Sanders-beatereitten käyttöönottosaagan alkoholinhuuruinen päätösjakso.
Siispä katse kohdistui lempijuo... alkoholia sisältävään valkoiseen muovipulloon jonka sisällöllä olen viime aikoina hoitanut kenkieni perusteellisemman puhdistuksen. Koska sääli on tunnetusti sairautta ja pelko veren heikkoutta, annostelin kumpaankin kenkään punaista marinolia ns. riittävästi. Siis niin paljon että hölskyy. Huljuttelin tulilientä kenkien kärkien sisällä kenkiä kannoistaan kärki alaspäin pyöritellen ja yllättävän nopeasti neste olikin kadonnt nahkojen syövereihin.
Sitten vaan vaelluskenkäsukat jalkaan je pitkävartisella kenkälusikalla kengät jalkoihin.
Tepastelin hammasta purren kengät ylikireälle nauhoitettuna parin tunnin ajan ja vaikka ensialkuun marinolin käyttö myös sisäisesti tuntui varteenotettavalta vaihtoehdolta, hissukseen puristus tuntui höltyvän. Tai sitten jalkojen hermosto alkoi pikku hiljaa antaa periksi.
Kampesin kengät pois jaloista ja pieneksi hämmästykseksikin kaikki varpaat olivat tallessa ja jaloissa oli tuntoakin. Sitten kenkien sovitus ohuden pukusukkien kanssa.
Kokemus oli mieluisa: Kengät olivat venyneet sivusuunnassa varmaan numeron verran ilman mitään venymäarpia tai muita ulkoisia merkkejä ja istuivat nyt jalkoihin vasikannahkaisten sukkien lailla.
Testattu Loaken Lincolneihin eilen. Kengät venyivät kuin kuminauha F:stä G:hen. Sisänahka ei tosin ole kovin nättiä enää, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Amiseptin määrää kannattanee moderoida hieman :)
Palasin näihin vanhoihin viesteihin mietittyäni miten saisin parit ebaysta tulleet vintagekengät hieman paremmin mahtumaan jalkaan. Ja katso: popot venyivät kuin venyivätkin sen tarvittavan mitan, ja vailla mitään ulkoisia vauroita! Amiseptiä pari ruokalusikallista kenkien varvasosioon, huljuttelua, villasukat jalkaan, jalan julma tunkeutuminen kenkään ja tallustelu lähikauppaan ja takaisin. Voilà!
Testattu ja todettu toimivaksi.
Ensituntuma oli tämä, mutta täytyy nyt ottaa tätä kyllä sen verran takaisin, että venytysprojekti on edelleen käynnissä, mutta tunnelin päässä on jo valoa... :) Nyt on puserrettu viikon verran erilailla teipattuja lepolestejä milloin amiseptillä ja milloin rasvalla voideltuihin kenkiin ja pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että tuo saattaa joskus jopa tulla valmiiksi. Tänään vedin ekan testilenkin varpaat teipattuna ja sisävuori rasvattuna ja selvisin kotiin niin, että vain isovarpaan päällä alkoi hiertämään. Pitkällinen prosessi siis, mutta kai tuosta vielä käyttöpari tulee. Toki prosessin pituus johtuu tässä tapauksessa turhan kunnianhimoisesta tavoitteesta ja huonoista työkaluista. Tätä lepolestit+jeesusteippi vaihtoehtoa en voi suositella kenellekään :D
Amiseptillä läträtessä alkoi muuten vähän jännittämään, että miten se vaikuttaa pohjan liimauksiin. Varmaan yletön läträäminen voi pahimmillaan jopa liuottaa liimaukset pois?
