On siellä asiaakin:

"�" Työkenkiä olisi hyvä olla kahdet, ja niitä tulisi vaihtaa kesken päivän, sillä kengillä on iso merkitys koko hyvinvoinnin kannalta. "

Vanhana messuluutana allekirjoitan tämän täysin. Jos duunipäivä tarkoittaa 8-10 tuntia aktiviteettia jalkojen päällä - mitä messukeikat tuppaavat olemaan - niin mikään ei auta jaksamaan yhtä paljon kuin muutaman tunnin välein tehty jalkojen pesu, kuivaus, talkkipuuterointi ja vaihto puhtaisiin sukkiin sekä tuoreisiin kenkiin.

Tuo lyhyt käyttöikä pitää omien havaintiojenkin mukaan paikkansa kun puhutaan tyypillisistä sanan kaikissa merkityksissä pehmeistä markettikengistä jotka muistuttavat rakenteeltaan - ja usein ulkonäöltäänkin - enemmän lenkkareita kuin kenkiä.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Käyttöiästä: tässäpä eräs englantilainen keräilijä, jolla on käytössä jopa sata vuotta vanhoja reunoskenkiä.

https://www.instagram.com/bespokeaddict/

...ja vaikuttavammaksi kaiken tekee se, miten tehokkaasti täysnahkapopon voi kunnostaa yhävuosikymmenien käytön jälkeen. Tilin kuvista näkee eron.

Kun halpa, liimattu pari hajoaa, omistajalla ei ole mitään kannustinta kunnostamiseen. Kun hintava, kelpo nahkasta tehty pari kärsii, kannustin löytyy.

Laatu realisoituu vasta käytössä.

Mistä tässä viime vuosina kiihtyneessä ilmiössä on kyse, jossa nuoriso ja nuoret aikuiset ostavat ns. "high fashionia" oli rahaa tai ei? Teini-ikäisillä on Guccin reppuja, Monclerin takkeja... t-paita maksaa 600-700 euroa ja huppari lähelle tonnin jne.

Merkkeihin satsaamista on ollut monilla sukupolvilla. Juuri eurojen tultua käyttöön (19 vuotta sitten) ilmeni silloisilla teini-ikäisillä sitä sellaista 100-150 euron huppareiden ostamista ja merkkitalvitakkiin saatettiin laittaa esim. 200-300 euroa. Rahan arvo on muuttunut ja varmaan (kai) elintasokin, mutta nyt sitten ihan näin rehellisesti sanottuna kuulee juttuja, että vaikka perheellä ei olisi rahaa, niin jostain pitää säästää perheen teini-ikäiselle puolitoista tuhatta euroa johonkin talvitakkiin. Ilmiö tuntuu hurjalta ja tuota ei pelkkä inflaatio ja/tai elintason tai palkkojen nousu todellakaan selitä.

Oliko porttiteoriamaisesti ajateltuna niin, että kun joskus 15-10 vuotta sitten naiset alkoivat käyttää Louis Vuittonin laukkuja Suomessa (oli rahaa tai ei, niin siihen säästettiin), niin se oli portti laajempaan rahankäyttöön designer-merkkeihin sitten myöhemmin seuraavalla sukupolvella?

Mielenkiintoinen avaus!

Jos joku ostaa puolentoista tonnin talvitakin, ei hän voi olla kovin persaukisessa kotitaloudessa. Isi saattaa ostaa sen pitkin hampain, mutta tuskinpa sen eteen nälkää nähdään.

Nuori aikuinen sen sijaan saattaa laittaa todella ison osan rahoistaan tyyleihin. Kyllä minäkin muistan pari kaveria, jotka olivat ihan asiallisesti palkatuissa duunarihommissa ja panostivat todella ison osan rahoistaan kalliisiin vaatteisiin. Hieman itseä ihmetytti 500 markan t-paidat, mutta kyllä nämä jätkät sitten kulkivatkin rinta kaarella.

Näin ikääntyneempänä brändituotteet eivät aiheuta ostamisen halua senkään vertaa. Toki itsekin tykkään esimerkiksi Fjäll Rävenin kamoista, mutta selitän niitä itselleni laadukkailla materiaaleilla ja harkituilla yksityiskohdilla.
Omassa kiinnostusten kohteiden mukaan määrittyvässä kuplassani on kyllä selvästi tiettyjä juttuja ja brändejä, jotka ovat halutumpia kuin toiset. Eräs kollega esimerkiksi harrastaa terrace wearia ja näyttikin juuri ostamaansa Monclerin toppatakkia. Enemmän itseä kuitenkin puhuttelevat klassiset katsomorätit ja mieluiten vielä sellaiset, joiden tausta voidaan jäljittää johonkin tenniksenpelaajaan (Sergio Tacchini, Lacoste). Kuten nuorena, katson niitä kuitenkin enemmän sivusta jonkinlaisella diggailumeiningillä, ja
lopulta haluan omat pikeepaitani ilman logoa. Jotenkin silmät ”ovat avautuneet” brändien viesteille, enkä halua enää viestittää muita kuin omia viestejäni.

Näille merkkikamoille on myös varsin vakuuttavia piraattiversioita, joihin ei tarvita niin syvää satsausta. Enkä nyt puhu mistään 80-luvun Kappa torimyyntisiirtokuvapaidoista, enkä edes 90-luvun ihan aitoina myydyistä Levi’s neuleista, vaan erittäin tarkoista ja ainakin asiaan vihkiytymättömälle harhaanjohtavista kopioista. Jotain Kiinasta tilattua Guccin kopiolaukkua pidin kädessäni, enkä nähnyt siinä mitään hälyttävää materiaaleissa tai viimeistelyssä. Se tosin täytyy sanoa, että jos käyttäjän habitus muuten ei ole ”luksustasoa”, ei se piraattikäsilaukkukaan ihmistä sinne nosta. Ja toisaalta käytös ja eleet voivat olla niin tasokkaat, ettei laukkua edes huomaa. Miten sen habituksen ja käytöksen nyt sitten kukin määritteleekään.

Tuli mieleen tapaus reilu 20 vuotta takaperin kun kysyin venäläiseltä yhteistyökumppanilta, miten te venäläiset käytätte niin paljon rahaa luksustuotteisiin, vaikka ilmiselvästi rahalle olisi meikäläisen mielestä parempaakin käyttöä.

Vastaus oli looginen: "Jos sinulla menee hyvin, osta kallis auto, että kaikki näkevät että sinulla menee hyvin. Jos sinulla ei mene hyvin, osta vielä kalliimpi auto ettei kukaan näe, ettei sinulla mene hyvin."

Mistä tässä viime vuosina kiihtyneessä ilmiössä on kyse, jossa nuoriso ja nuoret aikuiset ostavat ns. "high fashionia" oli rahaa tai ei?

Huonosta kasvatuksesta. Kyllä minä ainakin toivon onnistuvani kasvatuksessa niin, että laatu ja tyyli ovat lapsilleni tärkeämpiä kuin merkki. Tai että onnistuisin edes siinä, että ymmärtäisivät sen verran laadun ja tyylin päälle, etteivät ainakaan ostaisi järkyttävää roskaa pelkästään merkin takia. Tai edes siinä, että heidän ei tarvitsisi menettää luottotietojaan siksi, että ovat ostaneet jonkin idioottimaisen vaatteen.

Mutta yleisemmin, ainahan nuoriso on käyttänyt kaikki rahansa ja vinkunut vanhemmiltaan jokaisen irtoavan lantin. Nykyään kun tehdään yksi lapsi siinä vaiheessa, kun on kymmenen vuotta työuraa takana, riittää perheissä paremmin rahaa lapsille. Mutta oikeasti kovin yleistä tämä ei voi olla, kun puhutaan Guccista eikä Gantista.

Merkit ovat lapsille luultavasti sen takia vetoavia, että on helpompi sanoa, että Gant on parempi kuin H&M tarkoittaen, että mikä tahansa Gant missä tahansa yhteydessä on parempi kuin mikään H&M missään yhteydessä. Tyylistä ja laadusta jotain ymmärtäminen vaatii tiettyä hienostuneisuutta, jota lapsilta harvemmin löytyy. On helpompaa vetäytyä merkkivertailun turviin.

Tästä ilmiöstä on muuten vaikea puhua mainitsematta (lähinnä maahanmuuttajista koostuvia) jengejä. Sekä esimerkiksi Lähi-Idän että tässä heidän ihannoimassaan gangsta-kulttuurissa menestyksen osoittaminen ulkoisesti on tärkeää. Rikollisuudesta myös saadaan rahaa, ja merkkituotteita myös varastetaan omaan käyttöön.

Mistä tässä viime vuosina kiihtyneessä ilmiössä on kyse, jossa nuoriso ja nuoret aikuiset ostavat ns. "high fashionia" oli rahaa tai ei?

Huonosta kasvatuksesta. Kyllä minä ainakin toivon onnistuvani kasvatuksessa niin, että laatu ja tyyli ovat lapsilleni tärkeämpiä kuin merkki. Tai että onnistuisin edes siinä, että ymmärtäisivät sen verran laadun ja tyylin päälle, etteivät ainakaan ostaisi järkyttävää roskaa pelkästään merkin takia. Tai edes siinä, että heidän ei tarvitsisi menettää luottotietojaan siksi, että ovat ostaneet jonkin idioottimaisen vaatteen.

Mutta yleisemmin, ainahan nuoriso on käyttänyt kaikki rahansa ja vinkunut vanhemmiltaan jokaisen irtoavan lantin. Nykyään kun tehdään yksi lapsi siinä vaiheessa, kun on kymmenen vuotta työuraa takana, riittää perheissä paremmin rahaa lapsille. Mutta oikeasti kovin yleistä tämä ei voi olla, kun puhutaan Guccista eikä Gantista.

Merkit ovat lapsille luultavasti sen takia vetoavia, että on helpompi sanoa, että Gant on parempi kuin H&M tarkoittaen, että mikä tahansa Gant missä tahansa yhteydessä on parempi kuin mikään H&M missään yhteydessä. Tyylistä ja laadusta jotain ymmärtäminen vaatii tiettyä hienostuneisuutta, jota lapsilta harvemmin löytyy. On helpompaa vetäytyä merkkivertailun turviin.

Tästä ilmiöstä on muuten vaikea puhua mainitsematta (lähinnä maahanmuuttajista koostuvia) jengejä. Sekä esimerkiksi Lähi-Idän että tässä heidän ihannoimassaan gangsta-kulttuurissa menestyksen osoittaminen ulkoisesti on tärkeää. Rikollisuudesta myös saadaan rahaa, ja merkkituotteita myös varastetaan omaan käyttöön.

Asiallisesti kirjoitettu totuuksia. Hyvä postaus. Kasvatuksen piikkiin (ja kulttuurin joissakin tapauksissa kuten yo. lainauksessa mainitaan) hyvin pitkälti. Toki aina on ollut myös niitä, joille ei ulkoista selitystä välttämättä löydy. Mutta useimmissa tapauksista asia takuulla on juuri niin kuin nimim. jrenard kirjoitti.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

En käytä mitään hepeneitä, joissa on näkyvä logo. Olen niitä myös leikellyt pois, koska se logo edustaa kaikkea, mitä vaatteiden parissa ei pitäisi suosia. Logon sijaan arvokkaampia ovat kangas, leikkaus, ominaisuudet, viimeistely, näin edelleen.

Tuohon logoon on helppo tarttua ja hukkua, koska silloin ei tarvitse nähdä vaivaa ottaakseen selvää kankaista, leikkauksista, rakenteista ja muista. Luottaa vain siihen, että MONCLER tarkoittaa elämässä menestymistä ja huippualfamiestä.

Pukeutuminen on valtavan homogeenistä täällä.. Miehillä ja naisilla pitkälti samanlaiset tai samankaltaiset vaatteet poislukien kesäaikaan. Ero tietysti tehdään leikkauksella ja ehkäpä väreillä, mutta siinä se. Lähes jokaisella vastaantulijalla näillä seuduin on sellainen michelin- ukko/ makkaramallinen toppatakki. Sellaista kiiltävää tai puolikiiltävää keinokuitua (joka taatusti roihahtaa kipinästä, tai ainakin siihen sulaa reikä) ja tietenkin useimmiten mustana. Enkä siis tarkoita paksuja untuvatakkeja, vaan nämä ovat selvästi ohuempia ja voin lyödä vaikka vetoa, etteivät ole edes oikeasti lämpimiä kun pakkasta alkaa olla -10 astetta ja siitä enemmän.

Vieläkö joku muistaa takavuosilta Stockmannin pukeutumisneuvoja Kimi Nurmen tyylineuvot kesämiehelle (löytyvät edelleen YouTubesta). Nyt mies jakaa taas vinkkejään, tällä kertaa Hesarissa.

”Yhtä väriyhdistelmää Nurmi ei kuitenkaan arvosta. Se on tummansinisen ja mustan sekoittaminen toisiinsa.

’Ne yksinkertaisesti luovat kuvan, ettei ihminen ole huomannut, että ne ovat eri sävyä.’”

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Tarkoittaako tämä veikko, ettei mustia nahkakenkiä muka saisi tummansinisen puvun kanssa parittaa? Vai puhuuko hän vain vaatteista? Ilmeisesti hän ei sitten tykkäile, jos sinisen puvun kanssa on sininen villakangastakki. Ehkä hänen olisi hyvä käydä Savile Row'lla keskustelemassa muutaman räätälin kanssa, kysymässä perusasioista.

Vieläkö joku muistaa takavuosilta Stockmannin pukeutumisneuvoja Kimi Nurmen tyylineuvot kesämiehelle (löytyvät edelleen YouTubesta). Nyt mies jakaa taas vinkkejään, tällä kertaa Hesarissa.

”Yhtä väriyhdistelmää Nurmi ei kuitenkaan arvosta. Se on tummansinisen ja mustan sekoittaminen toisiinsa.

’Ne yksinkertaisesti luovat kuvan, ettei ihminen ole huomannut, että ne ovat eri sävyä.’”

Olettaisin että sentään vaatteista. Mustat ja tummansiniset vaatteet kieltämättä riitelevät helposti, samoin erisävyiset (esim. vihreään taittuva ja punaiseen taittuva) tummansiniset. Kengät ja asusteet sitten erikseen.

Vaan nämä ovat selvästi ohuempia ja voin lyödä vaikka vetoa, etteivät ole edes oikeasti lämpimiä kun pakkasta alkaa olla -10 astetta ja siitä enemmän.

�,,lähdän tähän koska kalikka kalahti :D Omistan itsekin tuollaisen ja käytän sitä asioillakäyntitakkina talven räntäkeleillä. Oli halpa, tuskin kestää kauhean kauaa, ei erotu hyvässä eikä pahassa pikkukaupungin katukuvasta, mutta en välttämättä ostaisi enää koska en usko että tuo kauhean kauaa kestää ja koetan kouluttaa itseni ostamaan aina kuin mahdollista vain sellaista kamaa jonka oletettu käyttöikä on kaksinumeroinen määrä vuosia. Ainakin tuo yksilö on kuitenkin vähän turhankin lämmin. Eteläisen Suomen talvessa ei ole aina tarvetta maailman lämpimimmälle takille, vaan sellainen takki jossa on nollakelissä mukava kävellä ripeästi on usein tarpeellisempi kuin naparetkeilytakki jolla voi seistä kuusi tuntia paikallaan. Edes talvivaatteita ei siis ole järkeä arvottaa logiikalla lämpimämpi=parempi.

Sitten kun pitää välttää palelemista vedän päälle untuvaisen alustakin ja kuoritakin, päähän karvalakin ja jalkaan aivan syntisen rumat vaahtomuovisaappaat. Ja nimittäin tarkenee. Tätä ei kuitenkaan kaupunkiolosuhteissa tapahdu, kun en vietä tuntikausia seisten kadulla kovimmilla pakkasilla.