Itse saan koulussa aina melko idioottimaista kommenttia pukeutumisestani, mutta yläasteella kun ollaan, niin mitä voisi odottaa?
Kuten jo itse kertomuksessasi toit esiin, ei sillä ole väliä miten pukeudut. Etenkin tuossa iässä kaikille tulee sitä kuuluisaa jaskaa niskaan. Tietysti ns. poikkeava pukeutuminen on hyvä tapa saada sitä ehkä pari hatullista enemmän, mutta kukaan siltä ei säästy. En viitsi valehdella sanomalla, että tilanteesi helpottuisi ajan myötä. Avoin haukkuminen, huutelu ynnä muu sorsinta ehkä hieman rauhoittuu lähivuosina, mutta asenteet siellä taustalla säilyvät. Aina ja kaikkialta löytyy pilvin pimein ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitään heidän totutuista kuvioistaan poikkeavaa, oli kyse sitten politiikasta, uskonnosta, pukeutumisesta tai vaikka siitä minkä merkkistä juustoa laitat aamuisin paahtoleipäsi päälle. Kun nämä reppanat sitten kohtaavat sitä erilaisuutta, vaikkapa nyt esimerkiksi silmiinpistävän pukeutumisen muodossa, johan alkaa se huutelu koulun pihalla ja supattelu työpaikan kahvihuoneessa.
Onneksi moisista ei tarvitse välittää. Toki oman tiensä kulkeminen asiassa kuin asiassa vaatii aina kovaa henkistä kanttia ja vahvaa itsetuntemusta. Yksi elämäni kovimmista kokemuksista, joskin kiistatta myöskin yksi kasvattavimmista, oli kuudennen luokan loppupuolella. Luokan tytöt saivat idean esittää koulun kevätjuhlassa tanssiesityksen. Myös minä menin mukaan. Syytä en enää muista, tarjouduinko itse vai pyydettiinkö minua. Joka tapauksessa olin mielissäni mukana ryhmässä. Harjoituksia oli aina silloin tällöin pitkin kevättä välitunneilla. Voinette uskoa, että ne eivät olleet helppoja viikkoja. Kaikki luokan pojat, mukaanlukien harvat ystäväni, yrittivät saada minut lopettamaan harjoitukset. Ja se "suostuttelu" nyt sitten oli aika brutaalia toimintaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jälkikäteen olen kerran jos toisenkin kiittänyt itseäni siitä, että pidin pääni ja osallistuin esitykseen. Se kevät opetti minulle paljon itsestäni.
Äskeinen tarina ei ollut omaa henkistä masturbaatiotani, vaikka suurin osa puheistani sellaista onkin, vaan pyrin rohkaisemaan etenkin nuorimpia foorumin jäseniä kulkemaan omaa tietään ympäristön asettamasta paineesta huolimatta.
