Jonkmanin kirjassa oli kovasti tutulta maistuvia ajatuksia introvertin luonteen omaavien ihmisten menestymisessä ammateissa joiden voisi kuvitella olevan nimenomaan vahvasti ulospäin suuntautuneitten ihmisten pelikenttää, esimerkkinä vaikkapa näyttelijän työ.
Kirjailijan ajatus on että aktiiviseen sosiaaliseen elämään jos ei nyt painostava mutta vähintään vahvasti kehottava länsimainen kulttuuri saa enemmän sisäänpäinkin suuntautuneen ihmisen vetämään huomaamattaan roolia, esiintymään jonain muuna kuin mitä pohjimmiltaan on, monet introvertit ovat siis oppineet käyttäytymään tavalla, joka helpottaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Roolin esittäminen saattaa olla muodostunut introvertille niin luontevaksi, että esimerkiksi näyttelijän työ tai palveluammattien tehtävät sujuvat heiltä hienosti.
Tietenkään tämäkään jako introjen ja ekstrojen välillä ei ole joko-tai vaan sekä-että. Ihan näppituntumalta veikkaisin että jakaantumisemme tälläkin janalla noudattaa Gaussin käyrää ja sataprosenttisesti introvertit tai ekstrovertit persoonat ovat harvinaisia poikkeuksia.
Tuo ajatus introverttien naamioitumisesta roolien takaa nosti vaan mieleeni tälläkin laudalla kohtuu aktiivisesti käydystä keskustelusta larppaamisesta ja autenttisuudesta. Itse kun en pidä tätä larppaamista mitenkään omituisena, pikemminkin osana ihmisen elämää ja persoonan kehittymista (fake ’till you make it), niin olisikohan tämä merkki siitä että olen jonkin verran siellä Gaussin käyrän intrommalla puolella?