Keikari > Vapaa sana

Ompelu ja ompelukoneet

<< < (3/25) > >>

werther:
Ovatkohan nuo paininjalat kuinka standardisoituja eri merkkien ja mallien välillä? Omassa koneessani on vakiovarusteena tulleet siksak-, päärme-, napinläpi- ja vetoketjujalat. Lisävarusteina olisi ollut mm. suoraommel- ja napinkiinnitysjalat jotka voisivat olla mukavia.

Jami:

--- Lainaus käyttäjältä: werther - 16.02.10 - klo:18:49 ---Ovatkohan nuo paininjalat kuinka standardisoituja eri merkkien ja mallien välillä? Omassa koneessani on vakiovarusteena tulleet siksak-, päärme-, napinläpi- ja vetoketjujalat. Lisävarusteina olisi ollut mm. suoraommel- ja napinkiinnitysjalat jotka voisivat olla mukavia.

--- Lainaus päättyy ---
Eri mallien välillä yleensä käyvät, ellei merkki ole sitten päättänyt vaihtaa ihan erilaiseen kiinnitykseen jossain välissä. Eri merkkien välillä voi sitten olla heikkoa saada. Singerin nimeen mielestäni isänikin vannoi kun ompelukonekorjaajana toimi pitkään, vissiin 70 luvulla. Nykyään ei oikeasti vahvaa konetta saa jos ei osta nahanompelukonetta, enemmän kaikkia hienoja (kuinka tarpeellisia) ominaisuuksia toki nykykoneissa on.

Jussi:
Käytän yleensä ompeluun erinomaisesti toimivaa 70-lukulaista Singerin ompelukonetta. Selviää paikoista, joihin muovirakkineet hyytyvät, joten sillä on mahdollista tehdä myös jonkinasteisia raskaampia ompelutöitä (esim. laukkuja ja muuta tarvittavaa). Uskon tiukasti, että koneen paino on suoraan verrannollinen sen suorituskykyyn.

(Purin muuten k.o. koneen huoltoa varten. Sisällä ei ollut yhtään muoviosaa, rungossakin vain bakeliittinen ommelkuvakelevy. Olin vaikuttunut.)


Nykyisellään ompelen huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta juhla-asuja (naisille) on käsistä lähtenyt, samoin kuin jokunen päällystakki (molemmille sukupuolille), hameita, housuja, erilaisia paitoja ja toki pakollinen pukukin. Ommellessa muuten oppii nopeasti ainakin sen, miksi olkasaumassa (ei hihantiessä vaan etu- ja takakappaleen saumassa) puvun kuvio ei yksinkertaisesti voi kohdistua mikäli räätäli osaa vähääkään hommaansa.


Nykyisin oma taito on pahasti ruosteessa, alan opinnoista on sen verran aikaa. Työn alla kuitenkin on yksi pitkän kaavan mukaan kuosittelemalla suunniteltava päällystakki (teen siis kaavat lakanakangasmallia muokkaamalla), joka ehkä ehtii sopivasti ensi talveksi käyttöön. Tavanomaiset lyhennykset, pidennykset ja kavennukset sentään vielä sujuvat, eikä monikaan RTW-ostos päädy käyttöön olematta hetken ajan osiksi purettuna pöydälläni.

Piilo-ompeleet - housuja lyhentäessä ja muutenkin - teen aina käsin ompelemalla. Kotiompelukoneiden piilo-ommel on harvemmin tyydyttävää laatua, lisäksi kyseessä on helppo ja nopea käsinompeluhomma. Koneessa siis tarvitsee suoran ompeleen, siksakin sekä näiden pituus- ja leveyssäädöt (jälkimmäinen tietenkin siksak-ompeleeseen), ei juuri muuta.

Kaikki kirjailut ja muut vastaavat tehdään - tietenkin - käsin. Koneen jälki ei yksinkertaisesti kelpaa.

atas:
Kieltämättä koneella tehdyt piilo-ompeleet eivät laadullisesti vedä vertoja käsin tehdyille. Muutaman harjoituskerran jälkeen, kunhan vain käyttää tarpeeksi ohutta lankaa ja neulaa, olen onnistunut saamaan aikaan jälkeä joka tyydyttää minua. Ehkä puvunhousut vastedes ompelen käsin.

Jami:
Tämä nyt ei ole ompelua, mutta vaatteiden korjausta kuitenkin joten kirjoittelen tähän topicciin.

Yhdet vanhat paksut villaiset smokkiliivit pitäisi fixata. Liivit on varmaan jostain 1900-1940 luvulta, todella paksua villaa. Ongelma on että joko liivit on jossain välissä eksynyt pesukoneeseen tai jotain muuta katalaan niille tapahtunut. Ongelma on oikeastaan kaulukset jotka ovat menettäneet täysin muotonsa. Kannattaako koittaa kotona prässäystä niille vai viedä pesulaan? Jos liiveistä vielä peli tulee ne menee varmaan Sproilyn käyttöön, jos ei peliä tule niin ei sen suurempaa vahinkoa pääse syntymään kuin että sproily ei näistä pääse nauttimaan :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu