Ja minä pistän sitten siihen yleensä hieman lisää, hattuja ja taskuliinoja kun nyt vain ei kaikilta löydy.

Vaivannäkö on kannattanutkin, sillä kuten me täällä kaikki tiedämmekin korrekti pukeutuminen ja erilaiset sosiaaliset tilanteet huomioonottamalla myös pukeutumisen suhteen avaavat monia ovia.

Reunahuomautus: Asun alle 10 000 asukkaan kunnassa jonka keskus on n. 5 000 asukkaan taajama jossa kaupat ym. sijaitsevat. Vaimoni kanssa tulimme jostain juhlista talviaikaan, minulla tumma puku, pitkä takki, hattu ja lankatut kengät, vaimolla pitkä takki, kampaus, käsilaukku jne... Anyway, menimme ruokakauppaan jossa olimme käyneet varmaankin sen 20 vuotta säännöllisesti ja meitä luultiin joksikin ulkomaalaisiksi uusrikkaiksi! (Elettiin tammikuuta jokunen vuosi sitten jolloin meidänkin kunnan alueelta erään valtion kansalaiset ostivat maata ja kiinteistöjä rivakkaan tahtiin, olisiko ollut vielä heidän jotain juhla-aikaa...) Tarinan opetus oli se, että farkkua ja kansitakkia päälle niin saa ostaa meilläpäin maitonsa rauhassa ilman pälyileviä katseita... Surullista.