Ajattelin iltapuhdiksi kiillottaa Enfieldit ja huomasin että niiden kärkeen on tullut lumessa kävelyn jäljiltä pari tummaa läikkää. Olen vetäissyt kerran mustalla lankilla, joten olisko lankki jotenkin lähtenyt liikkeelle vai onko jotain muuta? Kuvia nappailen huomenna päivännäöllä.

�,,hh, oli ihan unohtua tämä, mutta kun aloin puhdistamaan näitä ulkoilun jäljiltä muistui asia taas mieleeni. Siis tälläiset läikät ovat kärjessä; älkää lynkatko kurasta, mutta tuosta pienestä naarmusta nahassa saatte heittää roviolle. Ovat näemmä ottaneet vähän hittiä mustia kusettaessa..

Ei nuo nyt ihan kauhean pahoilta näytä. Lankkia päälle ja menoks!

Nahka on imaissut suolaisemman/öljyisemmän/tms. satsin vettä noihin kohtiin.
Ei tuolle oikein muuta voi kuin antaa ajan kulua ja pistää lankkia pintaan. Taas niitä hetkiä, jolloin on syytä hokea mantraa "kengät ovat käyttöesineitä" ;)

Olisiko tuollaisen voinut estää esim. minkkiöljyllä tai toistuvalla lankkaamisella?

Olisiko tuollaisen voinut estää esim. minkkiöljyllä tai toistuvalla lankkaamisella?

Vaikea sanoa.
Hyvinhoidettu nahka kun "elää" ja sen vuoksi voi imaista hoitoaineiden ja lankin lisäksi muutakin. Tämän takia kaikenlaiset kalvokäsittelyt ja suojasuihkeet on keksitty, mutta niillä sitten menetetään kunnon nahan hyvät puolet.

Minkkiöljy olisi varmasti tummentanut itsessään jo enemmän ja ei sekään anna suojakerrosta vaan heikentää veden imeytymistä, CLF toimii samoin. Lankkikerros ja creamit toki muodostavat eräänlaisen kalvon, mutta kyllähän siitäkin menee vettä läpi.

Varmin tapa välttää tahroja on olla käyttämättä kenkiä...

Noita tulee aina välillä.  Valitettaviahan ne ovat.  Rohkeasti lankkia ja aikaa niin väri tasoittuu kyllä, vaikka jonkinlainen muisto tuosta saattaakin jäädä.  Kengän kuuluukin toisaalta näyttää elämää nähneeltä.  Kaikki hienot patinointikäsittelyt á la Berluti ja kumppanit ovat ihan hauskoja, mutta vasta vuosien rankka käyttö ja hellä hoiva saavat kengät näyttämään aidosti hyviltä.

Mikähän siinä on, että en ole onnistunut koskaan kunnon kenkiini saamaan mitään mainittavampia läikkiä tai parkkiaineita liikkeelle niin, että syntyy niitä "suolarantuja", vaikka tallaan niillä armotta vedessä ja ravassa? Jalkojani en myöskään ole koskaan saanut kastumaan. Molemmat olivat arkipäivää halvoilla liimasämpylöillä.

Olen myös itse välttynyt tummilta läiskiltä, sillä mietinkin että olenko tehnyt jotain oikein vai käynyt tuuri, ja mikä olisi paras keino välttää imeytymistä. Kaiken järjen mukaan vesipohjaisiin tepsisi mehiläisvaha/minkkiöljy, mutta muunlaisiin mömmöihin lankki ja sormet ristissä :)

Itsehän olen lankannut noita säännöllisesti ja kärjessä oli peilikiilto, myöskin mehiläisvahat laitettu muutamaan kertaan. Nuo läiskät tulivat mojovassa loskassa tarpomisesta. Jalat kyllä pysyivät kuivina.

Tarpeeksi kauan kun on märälle alttiina, pääsee aina jostain raosta ja huokosesta imeytymään nahkaan. Sen jälkeen ei pääse lankin alta kuivumaan tasaisesti.

Jäljet saattaisivat lähteä poistamalla ensin lankkikerros ja sen jälkeen marseillesaippualla kostuttamalla ja pesemällä, jonka jälkeen rauhallinen kuivatus. Ja sitten uudelleenkäsittely hoitoainein ja lankein.

Tuo Bexleyn chestnut-nahka on kyllä melkoisen arka kosteudelle. Imaisee käsiteltynäkin helposti pisarat sisäänsä. Chocolate on taas hyvinkin kosteutta sietävää.

Kalossien käyttö noiden järeämpien kumipohjakenkien kanssa ei jotenkin ole oikein mielekästä, joten itsellä märän kelin vähän tyylikkäämpinä "kumisaappaina" tällaiset Blundstonen vedenpitävät saappaat, joilla voi mennä huoletta.

Tuonkin kun olisi tiennyt noita kenkiä ostaessa olisin ostanut suklaat, mutta toisaalta chestnut näyttää paremmalta. Itse olen havainnut oikein märän kelin ykkösvaihtoehdoksi kalossit ja munkit. Tietenkin, kun loska yltää nilkkaan tuo on maailman huonoin vaihtoehto.

Mutta tässä on kengänhoitokamat esillä, joten katsotaans saadaanko nuo jäljet häivytettyä.

Tuntuu että Bexleylläkin vielä vaihtelee nahan laatu erittäin. Omat chestnut-Greenwichit imaisee pisaran saman tien, vaikka aina hyvin CLF-käsitellyt, mutta Enfieldit ovat selvästi parempaa tavaraa.

Chocolate-nahalla itselläni Kentit ja Watfordit, ja niissä nahka on selvästi paksumpaa ja käsitellymmän oloista, jotenkin "mankeloitua". Ei niin hienoa nahkaa kuin Chestnut, mutta järeämpää ja hylkivämpää. Liekö Enfieldien chocolate samaa tavaraa?

Mulla on suklaiset Enfieldit eikä ne kyllä ime vettä yhtään, melkeinpä pisaroina jää pinnalle. Pari kerrosta CLF:ä ja lankki laitettu.

^ Kuulostaa samalta tavaralta.

Harmi että Bexleyn sivuilla ei ole oikein kunnolla kerrottu nahkalaatujen eroista. Saa käsityksen että kyse on vain sävyeroista. Kentin kohdalla taidettiin mainita kuvauksessa että "erittäin säänkestävä" tms.

Chocolate on tosiaan oiva kostean kelin nahka, mutta se ei ehkä pitemmän päälle patinoidu ihan chestnutin tavoin.

Täällä paljon parjattu Polished-nahka on omiaan sade- ja loskakeleillä. Runsaan ja voimakkaan käsittelyn seurauksena nahka kestää kosteutta varsin hyvin.