Ihan samalla tavalla kuin eri maiden puvuntakeissa vaikkapa. Samalla persuteella voi vaikka väittää että ihan sama mennäkö Anderson&Sheppardissa, D'Avenzassa, YSL:ssä, Brooks Bothersissa, Turossa vai Dressmanissa. Kaikkihan kauppaavat pukuja, eli ihan sama juttu.
Juuri noin meinasin itsekin kirjoittaa, mutta tosissani. Periaatteessa tumma puku on tumma puku, oli valmistaja kuka tahansa. Toteutuksissa on paljon vivahde-eroja, mutta silti varioitavan vaatteen perusolemus on ihan sama, eikä se muutu oli toteutus kuinka laadukas tahansa.
Jos suomalaisiin hautajaisiin marssii 99€ dressmannin mustassa puvussa ja muissa asiallisissa, mutta samantasoisissa tykötarpeissa, niin on suurella todennäköisyydellä tilaisuuden asiallisimmin pukeutuneiden joukossa. Tämä on se asia, josta formaalissa tyylissa pidän paljon: Kaikki pääsevät peliin ja loppujen lopuksi halvalla. Ei oikeasti tarvita brändejä tai räätäleitä. Hallittu variointi pitää huolen siitä, että on mahdotonta sanoa sitä 'oikeaa' valmistajaa puvulle tai vaikka mustille oxfordeille. Toki me harrastajat teemme touhusta monien silmiin liian hankalaa, koska tämä nyt vain kiinnostaa meitä enemmän kuin postimerkkeily.
Jos mitään kapeaa 'oikeaa' tyyliä ei ole, niin silloin puhumme tyylimieltymyksissä siitä, kuinka paljon tiettyä teemaa voi varioida. Paljonko mustan oxfordin muodolla saa leikkiä? Mikä on loaferin oikea väri? Navy-puku, valkoinen paita, mustat kengät ja vyö, solmio. Toteuttajina vaikkapa jenkki, britti, italiaano ja sakemanni. Samasta teemasta saataisiin hyvinkin erilaisia versioita. Tuo variointi on minulle se klassisen pukeutumisen suola. Meikäläiselläkin on pusakka, joka on varmasti sukua harringtoneille.