Keikari > Vapaa sana

Ilahduttavat tosielämän kommentit sartoriaalisuudesta

(1/2) > >>

Kolibri:
Tyrmäysketju on olemassa, mutta onko tullut positiivista palautetta tyylistä? Tämä on oikea paikka niille. Joitain omia kokemuksia:


Tapaus #1
- Tutun lapsi rappukäytävässä: ”Miksi tuo näyttää herrasmieheltä?”
- Äitinsä: ”No kun se on herrasmies”

Päällä oli muistaakseni syksyn arkityyli eli pitkähelmainen loden-mac, huivi, farkut, brogue-derbyt ja baretti. Tästä on joitain vuosia.

Tapaus #2
- Kanssakaronkkalainen 2019: ”Nuo muut näyttävät korkeintaan eri vuosikymmeneltä tempaistuilta, mutta sinä ja [yksi muu henkilö] näytätte kuin olisitte eri vuosisadalta.”

Frakkietiketin tilanteen kommentin kirvoitti osaltani chesterfield, villahuopasilinteri, ja pisteenä i:n päällä taskukello frakkiliivissä.

Tapaus #3
Kanssakaronkkalainen 2020 huomauttaa tuntomerkkieni täsmäävän tuolloin hetki sitten laulettuun Fridolins dårskapin päähenkilöön.
Relevantti katkelma tästä Erik Axel Karlfeldtin kirjoittamasta runosta:

Du går med knäsid gångjärnsrock
och hög och fejad hatt,
du drager balsam i din lock
och bär en skön kravatt.
Ack, på de unga narrars stig,
där vällukt svävar fin

Frakkitilanne tämäkin, joten ei ollut solmiota tai polvipituista päällystakkia*, mutta sen verran mieltä lämmitti, että epävastaavuudet ei mieltä alentanut.

*= Tässä tilanteessa oli polvet ylittävä loden-mac. Syy kompromissiin on, että nykyisen rekkifrakin hartiat eivät mahdu vartalomyötäisemmän chesterfieldin alle. Toisaalta loden-mac peittää myös liepeet, joten ei tarvitse säätää ja neurotisoida erillisen ja vaivaisan piilotusprosessin kanssa.

Siska:
Kiitoksia mielenkiintoisen ketjun aloittamisesta! Mukava lukea vaihteeksi ilahduttaviakin sattumuksia. Erityisenä kohteliaisuutena näen tuon saamasi karonkkakommentin. Olettaen, että seurasi on ollut pukeutumisen tasalla (viimeaikojen kehityksessä on ollut kaikuja 60- ja 70-lukujen yliopistomaailmasta, joka ei tiedä hyvää pukeutumisrintamallakaan) niin tuo on jo kohtalaisen kova kunnianosoitus. Frakin ja sen asusteiden yksityiskohdat kun tuppaavat olemaan niin hienovaraisia, että kokonaisuuden pitää olla tosi tip top, että asiaan perehtynyt edes huomaa eroa pukuvuokraamon perussettiin.

Noita ilahduttavia sattumuksia ei tapahdu kovin usein, mutta uutena vuotena oli yksi sattumus. Uuden vuoden vaihteessa huomasin kavereiden kanssa kaljotellessa, että piru tässähän vaihtuu vuosikymmen. Otin pikkuhiprakassa videoklipin rannekellon sekuntiviisarista ohittamassa keskiyön ja laitoin instagramin tarinoihin uudenvuodentoivotusten kera. Vaimo huikkasi kotiin tullessa, että "taisit olla huppelissa". Kysyin "kuinka niin?". "No kun ethän sää ees suostu koskaan kertomaan mitä mikäkin maksaa saati ikinä näyttäisi minkä merkkinen kello sinulla on!". Otin tuon enemmän kehuna kuin haukkuna ja poistin videon, vaikka kelloni onkin suurelle yleisölle täysin tuntematonta merkkiä.

paddington:
Sukulaismies, nuori hipsteri, sanoi joskus tavatessa: ”tyylikkäästi pukeutuneena, as always”.

Silloin tuli olo että en enää pukeutumalla pukeudu, vaan minulla on tapana olla pukeutunut.

Alhazen:
En tiedä onko se varsinaisesti ilahduttavaa, mutta epätavallisen (lue: muu kuin musta, tummansininen tai tummanharmaa) värisessä arkipuvussa Helsingissä liikkuessa palvelukieli esimerkiksi kahviloissa tuntuu vaihtuvan spontaanisti englanniksi. Suomalaisittain aika tummat piirteet varmaan voimistavat ilmiötä. Ei tarvitse mennä edes varsinaisen väri-ilottelun puolelle, hyvin tumma melerattu ruskea ja vaaleanharmaakin riittävät.

kuoris:
Nappihenkselit toimistotöissä. Työkaverin kommentti: ”Henkselit, kuinka vanha oikein olet?”.

En ymmärtnyt viittasiko hän lapsiin vai vanhuksiin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu