Keikari > Yhteiskunta

Statussymboli

<< < (2/9) > >>

salaryman:
Kiitos hyvästä kommentista, Laurentius. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat ja olen pitkälti samaa mieltä.

Tästä kohdasta olen kuitenkin eri mieltä:


--- Lainaus käyttäjältä: Laurentius - 04.11.17 - klo:09:50 ---Statussymboli sellaisena kuin se nykykielessä ymmärretään on mielestäni nimenomaan osa tuota sosiaaliseksi hakkeroinniksi nimeämääsi menettelyä. Pidän sitä jollekin ihmiselle epäluonteenomaisena ja/tai tarkoitushakuisena käyttäytymismallina, jolla pyritään antamaan itsestään positiivisempi kuva viiteryhmässä. Viiteryhmä voi olla oikeastaan mikä vain joukko kanssaihmisiä.

--- Lainaus päättyy ---

Minusta pyrkimys erottua edukseen vertaistensa joukossa on päinvastoin ihmiselle luonteenomaista toimintaa. Kaikkihan me haluamme tiedostaen tai tiedostamattamme olla omissa viiteryhmissämme arvostettuja, vakavasti otettavia, luotettavia ja ihailtuja. Oma uskoni on että me kaikki pyrimme tekemään hyvän vaikutuksen, antamaan itsestämme aina positiivisempi kuva kuin mitä todellisuus ehkä on.

Itse ymmärrän sosiaalisen hakkeroinnin siten että erottumalla eduksesi vertaistesi joukossa, sinulle avautuu keskimääräistä enemmän mahdollisuuksia, mikä taas käynnistää itseään ruokkivan positiivisen kierteen. 

Laurentius:
^Ah, tarkoitin siis yksilötasolla epäluonteenomaista toimintamallia kyseisen yksilön osalta. Ihmisille yleisesti ottaen on varmasti luonteenomaista pyrkiä olemaan arvostettu. Tarkoitin tässä sitä, että ihminen tekee tietoisen valinnan ja ratkaisun toimia jollakin tavalla ollakseen jotain, tai näyttääkseen olevan jotain, tai oikeammin siis halutessaan muiden näkevän itsensä jollakin tavalla.

Sinä, Salaryman, voit olla sen kummemmin kiinnostumatta uusimpien älypuhelimien ominaisuuksista ja viisveisaamatta mikä prosessori missäkin on. Mutta saatat haluta muiden huomaavan samaisessa  kahvipöydässä työpaikalla, että sinulla ensimmäisenä on uusin Iphone 8. Siksi ostat sen, vaikka sinun ei oikeasti tarvitsisi vaihtaa puhelinta, ja tiedät sen itsekin.

salaryman:

--- Lainaus käyttäjältä: Laurentius - 04.11.17 - klo:12:51 ---Sinä, Salaryman, voit olla sen kummemmin kiinnostumatta uusimpien älypuhelimien ominaisuuksista ja viisveisaamatta mikä prosessori missäkin on. Mutta saatat haluta muiden huomaavan samaisessa  kahvipöydässä työpaikalla, että sinulla ensimmäisenä on uusin Iphone 8. Siksi ostat sen, vaikka sinun ei oikeasti tarvitsisi vaihtaa puhelinta, ja tiedät sen itsekin.

--- Lainaus päättyy ---

Erittäin hyvä esimerkki jossa lähestytään Veblenin hyödykkeen olemusta. Mielestäni kiinnostus älypuhelinten teknologiaan ja niiden satusarvon miettiminen eivät ole toisiaan poissulkevia arvotusperusteita, joskus ne kulkevat käsi kädessä; Uusimman älypuhelimen statusarvo taitaa olla korkeimmillaan sellaisessa yhteisössä jossa arvostetaan älypuhelimia ja vertaillaan niitä asettaen niitä erilaisiin paremmuusjärjestyksiin. Sellaisessa yhteisössä joissa puhelinta ei tunnisteta muuksi kuin puhelimeksi, siitä ei ole positiivista vaikutusta tuottavaksi statussymboliksi ja näinollen jos investointi on tehty pelkästään statusarvon perusteella, investointi menee hukkaan tai muuttuu arvoltaan negatiiviseksi jos "liian hienoa" puhelinta aletaan pitää ökyilynä. 

Eikä älypuhelimen staussymboliarvon miettiminen hankintaperusteena tarkoita välttämättä aina sitä, että olisi hankittava uusin ja kallein malli. Jos käytössäsi on keskihintainen malli joka on tunnettu erinomaisesta hinta-laatusuhteesta, tällainen puhelin antaa sinusta puhelimia tuntevalle ja niitä arvostavalle toisenlaisen signaalin kuin se markkinoiden kallein laite. Ja tämä signaali saattaa olla juuri se, mitä ajat takaa. Minusta asioiden statusarvo vs. hyödyllisyysarvo pohdiskelu ei ole ollenkaan mustavalkoisesti joko-tai vaan sekä-että.

sika:
Statussymboli voi olla käytännössä mitä tahansa, joka nostaa arvostustasi, eli statustasi, jossain yhteisössä. Sillä ei ole merkitystä, oliko statuksen korotus mielessäsi kun ko. tuotteen hankit. Se on statussymboli joka tapauksessa, halusit tai et.

Isältä peritty Patek Philippe on vahva statussymboli vintage-kellojen harrastajien parissa. Jossain muussa porukassa se ei sitä välttämättä ole.

Kun 80-luvulla lanseerattiin käsite Juppi, siihen liittyi vitsi, jonka mukaan juppiuden tunnusmerkiksi tarvittiin Ruotsissa Porsche, Suomessa Lacoste-paita ja Venäjällä Stokkan muovikassi.

salaryman:
Heitetäänpä tähän pohdittavaksi seuraavanlainen väite: Elämä on olennaisilta osiltaan muutosta ja larppaamista jotka ovat toistensa syy ja seuraus.

Perusteluni tälle väitteelle on, että aina kun elämässämme tapahtuu muutos, joudumme sopeutumaan meille ennalta tuntemattomaan olotilaan. Koska olo on vieras ja epätodellinen, me näyttelemme rooliamme kunnes se rooli muuttuu luonnolliseksi olotilaksi.

Kun valmistumme ammattiin, lakkaamme olemasta opiskelijoita. Kun olemme ammattilaisia, meidän on hylättävä monia sellaisia asioita jotka ovat opiskelijalle luonteenomaisia ja omaksuttava niiden tilalle sellaisia asioita, jotka ovat ammattilaisten keskuudessa yleisesti pidetty ”oikeina” ja arvostettuina. Kun siirrymme urallamme vaativampiin tehtäviin, jotka velvoittavat meidän omaksumaan uudenlaisen, asemamme mukaisen setin, tilanne on taas sama.

Tähän muutokseen liittyy larppaaminen. Jos vastustat muutosta, larppaat vastentahtoisesti muutoksen jälkeen. Jos odotat ja haluat muutosta, larppaat ennen muutosta niin, että muutos tuntuu luontevalta.

Joskus se larppaaminen aikaansaa muutoksen. Jos näyttelemme olevamme jotain enemmän ja parempaa kuin oikeasti olemme niin helposti käy siten, että kasvamme roolimme mittoihin ja siitä roolista tulee se, mitä me oikeasti olemme.

Villen blogissaan julkaisema Joonas Konstigin haastattelu on mielestäni juuri tämmöinen kasvutarina.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu