Keikari > Kaunis elämä

Puukot, veitset, ja teräaseet

(1/5) > >>

Tumppi$:
Kukapa ei olisi näitä joskus käyttänyt.. Ihmisen vanhin työkalu ja ase. Kaikkein hyödyllisin kapine kotitaloudessa. Eniten pahaa aiheuttanut tekele. Niitä harvoja kapistuksia, jotka kuuluvat jokaisen elämään tavalla tai toisella.

Mielestäni on aika keskustella myös niistä.

Laurentius:
En osaa aiheesta sen kummemmin keskustella, mutta tämä epäseksikäs ja epäkeikarimainen Gerber on kulkenut mukana yli 15 vuotta ja on viikottaisessa kevytkäytössä todellinen jokapaikanhöylä. Perusinsinöörin luottotyökalu vailla minkäänlaista ylimääräistä gloriaa.



Potkin itseäni nyt siitä että olen näemmä antanut hieman mennä terän pilalle - eli huolto edessä - tämän Rosellin UHC-teräisen fileerausveitsen kanssa. Tämä on ollut graavilohen jne. valmistuksessa erittäin kätevä työkalu. UHC tarkoittaa ultra high carbon eli hyvin korkean hiilipitoisuuden (1,8%) omaava teräs. Se mitä aiheesta ymmärrän ohjaisi ajatteluani siihen suuntaan, että kyse ei niinkään ole hiilipitoisuudesta, vaan siitä mitä seosaineita teräksessä on, ja minkälainen lämpökäsittely on tehty. Hiili itsessäänhän ei kulumiskestävyyttä tai kovuutta tuo, vaan hiilen ja seosaineiden muodostama karbidijakauma teräksen mikrorakenteessa. Se onkin taitolaji. Terän kovuuden sanotaan olevan 64-66 HRC, eli erittäin kovaa materiaalia, ja terä pysyy terävänä pitkään. Mitä keikarifoorumiin tulee, on tämä myös erittäin kaunis esine pitkäikäisen laadukkuutensa lisäksi.



Olen nyt ketjunaloittajan toiveen mukaisesti keskustellut veitsistä ja teräaseista. :-)
Edit: typo

Tumppi$:
Erilaiset veitset ja puukot ovat niin arkipäiväisiä esineitä, että moni ei varmasti uhraa ajatustakaan niille. Korkeintaan niitä kirotaan mikäli ne ovat tylsiä tai niiden kanssa sattuu haaveri. Kuitenkin ko. esineiden kulttuurihistoriallinen merkitys on valtava. Ehkäpä jopa suurempi kuin millään muulla yksittäisellä esineellä. Jokaisella maan osalla, mantereella, alueella, ja jopa yksittäisillä kylillä on monesti täysin omat ja tunnistettavat historialliset mallinsa- ja esikuvansa. Laatu- ja hintakirjo vaihtelee vähintään yhtä paljon kuin esim. vaateteollisuudessa. Tämä kirjo on valtava, muutaman euron peltiteräisistä aina kymmeniä- ellei jopa satojatuhansia maksaviin taide- ja kulttuuriesineisiin saakka. Näiden esineiden "aura" on myös täysin poikkeuksellinen ollakseen näinkin arkipäiväinen esine. Sillä harva esine on yhtä vihattu ja pelätty, mutta samalla myös yhtä ihailtu ja arvostettu.

Hyvä veitsi tai puukko kestää parhaimmillaan kovaakin käyttöä useita sukupolvia asiallisella huolenpidolla.

Tumppi$:
Jos mennään tekniselle puolelle, niin Laurentiuksella on varsin hyvä pointti tekstissään.. Eli teräksen käsittely, lämpökäsittely- ja karkaisumenetelmät/prosessit ovat paljon tärkeämmässä roolissa kuin monet osaavat ikinä kuvitellakaan. Ja tässä tulee muuten pieni "nootti" ja kritiikki myös tekijöille. Joskus suorastaan hämmästyttää, kuinka huonoja materiaalin tuntijoita monet valmistajat ja tekijät ovat. Toki työläät, vaikeat ja kalliit prosessit, sekä konekanta rajoittavat merkittävästi maksimaalisesta voittojen tavoittelusta ja työvaiheiden oikomisesta puhumattakaan. Yhtäkään terästä/teräslaatua ei ole suunniteltu vartavasten, tai vain ja ainoastaan teräkalujen valmistukseen, (vaikka toki monet valmistajat käyttämistään "ihmeteräksistä" näin väittävät) joten ne parhaat ominaisuudet on "kaivettava" siitä käytetystä teräksestä esiin, ja tässä kohtaa jyvät erottuvat akanoista todella räikeästi. On olemassa halpoja perusteräksiä, (useimmat standardi hiiliteräkset/seosteräkset) joita on helppo työstää primitiivisin 1600- luvun menetelmin vaikka kotiverstaassa ellei jopa autotallissa, mutta homma muuttuu siinä vaiheessa aivan toiseksi kun ruvetaan työskentelemään erityisen korkean kromi- ja karbidipitoisuuden omaavien teräksien, esim. sellaisien kanssa mitä ei voi perinteisesti takoa (monet ruostumattomat työkaluteräkset) ja joiden lämpökäsittely vaatii siihen tarkoitettuja erikoislaitteita ja menetelmiä.

Myös myytit ja erilaiset "essonbaarijutut" elävät teräkalujen maailmassa ja suuren yleisön keskuudessa yhtä sitkeässä kuin ne surullisen kuuluisat essonbaarijutut autoista. Kukapa ei olisi kuullut legendaa siitä kuinka antiikkisella Samuraimiekalla voi lyödä auton konepellistä läpi ilman että terään tulee jälkeäkään... (just juu. Jos joku tuollaisen keräily- ja taideaarteen sattuu omistamaan, niin kyllä minä kehottaisin pitämään ko. esineen visusti ihan pelkkänä koriste- ja taide-esineenä seinällä) Tai toinen kuuluisa väittämä, että viikinkien miekat olivat taottuja siten ettei kyseistä menetelmää ole vieläkään keksitty. (kyllä on. Kyseessä on ollut kerroksittainen taonta/laminointi, jossa muu terä on taipuisampaa/sitkeämpää materiaalia katkeamisen välttämiseksi ja leikkuupinta puolestaan kovempaa paremman teränpidon sekä ohuemman=terävämmän leikkuupinnan aikaansaamiseksi.)
Kolmantena myyttinä ja aivan täytenä "essonbaarijuttuna" voisi mainita väittämän ettei ruostumatonta terästä saa koskaan yhtä teräväksi kuin hiiliterästä... (aijaa, varmaankin siinä tapauksessa muun muassa kirurgin veitset ovat kaikki hiiliterästä. Noh, ei muuten nykyään ole) Tätä väittämää viljelevät sitkeästi erityisesti itse tekijät, jotka eivät pysty, osaa tai halua työskennellä modernien (ja moni näistäkin ns. moderneista teräksistä on kuitenkin ollut markkinoilla jo vuosikymmeniä) teräksien parissa ja työstää/käsitellä niitä prikuulleen oikealla ja niiden vaatimalla tavalla. Tosin, hiiliteräs pystytään karkaisemaan kovemmaksi kuin ruostumaton, (jolloin siitä tietysti saadaan terävämpi) mutta silloin puhutaan jo sellaisista kovuuksista että terät muuttuvat auttamatta hauraiksi.

Tuossapa vähän teknisempää pohdintaa, joskin tarkoituksella hieman provosoivalla tyylillä kirjoitettuna ;)


P.S. Eikä tuota kirjoitusta pidä missään nimessä ymmärtää väärin, sillä en iki kuuna päivänä haluaisi, että esimerkiksi kaunista Härmän perinnepuukkoa, Toijalan Puukkoa, tai vaikkapa Rautalammin Korupuukkoa alettaisiin valmistamaan esim. jostain Böhlerin N360 ISO-EXTRASTA, tai että kyseisien puukkojen päät/kahvat alettaisiin tekemään vaikkapa Micartasta...

EDITTIÄ: Tekstiä muutettu hieman helpompilukuiseksi...

Laurentius:

--- Lainaus käyttäjältä: Tumppi$ - 21.05.19 - klo:11:38 --- Yhtäkään terästä/teräslaatua ei ole suunniteltu vartavasten, tai vain ja ainoastaan ruostumattomien teräkalujen valmistukseen, (vaikka toki monet valmistajat käyttämistään "ihmeteräksistä" näin väittävät) joten ne parhaat ominaisuudet on "kaivettava" siitä käytetystä teräksestä esiin, ja tässä kohtaa jyvät erottuvat akanoista todella räikeästi.

...Böhlerin N360 ISO-EXTRASTA, tai että kyseisien puukkojen päät/kahvat alettaisiin tekemään vaikkapa Micartasta...


--- Lainaus päättyy ---

Lisäsin tekstiisi yhden sanan - ruostumattomien.

Varoitus: seuraa teknistä höpinää.

Tuossa Böhlerin N360-teräksessä on 15% Cr, ja korkea kromipitoisuushan tekee teräksestä "ruostumattoman". Lainausmerkeissä siksi, että teräs itsessään ei ole ruostumatonta, kuten jokainen saattaa tiskialtaastaan joskus huomata, vaan kromi muodostaa teräksen pinnalle erittäin ohuen kromioksikerroksen, joka suojaa materiaalia. Kun se naarmuntuu, saattaa myös kerroksen alla oleva teräs (eli rauta) hapettua eli ruostua. Mutta sen saa korjattua.

Jos tuo samaisen N360 teräksen valmistaisi jauhe-/pulverimetallurgisesti, olisivat mekaaniset ominaisuudet huomattavasti paremmat, etenkin kulumiskestävyys, eli terän terävänä pysyminen.

Jos taas halutaan tehdä oikeasti kovia ja kulumiskestäviä teriä - esim. teolliseen käyttöön leikkureiksi tms. - jätetään "ruostumaton" pois (mikä ei tarkoita sitä että ko. teräs tai terä välttämättä ruostuisi, mutta vaatii kyllä huolenpitoa) ja muutetaan seostusta esim. siten, että korkean kromipitoisuuden sijaan lisätään esim. volframia tai vanadiinia. Ääriesimerkkinä seostetaan vanadiinia jopa 15% pitoisuuteen asti. Tällöin ainoa mahdollinen valmistusmenetelmä on jauhemetallurginen eli atomisoinnilla valmistetun jauheseoksen mekaaninen kompaktointi. Vanadiinikarbidit ovat erittäin kovia, ja kun niitä on vieläpä erittäin paljon, nostavat ne teräksen kulumiskestävyyden monikymmenkertaiseksi tavalliseen ruostumattomaan verrattuna - kuten myös hinnankin...

http://www.matweb.com/search/DataSheet.aspx?MatGUID=1166d6e0bd734057a1b900af84f730f5

Toisin sanoen, mikäli tingitään "ruostumattomuudesta" eikä hinnalla ole merkitystä, on mahdollista tehdä teriä joiden kovuus on luokkaa 66HRC eli sama kuin Rosellin UHC-terissä, ja kulumiskestävyys tosiaan ainakin 20-30 kertaa sen mitä tavallisella ruostumattomasta tehdyllä olisi.

Kuten aiemman postauksen kuvasta näkyy, minulla on Rosellin korkeahiilisestä "ei-ruostumattomasta" teräksestä tehty veitsi jonka terässä on tummia hapettumia (ruostetta). Pitäisi liuottaa ne pois ja öljytä terä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu