Voisimmeko todeta vaatetuksen olevan viestintää, jolla sijoitutaan johonkin haluttuun ryhmään? Joko osoitetaan kuuluminen siihen, tai vastaavasti pyritään kuulumaan ja pääsemään siihen?
Ulkoisen habituksen muuttuminen osoittaa ryhmälle kantajan halua päästä siihen. Liian nopeasti tehty muutos särähtää silmään (terveiset Pasi Heikuralle), eli näyttää ympäristössä larppaamiselta. Sopivan hitaasti tapahtuva muutos taas antaa kuvan vakaasti etenevästä henkisestä transitiosta. Nopea muutos voi tapahtua myös takapakkia tai toiseen suuntaan, eikä kantajaa siis voida pitää luotettavana.
Pukeutumistyylin vaihdoksella on mielestäni eri vaikutukset niihin ihmisiin, jotka tuntevat sinut kuin niihin joita et tunne. Sinut tuntevissa ihmisissä tunne nokkimisjärjestystä uhkaavasta muutoksesta voi kirvoittaa happamia kommentteja mutta sinua tuntemattomiin ihmisiin vaikuttaa toivottavasti haloefekti.
Eihän statussymboleissa ole kysymys muusta kuin luoda mielikuva siitä että olet saavuttanut jotain vaikeasti tavoiteltavaa, oli se sitten todellista tai feikkiä. Tällä mielikuvalla on merkitystä koska ihmisluonteeseen on syväkoodattu ajatus siitä, että jos sinulla on jokin poikkeuksellisen positiivinen ominaisuus, se heijastaa sitä että olet muutenkin poikkeuksellisen ”hyvä” ihminen. Jos olet saavuttanut menestystä yhdellä elämän alueella, oletetaan että pystyt toistamaan menestyksesi jollain toisella elämänalueella.
Pukeutuminen on varmaan helpoin tapa luoda haloefektiä. Pukeutumalla sinulle sopiviin, siisteihin ja harmoonisiin setteihin synnytät ihmisissä alitajuisen mielikuvan siitä, että sinulla on homma hallussa ja tämän jälkeen he olettavat että pystyt toistamaan jämptin, hallitun suorituksen myös muilla elämänalueilla.
Harvemmin pelkillä symboleilla mitään nousua hierarkiassa saa aikaiseksi, juju on vaan siinä että näillä vivuttamalla saa mahdollisuuksia osoittaa olevansa ensivaikutelman mukainen. Voivat siis toimia ovenavaajina sellaisiin mahdollisuuksiin jotka muuten jäisivät piiloon.