Hihastimet käyttöön vain!

^Toki niillä ongelmasta selviää hyvin. Minulla vain on ihan puhtaasti henkilökohtaista antipatiaa (lue: päässä vikaa) itse käyttää hihastimia, vaikka ei ne muiden käyttämänä häiritse. Mileuummin sen vuoksi koettaisin vaikka opetella luhentämään hihoja, jos se ei ole mahdottoman vaikeaa.

Puoliso toi Kädentaito messuilta kirjan "Ompelutöiden tekniikat ja materiaalit", ISBN: 978-951-882-855-9
Vaikuttaisi olevan ihan pätevä kirja tälläiselle kokemattomalle, ihan perustietoa miten tehdään napinlävet, ommellaan napit. Erilaiset ompeleet ja niiden käyttötarkoitukset etc.

Tuota kirjaa saa jostain kristillisestä verkkokaupasta 19�,�:lla.

http://www.ilonpolku.fi/kauppa/product_details.php?p=3960

Pari viikkoa sitten lainaksi saamani 80-luvun ompelukonella olen kaventanut ja lyhentänyt yhdet uudet housut sekä kaventanut kauluspaidan. Yhden kauluspaidan olen purkanut testimielessä ja harjoitellut mm. hihojen lyhentämistä. Kantapään kautta ompelutyöt ovat opittavissa, mutta kärsivällisyyttä vaaditaan alussa paljon. Huolellinen suunnittelu tuntuu olevan ainakin itsellä kaikki kaikessa. Hieman hutaisten saa saumat kieroon ja joka paikka on täynnä lankasylttyä...ja sitten ratkotaan.

Koska ascoteja löytää eBaystä pääosin vain hirmuisilla hinnalla, tilasin sen sijaan silkkiä ja päätin sorvata kyseisen rievun itse. (http://www.ebay.co.uk/itm/260445646402?ssPageName=STRK:MEWNX:IT&_trksid=p3984.m1497.l2649#ht_1012wt_952)

Koko silkkipala hupeni neljää toinen toistaan parempaa ascotia vääntäessä. Kaavat hahmottelin itse paperille. Valitettavasti yhtään mallikappaletta ascotista ei ollut, joten ascotin muoto jalostui yrityksen ja erehdyksen kautta. Viimeisimmästä ascotista tuli jo melko hyvä, eikä seuraava kangashankinta ainakaan ascoteja tekemällä päädy roskikseen.

Viimeisin tuotos:


ja pyykistä kiskotulla paidalla:


...ja varoittava esimerkki:

EI N�,,IN! Käsin ommeltu sauma ei näy mihinkään, ja sohimiseen menee tunteja. Ajan tuhlauksen ja kipeytyneiden harteiden lisäksi tästä vähemmistöhuivista tuli aivan surkea.

^Toki niillä ongelmasta selviää hyvin. Minulla vain on ihan puhtaasti henkilökohtaista antipatiaa (lue: päässä vikaa) itse käyttää hihastimia, vaikka ei ne muiden käyttämänä häiritse. Mileuummin sen vuoksi koettaisin vaikka opetella luhentämään hihoja, jos se ei ole mahdottoman vaikeaa.

Kokeilin tätä itse. Suurin ongelma on laskosten saaminen ruotuun. Paidassa olevat, jo valmiit laskokset kannattaa ommella lukkoon ennen hihan lyhentämistä. Hihan päätä ei voi useimmiten levittää tasoon, joka tekee laskosten muodostamisesta jälkikäteen erityisen hankalaa. Sopiva hihakankaan mitta voisi olla järkevä merkata liidulla tai vesiliukoisella tussilla(?) etukäteen, jotta kalvosimen istuttamisessa ei pala käämi.

Harjoittele jollain testipaidalla, melkoista värkkäystä se aluksi on. Tuntipalkoille et varmaan pääse.

^^ Taffeta on erikoinen valinta ascot-kankaaksi.

Omat ascottini eivät taida kyllä olla pussiinommeltuja, mutta kai tuokin toimii? Siitä tulee vaan aika paksu.

Kiitos kangaslinkistä!

^ Ascoteja saa kohtuullisempaan hintaan Bretellesta (n. 45 euroa muistaakseni) ja vähemmän kohtuulliseen Stockalta (n. 90 euroa). Jos vaikka haluaa ostaa sieltä mallin. Muuten arvostan ylempänä kuvattua omatoimisuutta.

^Tai sitten Tiemanin eBay-puodista: http://stores.ebay.co.uk/tieman1949/Cravats-/_i.html?_fsub=1804863017&_sid=217957317&_trksid=p4634.c0.m322

Myös Morsius-/Juhlagalleriassa niitä oli. Ja hintaa tais olla siinä viiden kympin hujakoilla ellei vähemmän. En muista valitettavasti.

Ascot on näppärä laskostaa ensin (neulaten ja silittäen), ommella laskokset käsin (menee n. 20 min max.) ja sitten reunata käsin (menee 1h, mutta on rentoa) rullaten tai koneella hätäillen (ruma & jäykkä reuna).

Jussi, heitäs vinkkiä tuohon rullaamiseen.

Silkki on nyt pöydällä ja paperikaava nuppineuloilla siinä kiinni.

En halua tuota kaksinkertaiseksi, ja voisin koittaa rullata sitä käsin. Taskuliinan reunostaminen tuotti joskus tuskaa.

Paljonko jätetään rullausvaraa? Millainen ommel? Onko hommaan jotain jippoa, jotta rullaaminen luonnistuu helposti, ja reuna rullaa tasaisesti?

Jussi, heitäs vinkkiä tuohon rullaamiseen.

Silkki on nyt pöydällä ja paperikaava nuppineuloilla siinä kiinni.

En halua tuota kaksinkertaiseksi, ja voisin koittaa rullata sitä käsin. Taskuliinan reunostaminen tuotti joskus tuskaa.

Paljonko jätetään rullausvaraa? Millainen ommel? Onko hommaan jotain jippoa, jotta rullaaminen luonnistuu helposti, ja reuna rullaa tasaisesti?

Juuri samalla tavalla kuin taskuliinatkin. Ei siis mitään erityisiä jippoja - onneksi noihin hommiin kuitenkin tulee rutiini aika nopeasti.

Sam Hoberin sivuilla on hyvät ohjeet.

Laskokset käsin.

Eilen nyhräsin koko illan L.B.M. 1999.99:n takin hihojen kimpussa. Liikkeessä lyhennys olisi maksanut 25 euroa, joten ei tässä itse tekemällä ainakaan tuntipalkoille pääse (minä en pääse). Yhden hihan sain lyhennettyä, toinen pitäisi vielä jaksaa...

Pese ja harjaa. :)

Kiitos, pesussa tosiaan vanhojen ompeleiden jälki katosi vakosametista itsestään.

Yhden takin hihat lyhensin harjoitusmielessä (kirppari-ei-niin-hyvin-istuva), ja ihan tyydyttävä lopputulos tuli. Samasta takista otin vyötäröä takasaumasta vähän sisään, ja lopputuloksena takin keskiventti (siis kun takin takapuolella on se yksi lipare keskellä) ei laskeudu nätisti. Eiköhän sen saisi suht helposti korjattuakin, jos ei muuta niin silittämällä.

Housujen lahkeita olen lyhentänyt ja pidentänyt pari kappaletta hyvällä lopputuloksella. Käsin olen ommellut lahkeen päärmeen kiinni, ei siinä niin kauaa mene. Samoin yhdet housut levensin vyötäröltä. Ei paha homma sekään.

Lisäksi kavensin yhdet farkut, mutta laiskasti vain lahkeen toiselta puolelta. Jotkut sanovat, että lahje lähtee kiertämään tämän jälkeen rumasti, mutta ainakaan minä en ole sellaista huomannut. En tosin kaventanut aivan valtavaa määrää. Tämän ohjeen mukaan menin: http://blogit.iltasanomat.fi/kassakerho/2011/01/20/farkut-lyhyemmiksi-ja-kapeammiksi/

Muuta muokkausta:

Tuoreesti omistukseeni päätynyt kolmiosainen hopsack-puku oli lähes kaikin puolin sopiva, pientä hihankavennustarvetta ja aavistuksen liian pitkiä takahalkioita huomioimatta (molemmat ovat suht' järjellisiä korjausoperaatioita, joista ei sen enempää tässä). Pääongelmana, omaan makuuni, olivat kuitenkin hieman liian "Huntsman-tyyppiset" olkapäät. Liikaa ropea, siis. (Tiedän, että nyt jotkut kasailevat roviota, mutta makuasiat ovat makuasioita).

Sovittelin rotsia useammankin kerran ja pähkäilin, pystynkö elämään ilmiön kanssa. Koska kuitenkin haluan hieman luonnollisempaa linjaa abt. kaikkeen pukeutumiseeni, päätin ottaa härkää sarvista ja de-huntsmanoida ryntteen. Koska kaikki villa tottelee rautaa, kuumensin moisen, rullasin pyyhkeen ja kostutin silitysliinan.

1: Pyyherulla olkapään muotoiseksi ja ulkoreunaltaan mukavasti pyöreäksi. Rulla hartian tilalle, vetoja hihasta alas (jotta muoto selkenee) ja kostea liina olan päälle. Liinan päältä vahvalla kädellä silittäen olkarope alas. Mukaan myös höyryä välillä, jotta hihanpuoleinen tukikangas saa vähän henkistä lekaa sekin. Sama toiselle hartialle.

2: Pyyherulla kättä mukailemaan ja hihaan. Yläpääty olkaa vastaavaksi ja mukavasti entistä "ropen" paikkaa pehmeämmin myötäämään. Taas kostea liina päälle ja rautaa huolella. Villa muokkautui oikein mukavasti ja oikein tunsin, miten jäykkyys pakeni puvusta. Sama taas toisellekin puolen. Projekti oli loppusilausta vailla.

3: Management by perkele kehiin, rulla kulkemaan hartialinjasta hihaan ja taas kostea liina päälle. Joka puolelta hihaa kohti silittäen oikein reipasta meininkiä, tavoitteena luoda hartian lopullinen linja. Höyryä kostean liinan kera vapaasti, välillä muristen.

Lopputuloksena rauhallinen linja lähes minimaalisella "rope":lla, robottikulman poistuminen ja ylipäätään kaikin tavoin omaan fiilikseen parempi pukupössis. Voitto - nyt ei tarvitse tuntea pönöttävänsä rentoutuessaan.


Kaikki villa tottelee rautaa.