Virittelin (inhoan sanaa "tuunata") yhtä Bexleyn lepolestiaihioistani ja nyt olen jo aika tyytyväinen. Purin koko hökötyksen ja viilaamalla toisen, hieman turhan paksuksi jääneen metalliholkin päätä ohuemmaksi ja pyöreämmäksi alkoi jousimekanismi liikkua jo vaivattomammin. Jos jousi on edelleen liian jäykkä, voi ehkä katkaista jousen päästä pienen palan pois ja venyttää jousta, jolloin siitä pitäisi tulla veltompi. Sivuttain liikkuvan kappaleen ruuvia kiertämällä siirsin sen hieman ulommaksi niin, että se täyttää leveät kirkkopoponi paremmin. Samalla hioin hiekkapaperilla tiettyjä kulmia pyöreämmiksi, jotta ne eivät runtele kengän nahkavuorta, ja parantelin muutenkin viimeistelyä. Periaatteessahan lestiä on helppo muotoilla enemmänkin juuri omiin kenkiin sopivaksi. Sulloin hieman vessapaperia metallipuikkojen reikiin ja nyt puikot eivät enää putoile pitkin lattioita. Oikea käsimies tietenkin tukkisi reiät puutapeilla. Vielä voisi repiä irti ne Bexleyn mainoskyltit ja kiinnittää niiden paikalle metallinupit (jos löytää jostakin moiset). Niiden avulla lestin käsittely olisi paljon vaivattomampaa, kun ei tarvitsisi siitä puumöykystä vetäen yrittää kiskoa jousia kasaan.
Meillä on ollut aivan väärä suhtautumistapa Bexleyn lesteihin. Ne ovat askarteltavia aihioita, joista syntyvät ehdat bespoke-lestit. Vielä pitäisi jaksaa neljä paria...