Allen Edmondseistani lähti kantapala irti. Tuo pala ylipäätäänkin on tämän valmistajan kengissä se heikoin lenkki. Se on tehty pehmeästä aineesta, joka alkaa nopeasti kiertyä reunojen yli. Olen ajatellut laittaa näihin pitävän talvikannan, mutta nyt vaihto jouduttui jonkin verran. Ihmettelin minkä vuoksi pohjasta kuuluu kirskuvaa ääntä laatoituksella, mutta nuo naulanpäät siinä hankasivat laattaa. Hoidin ruokaostokset sitten päkiäpainotteisesti.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Allen-Edmonds on tunnetusti "huonoin hyvä jalkine" markkinoilla. Liian nopea tuotanto, jonka liian monessa vaiheessa on säästetty - ja käy noin.

Kulkurin kysymykseen vielä; kyllästin tänä syksynä vanhat mokkabroguet mainitsemaasi tyyliin. Ensin imeytin niihin Barbourin vahaa reilulla kädellä. En saanut toivottua tulosta joten ostin Fjäll Rävenin kyllästysvahaa, sellaisen palasaippuan näköisen, hankasin sitä kenkiin ja sulatin ja imeytin lämpöpuhaltimella. Toistin tämän useaan kertaan. Hain sellaista waxed rough out-vaikutelmaa, mutta ei ihan onnistunut. En ole vielä päättänyt onko tulos ihan karmiva vai karmivan tyylikäs.     

En tiedä kuuluuko tämä varsinaisesti tähän ketjuun, mutta miten tykkäätte kenkienne istuvan?

Kävin eilen Caine Clothiersissa Korkeavuorenkadulla ja sain ystävällistä ja hyvää palvelua. Sovitin Carminan shell cordovan-saapikasta ja minulle suositeltiin numeroa isompaa kuin olisin itse lähtenyt kokeilemaan. Tämä vahvistettiin Brannock-laitteen avulla. Luonnollisesti kenkä tuntui ja näytti giganttiselta verrattuna entiseen. Perusteluna että päkiän kohdalta liikaa venyessään nahka haurastuu ajan mittaan ja kävelyn liike kiskoo saumoja eri suuntiin saaden ne ratkeilemaan, sekä tietysti ahdistaa pikkuvarpaan littaan ja/tai muovisen kärkivahvikeen sisään.

Olenko pitänyt liian pieniä kenkiä? Alun perin pidin suurempia mutta hankkiuduin niistä eroon. Virhe? Tykkään kantakupin istuvan hyvin, ja ainoat jotka niin tekevät ovat C&J:n oxfordini koossa 8. Muutama vuosi sitten Lontooossa C&J:n liikkeessä päädyttiin myös sinne 8:n kokoon tienoille, leveämmässä lestissä jopa 7,5. Saapikkaisiin olisin siis lähtenyt koossa 8,5, paksumman sukan jne. vuoksi. Väljempiä 8,5:n oxfordeja olen käyttänyt irtopohjallisten ja/tai paksumpien sukkien kanssa.

9,5 suositeltiin oikeammaksi kooksi nauhasaapikkaissa, ellei ihan 10. 9 ihan minimissään. Tämä siis Carminan Soller-lestillä, jonka sanottiin olevan minulle hyvä.

Tämä aiheutti intensiivistä reflektointia jälkeenpäin. Tietysti jos ostaa kalliit ja pitkäikäisiksi tarkoitetut kengät haluaa niiden olevan oikeaa kokoa. Pienemmässä koossa en ole havainnut terveysongelmia enkä muuta erityistä epämukavuutta, ja erilaisiin fitteihin tottuu.

Onko asiassa yhtä totuutta? Totutellako väljempään vai jatkaa entiseen malliin? En tietysti haluaisi venytellä kenkiäni päkiältä muodottamaksi ja saumoja rikki.

Kieltämättä nykyiset käytettynä ostetut Aldenin ja ahkerasti käytetyt remmichukkani on pitänyt tikkauttaa sivusaumoista kerran, ja vuorinahka kantakupissa on kulunut puhki, minkä assosioin mieluummin liikaan väljyyteen kuin tiukkuuteen. Ja ahkeraan käyttöön sekä kenkien ikään.

Onko kokeneilla tähän ohjeita, neuvoja tai kommentteja?

Itse ainakin omistan kenkiä skaalalla 6.5-7.5. Toki tässäkin vaikuttaa lesti melko paljon, mutta kyllä sen huomaa että toinen näyttää selkeästi toista suuremmalta. Osaksi myös illuusiota, sillä ainakin Sandersin 7.5 kengässä myös mantelimainen suipohko kärki, kun taas 6.5 barker saappaassa pyöreä.

Barkerin jalkine tuntui ostohetkellä mahtavalta jalkaan ja liikkeessäkin kävelin edestakaisin, nyt käytön myötä olen huomannut sen olevan ahdas. Tuo sanders oli taas päinvastainen kokemus. Koitin liikkeessä ja arvelin liian väljäksi, mutta päätin ostaa talvikengäksi, paksumman sukan kanssa käytettäväksi. Nauhoituksessa oli kuitenkin kiristysvaraa ja nahkan pehmettyä kenkä on alkanut sopia myös ohuen sukan kanssa käytettäväksi.

En siis osaa antaa ongelmaan yhtä oikeaa vastausta. Kokemuksen mukaan kannattaa miettiä mihin tarkoitukseen kenkä tulee ja mahdollisuuksien mukaan sitä kokeilla myös. Isompaa kenkää voi aina pienentää pohjallisin ja ilttipehmustein, mutta pientä kenkää ei juurikaan saa suuremmaksi. Toki eivät pehmusteetkaan väärän mallista kenkää tule korjaamaan.

Omasta kokemuksestani tuo Soller on ehkä sen 0,5 numeroa pienempi lesti kuin esimerkiksi yleiset Crockettin tai Carlos Santosin lestit. Silti uskon, että Cainen kaverit kyllä tietävät mistä puhuvat. Size down -kulttuuri esimerkiksi Red Wingien arvosteluissa netissä on saanut aikaan sen, että hyvin monet ostavat liian pienet kengät "koska kyllä ne venyy sitten sopiviksi". Mielestäni kuitenkin se kengän venyvä kohta on oikeasti aika eri paikassa kuin siinä pikkuvarpaan kohdalla mistä ihmiset niiden liian pienien kenkien haluaisivat venyvän, mikä aiheuttaa kivuliasta menoa koko kenkien omistusajan.

Jos kantapää tuntuu liian väljältä kun on ottanut pituudeltaan sopivamman koon, suosittelen iltin alle tulevaa pientä pehmustetta. Itsellä ainakin toiminut hyvin kun jalan kaari on matalahko ja kantapää kapea.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Eri valmistajilla on myös erilaiset lestit. Budjettipopot ovat yleensä väljiä, jotta ne saa mahdollisimman monenlaiseen jalkaan.

Kunnon istuvuudessa pari ei missään kohdin purista, eikä myöskään heilu väljänä. Kantapää ei nouse kävellessä ylös kantakupista, varpaita on tilaa heilutella, jalkapöytä on lähellä päällisnahkaa. Nahka hieman venyy käytössä.

Hieman väljä istuvuus on parempi kuin kireä, koska sitä voi muokata myöhemmin pohjallisilla, paksummilla sukilla tai sitten tongue pads/heel grip -paloilla.

Kiitos vastauksista!

Asiaa pitää vielä tuumata. Ehkä on niin että lähemmäs tonnin kenkä kannattaa ostaa mieluummin hieman tilavana kuin ahtaana. 

Aavikkokengästä katkesi nauha jo toisesta kengästä. Aiemmin myös se ensimmäinen nauha on antautunut. Myyvätkö suomalaiset suutarit tuollaista mokkanahkaa vai pitääkö ostaa netistä? Nauhat pystyy edelleen sitomaan, mutta jossain vaiheessa vaihto on edessä.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Nahkaiset kengännauhat eivät ole yleisiä, koska ne eivät kestä käytössä hyvin. Kultainen standardi on tiuhaan kudottu puuvillanauha, joka vahataan kestävyyden nimissä. Sellaisia suosittelen jokaiselle, sillä ne myös näyttävät paremmilta kuin täyspolyesteri, jossa on ikävä kiilto.

Palaan tähän kysymykseen. Käsittäkseni shell cordovan-materiaali ei venykään siten kuin tavallinen naudan nahka. Loogista olisi siksi ostaa sopivan väljät, eikä ahtaat kengät.

En tiedä kuuluuko tämä varsinaisesti tähän ketjuun, mutta miten tykkäätte kenkienne istuvan?

Kävin eilen Caine Clothiersissa Korkeavuorenkadulla ja sain ystävällistä ja hyvää palvelua. Sovitin Carminan shell cordovan-saapikasta ja minulle suositeltiin numeroa isompaa kuin olisin itse lähtenyt kokeilemaan. Tämä vahvistettiin Brannock-laitteen avulla. Luonnollisesti kenkä tuntui ja näytti giganttiselta verrattuna entiseen. Perusteluna että päkiän kohdalta liikaa venyessään nahka haurastuu ajan mittaan ja kävelyn liike kiskoo saumoja eri suuntiin saaden ne ratkeilemaan, sekä tietysti ahdistaa pikkuvarpaan littaan ja/tai muovisen kärkivahvikeen sisään.

Olenko pitänyt liian pieniä kenkiä? Alun perin pidin suurempia mutta hankkiuduin niistä eroon. Virhe? Tykkään kantakupin istuvan hyvin, ja ainoat jotka niin tekevät ovat C&J:n oxfordini koossa 8. Muutama vuosi sitten Lontooossa C&J:n liikkeessä päädyttiin myös sinne 8:n kokoon tienoille, leveämmässä lestissä jopa 7,5. Saapikkaisiin olisin siis lähtenyt koossa 8,5, paksumman sukan jne. vuoksi. Väljempiä 8,5:n oxfordeja olen käyttänyt irtopohjallisten ja/tai paksumpien sukkien kanssa.

9,5 suositeltiin oikeammaksi kooksi nauhasaapikkaissa, ellei ihan 10. 9 ihan minimissään. Tämä siis Carminan Soller-lestillä, jonka sanottiin olevan minulle hyvä.

Tämä aiheutti intensiivistä reflektointia jälkeenpäin. Tietysti jos ostaa kalliit ja pitkäikäisiksi tarkoitetut kengät haluaa niiden olevan oikeaa kokoa. Pienemmässä koossa en ole havainnut terveysongelmia enkä muuta erityistä epämukavuutta, ja erilaisiin fitteihin tottuu.

Onko asiassa yhtä totuutta? Totutellako väljempään vai jatkaa entiseen malliin? En tietysti haluaisi venytellä kenkiäni päkiältä muodottamaksi ja saumoja rikki.

Kieltämättä nykyiset käytettynä ostetut Aldenin ja ahkerasti käytetyt remmichukkani on pitänyt tikkauttaa sivusaumoista kerran, ja vuorinahka kantakupissa on kulunut puhki, minkä assosioin mieluummin liikaan väljyyteen kuin tiukkuuteen. Ja ahkeraan käyttöön sekä kenkien ikään.

Onko kokeneilla tähän ohjeita, neuvoja tai kommentteja?

Totta. Nyt jo jonkin aikaa asiaa tunnusteltuani olisin valmis lähtemään koosta (UK) 9. Tuntuu että kaikkeen tottuu ja jos kenkä ei aiheuta terveysongelmia eikä muuta ahdistusta, niin ehkä kyse on enimmäkseen makuasiasta. Ei liene olemassa yhtä oikeaa istuvuutta. Pidin siis tuota ysiä aikaisemmin ja vaihdoin vuosiksi pienempään (möin esim. ysi koon C&J:n cordovan Bradfordit veljelleni) enkä ole havainnut haittaa, mutta kun koosta vihjattiin niin väljempikin menisi. Eli edessä kai paluu menneeseen.   

Kultainen standardi on tiuhaan kudottu puuvillanauha, joka vahataan kestävyyden nimissä.

Tutkimusten mukaan (esim. Jarell & Holman, Ind. Eng. Chem. 1923, 15, 6, 607-610) useimmat vahat ja öljyt syövät ajan myötä puuvillan vetolujuutta.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

^Sanopa tuo Barbourille, joka on valmistanut miljoonia vahakangastakkeja...

(Kuulunee Barbour-ketjuun...)

Olennaista on se, heikkeneekö vetolujuus tavallisen vahakangastakin käytössä näkyvällä tavalla.

Tuskinpa vaha sitä kangasta vahvistaakaan, mutta onko siitä haittaa, joka ylittää vahaamisen tuomat hyödyt?