Itellan seurantajärjestelmä näytti että odotettu lähetys Englannista olisi noudettavissa; Olin puoliksi uteliaisuudesta pistänyt ebay:yn tarjouksen Loaken käytetyistä brogueista ja hämmästykseseni kahdenkymmenen punnan maksimitarjous riitti, eikä edes rimaa hipoen. Olin siis hankkinut kilometrejä nähneet kengät, fair condition, kuten myyjä sanoi.
Printtasin saapumisilmoituksen ja poikkesin kotimatkalla hakemassa laatikon postista. Himassa vaimo hääti minut saman tien hoitamaan muutaman pankkiasian ja kun työhaalarit olivat päällä niin uudet vanhat Loaket jalkaan ja koeajolle. Kengät näyttivän päällisin puolin kohtuu siisteiltä, tuntuivat tosin jalkaan vähän väärällä tavalla muhkuraisilta, olivathan nuo jonkun toisen koipiin sovittautuneet. Koko oli kuitenkin passeli eikä päällisnahassakaan ollut pikkunirhamia pahempia vaurioita joten koukkasin lähikaupan kylmäkaapista olutta - riittävästi - ja tallustin himppeen restaurointiprojekti mielessä.
Kengänhuoltokamat esiin ja katsomaan mitä laatikosta löytyy. Koska kengät olivat peruspuhtaat, aloitin homman poistamalla nauhat ja harjaamalla kengät kiinnittäen huomiota erityisesti reunossaumaan. Tämän jälkeen hieroin kenkien sisäpintaan laatikosta löytynyttä Collonil:in väritöntä kenkävoidetta. Tökötti on aika lirua, muistuttaan koostumukseltaan kosteusvoidetta ja on kai tarkoitettu suojaamaan nahkaa kosteudelta. Tuskinpa tuosta vahinkoakaan on.
Seuraavaksi levitin pintaan kylmän viileästi reipaan kerroksen woly:n minkkiöljyä. Lämmitin pintaa hiustenkuivaajalla ja ihmettelin mihin se kaikki rasva oikein hävisikään. Olutta siemaillen levitin lisää minkkiölyä ja lämpö sai senkin imeytymään nahan sisään.
Pistin kengät patiolle rauhoittumaan, siemailin lisää olutta ja kävin netissä haastamassa riitaa. Parin tunnin päästä otin kengät jälleen työn alle ja hinkkasin pinnan kuivalla kankaalla. Tämän jälkeen hieroin pintaa marinolilla kostutetulla tennissukalla pinnan avaamiseksi. Viskit ja muut vastaavat on taloudessamme julustettu dikattattorin valtuuksin pelkästään isännän sisäiseen käyttöön, kengät tyytyköön tenttuun. Kun nahan pinta oli taas auki, lankkasin kengät kiwi:n dark tan -kiillokkeella. Kiillotus kuivalla kankaalla. Tämän jälkeen pistin kengät yöpiuulle.
Aamulla lankkasin kengät uudelleen, tällä kertaa mustalla kiwi:llä. Kiillotus kuivalla kankaalla. Tämän jälkeen kylmällä vedellä kasteltu flanellirätti etusormen ympärille ja ryhdyin rakentamaan kiiltoa dark tan kiwi:llä.
Lopputulos yllätti itsenikin. Kengät ovat juuri haluamani väriset: Syvän mahonginruskeat. Väri tosiaan muistuttaa vanhaa lakattua mahonkia. Väri ei ole kliinisen tasainen vaan se vaihtelee keskiruskeasta syvän tummanruskeaan ja kaiken kruunaa lasimainen kiilto.
Jalassa kengät tuntuvat heränneen henkiin. Tuntuma on nyt paljon pehmeämpi ja kengät ikäänkuin kääriytyvät jalan ympärille eikä edellisen käyttäjän jalkatuntumasta tunnu olevan tietoakaan. Nahka on huomattvavan pehmeää ja joustavaa. Pienet käytönjäljet näkyvät mutta eivät häiritse, ne tuovat kenkiin jotain määrittelemätöntä persoonallisuutta ja luonnetta.
Täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen hankintaani ja varsinkin siihen miten parin tunnin työllä voi käytettynä ostetun kenkäparin elvyttää mukavaan käyttökuntoon. Tästä vilpittömät kiitokseni keikarin kenkäwoodoo-jengille. Ilman tämän sivuston vinkkejä en olisi tähän antoisaan projektiin ryhtynyt.
