Laadun määritelmiä

[Ville]

Vaatteiden kohdalla sovellan tiettyjä kriteerejä, joiden mukaisesti vaatekappaleen laatu kohoaa mielessäni. Joitakin esimerkkejä:

-korkeatasoiset raaka-aineet (esim. skotlantilainen kashmir vs. kiinalainen kashmir)
-käsityön määrä (ei lainkaan - jonkin verran - yli puolet - kokonaan käsintehty jne.)
-valmistaja (maailmanlaajuinen vaatejätti vs. räätäliliike tai tehdastuottava käsityöliike)
-vaatteen soveltuvuus käyttötarkoitukseen (puvun täytyy olla pukukäyttöön sopiva, esimerkkinä vaikkapa materiaalien hengittävyys)

Hintaa en tuijota, sillä liian moni valmistaja alihankkii tusinatavaraa johon läntätty merkki nostaa hinnan tautiseksi. Hinta ei ole merkki laadukkuudesta, mutta se antaa jonkinlaista osviittaa. Laadullisesti parhaiksi vaatekappaleiksi näen kaiken bespoke-tilauksena valmistetun, mutta tässä kohdin joudun soveltamaan eri kriteerejä. Kuten Andy mainitsikin, on olemassa surkeita räätäleitä jotka käyttävät surkeita materiaaleja.

Eri katsannoista riippumatta kaiketi jäsenet yhtyvät väittämään, ettei ole olemassa mitään yksilölle laadukkaampaa vaatetta kuin moinen jonka jokaiseen yksityiskohtaan hän on saanut vaikuttaa? Näin hänen käsityksensä laadusta toteutuu juuri siten kuin hän haluaa.

[Jälkiviisas]

Tuolloin ei ole mitään järkeä tarkastaa valmiita tuotteita, koska yhden virheen etsimisen kustannukset olisivat valtavat. Mieluummin kannattaa päästää tuollainen (vaaraton) virhe maailmalle ja vaihtaa / korjata mukisematta vialliset tuotteet.

Esimerkkini koski tosiaan vain vaatteita.
Autoissa ja muussa mekaniikassa saati elektroniikassa on todellakin halvempaa panostaa siihen, että liukuhihna toimii kuin testata laatua loputtomiin. Tosin silloin voi käydä kuten Toyotalle jarrujen kanssa.

Sen sijaan vaatteissa yms. tuotteissa laaduntarkastus on sitä, että käydään läpi saumat ja yksityiskohdat, koska näissä tuotteissa yksikin risa sauma voi ajaa kuluttajan pois tuotteen parista. Tämä ei myöskään tuota lisäkustannuksia samassa määrin kuin noiden muiden tuotteiden laaduntarkastus.

Näin ollen laadunvalvonta ei kaikissa tuotteissa tarkoita huonoa laatua vaan ihan sitä, että minimoidaan (etenkin käsityön) kohdalla inhimillisten virheiden päätyminen kuluttajille, koska näissä tuotteissa on kyse prestiisistä ja maineesta eikä virheen korjauskustannukset mene yhtä mekaanisesti kuin juurikin autojen kohdalla vaan korjaaminen on kalliimpaa kuin tarkastaminen, etenkin kun virheistä 99% selviää katsomalla (toisin kuin esim. juuri autoissa).

[vallaton]

 Yleisesti kai laatuajattelussa (Total Quality Management yms.) laadun määritelmänä pidetään kykyä täyttää asiakkaan tarpeet ja odotukset tai sopivuutta käyttöön. Tämä on siis ns. laatu asiakkaan näkökulmasta. Valmistuksellisesti laadun näkökulma on yleensä vaihtelun vähyys prosessissa.

Asikkaan näkökulmasta laadukas tuote voi olla yhtä hyvin H&M:n tai Brionin tuote riippuen mitä asiakas odottaa saavansa. Halpaa pintamuotia etsivälle H&M täyttää varmasti nämä tarpeet ja on siis tällä näkökulmalla laadukas valinta.

Automaailmassa Toyota on hyvä esimerkki näiden molempien laatunäkökulmien noudattamisesta. Tuotantoprosessissa pyritään minimoimaan kaikki vaihtelun lähde ja autot suunnitellaan niin, että ne tyydyttävät suuren massan tarpeet.

[vallaton]

Esimerkkini koski tosiaan vain vaatteita.
Autoissa ja muussa mekaniikassa saati elektroniikassa on todellakin halvempaa panostaa siihen, että liukuhihna toimii kuin testata laatua loputtomiin. Tosin silloin voi käydä kuten Toyotalle jarrujen kanssa.

Sen sijaan vaatteissa yms. tuotteissa laaduntarkastus on sitä, että käydään läpi saumat ja yksityiskohdat, koska näissä tuotteissa yksikin risa sauma voi ajaa kuluttajan pois tuotteen parista. Tämä ei myöskään tuota lisäkustannuksia samassa määrin kuin noiden muiden tuotteiden laaduntarkastus.

Näin ollen laadunvalvonta ei kaikissa tuotteissa tarkoita huonoa laatua vaan ihan sitä, että minimoidaan (etenkin käsityön) kohdalla inhimillisten virheiden päätyminen kuluttajille, koska näissä tuotteissa on kyse prestiisistä ja maineesta eikä virheen korjauskustannukset mene yhtä mekaanisesti kuin juurikin autojen kohdalla vaan korjaaminen on kalliimpaa kuin tarkastaminen, etenkin kun virheistä 99% selviää katsomalla (toisin kuin esim. juuri autoissa).

Tarkastukset jätetään pois kokonaan silloin, kun prosessin kyvykkyys on kuuden sigman luokkaa. Jos siihen ei päästä tarkastusta tai testausta tehdään. Alemmilla kyvykkyystasoilla kaikki tarkastetaan ja kyvykkyyden kasvaessa siirrytään näytepohjaiseen tarkastukseen. Näin tekee myös Toyota, mutta heillä tavoitteena on päästä kaikessa kuuden sigman tasolle. Tällöinkin sitä, että prosessi säilyttää kyvykkyytensä valvotaan.

En näe mitään syytä sille, että (valmis)vaateteollisuus ei voisi toimia samoin periaattein, kuin autoteollisuus. Edellytyksenä on tietysti riittävä tuotantomäärä, jotta perinteiset menetelmät toimisivat. Poikkeaminen lähteiden poistaminen toimii kyllä jossain määrin vaikka yksittäistuotannossa.

[Jälkiviisas]

En näe mitään syytä sille, että (valmis)vaateteollisuus ei voisi toimia samoin periaattein, kuin autoteollisuus. Edellytyksenä on tietysti riittävä tuotantomäärä, jotta perinteiset menetelmät toimisivat. Poikkeaminen lähteiden poistaminen toimii kyllä jossain määrin vaikka yksittäistuotannossa.

Kustannukset ja toimintalogiikka ovat eri luokkaa.
Autoteollisuudessa virheellinen auto korvataan ja pahimmassa tapauksessa isompi virhe tappaa ihmisiä, josta aiheutuu imagotappioita ja valtavia taloudellisia menetyksiä sekä ne kuolematkaan eivät ole yleisesti hyvä juttu. Sen vuoksi on kannustin virittää kuuden sigman ja kahdeksan gamman laadunvaltontajärjestelmä.

Vaateteollisuudessa kyse on sen sijaan vain imagotappiosta ja mahdollisesta korvauksesta. Kevyelläkin laadunvarmistuksella saadaan ilman merkittäviä lisäkuluja selkeät virheet karsittua ja pikkujutut voidaan myydä kakkoslaatuna, mutta edelleen ihan hyvällä katteella. Ainoastaan muutamalla todellisella huippumerkillä on kannustin olla päästämättä yhtään virheellistä tuotetta läpi seulan, suurimmalle osalle riitää kun laadunvalvonta on riittävällä tasolla ja kun kakkoslaadustakin jää kate, niin kaiken huippuvirittelystä ei ole hyötyä. Itse asiassa kakkoslaatu voi hyvinkin toimia jopa bisnestä edistävästi.