Keikari > Asut ja pukineet

Käytetyt vaatteet

(1/4) > >>

AlecLewain:
^ Ajattelen samaan tapaan. Lähinnä lisäpohdintaa aiheuttaa lähinnä kotimaisuuden arvostaminen. Vaatevalmistuksessa maassamme on varmasti aivan erivertoja ompelijoita. SignorLaineet takki taisi olla jonkun ompelimon/ateljeen taidonnäyte. Lähinnä ulkomaiseen erinomaisuuteen ei pidä sokaistua vaan ennemminkin tukea kotimaisuutta siinä missä se on mahdollista. Itse vierastan ebay:ta yms. muita vastaavia laitoksia, kun kyse on vaatteiden ostamisesta. Minua jotenkin iljettää pistää päälleni muiden käyttämiä vaatteita. Sen verran olen lipsunut, et kroonista pukupulaani olen täydentänyt ebaysta. Siispä olen valmis maksamaan siitä, että saan päälleni käyttämöttömät vaatteet.

edit: Kenkiä voin myös harkita, jos ne ovat miltei käyttämättömät.

Jälkiviisas:
Käytettyjen vaatteiden fobia on itse asiassa aika yleinen.
Itsekin siitä jossain määrin kärsin, mutta takit, pikkutakit, kengät ja vielä puvut ovat sellaisia, joita voi hyvin pitää käytettyinä, jos vain ostaa luotettavalta taholta. Sen sijaan paidat, housut ja hatut alkavat aiheuttaa ongelmia.

Mitä tulee otsikkoon niin pidän ajatusta mietintämyssyssä.
Kangas vaikuttaa hienolta ja tuon oloiselle puvulle olisi tarvetta, mutta joskus joutuu näitäkin asioita ajattelemaan järjellä...

Ville:
Ostan mielelläni käytettynä housut, jalkineet, kauluspaidat, irtotakit, puvut ja päällystakit. En usko uusien vaatteiden olevan millään muotoa laadukkaampia kuin käytetyt, joskin käyttöikä niillä on usein pitempi -- riippuen toki siitä, kuinka paljon käyttöä vaate on nähnyt. Tärkeintä on saada hyvää tavaraa halvalla ja kenties myös jotakin sellaista, mitä ei enää valmisteta. Viime aikoina olen intoillut vintage-jalkineista, joita on kertynyt jo mukava valikoima. Satsaan enemmän sitten kun tulotaso sallii, Savile Row'lle siis aikanaan.

Jälkiviisas:
Vintagen lisäksi niin kenkäintoilijana olen huomannut myös sen, että käytettynä kokeilee herkemmin jotain erilaista ja uutta. Jos ostaa 300 euron kengät ja ei vaikka tykkää sen tyyppisistä monkseista niin harmitus on suurempi kuin 30 euron kenkien kanssa, jotka saa vielä myytyä usein suunnilleen ostohintaan.

Verraton:

--- Lainaus käyttäjältä: Ville - 15.03.10 - klo:19:01 ---Ostan mielelläni käytettynä housut, jalkineet, kauluspaidat, irtotakit, puvut ja päällystakit. En usko uusien vaatteiden olevan millään muotoa laadukkaampia kuin käytetyt, joskin käyttöikä niillä on usein pitempi -- riippuen toki siitä, kuinka paljon käyttöä vaate on nähnyt. Tärkeintä on saada hyvää tavaraa halvalla ja kenties myös jotakin sellaista, mitä ei enää valmisteta. Viime aikoina olen intoillut vintage-jalkineista, joita on kertynyt jo mukava valikoima. Satsaan enemmän sitten kun tulotaso sallii, Savile Row'lle siis aikanaan.

--- Lainaus päättyy ---

Sama homma täällä.
Usein vintagevaatteet sisältävät niin paljon käsityötä ja materiaaleja, joita on saatavina vain räätäleiltä, että ne ovat hinta-laatusuhteltaan ylivertaisia. Jos esimerkiksi haluaa raskaasta kankaasta tehdyn puvun talveksi tai todella lämpimän villakangastakin, niin kaupat myyvät ei-oota. Ja jos sieltä jotain löytäisi, niin hintaero käytettyyn esineeseen on melkoinen ja työn jälki oletettavasti paljon heikompi.

Yleisesti itse pidän käytettyjä vaatteita myös sympaattisempina ja miellyttävämmän näköisinä kuin uudenkarheita. Jos käytetty vaate / kenkä näyttää hyvältä vuosikymmenten jälkeen, viittaa se siihen, että se kestää kulutusta ja/tai aikaa. Samaa ei alkuunsakaan aina voi sanoa valmisvaatteista.

Lisäksi juttu tosiaan on niin, että edullisesti kannattaa tutkia mitkä värit ja leikkaukset sopivat omaan kroppaan, ts. etsiä oma tyylinsä. Tosiasia kun kuitenkin on, että se mikä näyttää yhden päällä hyvältä, voi saada toisen näyttämään surkealta. Ihmisten ihonväri ja mittasuhteet vaihtelevat ja niinpä vaatteidenkin on vaihdeltava. Ainakin omalta osaltani jotkin kombinaatiot on tullutkin rajattua ulos siksi, että vaikka ne näyttävät hyvältä ilman minua, niin ihoni, hiukseni, pääni leveys jne. saavat aikaan sen, että kombo ei sovi ylleni.

Koska puhetta oli myös suomalaisesta taidosta, niin todettakoon että minun hienoimmat housuni ovat - englannin räätäliliikkeiden valmistamista ensiluokkaisista verrokeistaan huolimatta- isoisäni Suomalaisessa räätäliliikkeessä vuonna 1930 teettämät tummat shakettihousut, joissa on valtava määrä näkymättömiä ja näkyviä yksityiskohtia. Ko. housuissa on muuten ainoat näkemäni hopeiset sivukiristimet.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta