Muuta muokkausta:
Tuoreesti omistukseeni päätynyt kolmiosainen hopsack-puku oli lähes kaikin puolin sopiva, pientä hihankavennustarvetta ja aavistuksen liian pitkiä takahalkioita huomioimatta (molemmat ovat suht' järjellisiä korjausoperaatioita, joista ei sen enempää tässä). Pääongelmana, omaan makuuni, olivat kuitenkin hieman liian "Huntsman-tyyppiset" olkapäät. Liikaa ropea, siis. (Tiedän, että nyt jotkut kasailevat roviota, mutta makuasiat ovat makuasioita).
Sovittelin rotsia useammankin kerran ja pähkäilin, pystynkö elämään ilmiön kanssa. Koska kuitenkin haluan hieman luonnollisempaa linjaa abt. kaikkeen pukeutumiseeni, päätin ottaa härkää sarvista ja de-huntsmanoida ryntteen. Koska kaikki villa tottelee rautaa, kuumensin moisen, rullasin pyyhkeen ja kostutin silitysliinan.
1: Pyyherulla olkapään muotoiseksi ja ulkoreunaltaan mukavasti pyöreäksi. Rulla hartian tilalle, vetoja hihasta alas (jotta muoto selkenee) ja kostea liina olan päälle. Liinan päältä vahvalla kädellä silittäen olkarope alas. Mukaan myös höyryä välillä, jotta hihanpuoleinen tukikangas saa vähän henkistä lekaa sekin. Sama toiselle hartialle.
2: Pyyherulla kättä mukailemaan ja hihaan. Yläpääty olkaa vastaavaksi ja mukavasti entistä "ropen" paikkaa pehmeämmin myötäämään. Taas kostea liina päälle ja rautaa huolella. Villa muokkautui oikein mukavasti ja oikein tunsin, miten jäykkyys pakeni puvusta. Sama taas toisellekin puolen. Projekti oli loppusilausta vailla.
3: Management by perkele kehiin, rulla kulkemaan hartialinjasta hihaan ja taas kostea liina päälle. Joka puolelta hihaa kohti silittäen oikein reipasta meininkiä, tavoitteena luoda hartian lopullinen linja. Höyryä kostean liinan kera vapaasti, välillä muristen.
Lopputuloksena rauhallinen linja lähes minimaalisella "rope":lla, robottikulman poistuminen ja ylipäätään kaikin tavoin omaan fiilikseen parempi pukupössis. Voitto - nyt ei tarvitse tuntea pönöttävänsä rentoutuessaan.
Kaikki villa tottelee rautaa.