Hyvä Salaryman.
Kertoisitko jotain esimerkkejä asioista, joiden olet kokenut olevan pyrkimys käyttää statusviestintää sinua kohtaan?
Sain kutsun vierailla sijoitusneuvojan luona. Toimisto oli ydinkeskustassa arvostetulla alueella tyylikkäässä, vanhassa talossa. Toimisto oli sisustettu hyvin konservatiivisesti, samoin henkilökunta oli silmiinpistävästi stailattu vastaamaan mahdollisimman tarkasti mielikuvaa ”vanhan” rahan hoitajaksi kelpuuttamasta vakavaraisesta toimijasta. Viesti oli hyvin selvä: Meillä rahasi on turvassa. Mitään muuta tietoa minulla ei tässä vaiheessa p.o. sijoitusneuvojan ammattitaidosta ollut, ainoastaan lavasteiden luoma ensivaikutelma.
Messuilla näin ammattitaidolla toteutetun yritysosaston. Ilme oli ammattimaisen yhdenmukainen ständihenkilökunnan pukeutumista myöten. Sitten osastolle ilmestyi vanhempi, business –pukuun pukeutunut herra jonka ympärille osaston henkilökunta kerääntyi. Tulkitsin tilanteen siten että johtaja oli saapunut paikalle. Mitään muuta tietoa minulla ei tästä herrasta ollut. Vedin johtopäätökset hänen ulkoisesta olemuksestaan sekä siitä miten crew häneen reagoi.
Seisoin autossa liikennevaloissa kun havaitsin sivusilmällä muodokkaan naisen kiirehtivän kohti suojatietä. Kun kohdistin katseeni ihailemaan tätä piristävää näkyä, havaitsin että päällystakin kauluksen alta näkyivät papin liperit. Jäin ihmettelemään omaa tunnereaktioani, tai siis sitä, miten ajatukseni tästä tuntemattomasta naisesta muuttuivat tämän yhden yksityiskohdan vuoksi.
Nämä ovat esimerkkejä joissa arvoaseman symbolit ovat vaikuttaneet suhtautumiseeni näiden omistajiin.
Tai asioita, joilla itse olet pyrkinyt (tai myöhemmin tajunnut yrittäneesi) harjoittaa statusviestintää?
Matkustaessani lentäen, pukeudun aina tilanteen niin salliessa stereotyyppisen liikemiesmatkustajan mielikuvan mukaan. Olen huomannut että lentoyhtiöitten henkilökunta tarjoaa tällöin minulle piirun verran parempaa palvelua ja ylimääräisiä kohteliaisuudenosoituksia. Pari kertaa maailmalla koneenvaihtoa odotellessa olen päässyt hiljaisena aikana pyytämällä business loungeen vaikka lippuni ei olisi siihen oikeuttanut. Kerran minut poimittiin lähtöaulasta business –luokkaan kun oma luokkani oli ylibuukattu; Kummassakin tapauksessa ulkomuotoni sopi siihen ympäristöön, johon en oikeastaan kuulunut.
Kun etsin vaateliikkeessä vapaa-ajan vaatteita, pukeudun vapaa-ajan vaatteisiin. Kun etsin formaalimpaa vaatetta, pukeudun muodollisemmin. Tämä auttaa myyjää virittäytymään oikeaan moodiin ennen kuin hän lähestyy minua.
Kun käyn illalla ravintolassa, mietin paikan henkeä ja pukeudun sen mukaisesti. Konservatiivisessa ravintolassa saa parempaa palvelua pukeutumalla konservatiivisesti. Ylipäätään kaikilla palveluammateissa toimivilla on ainakin alitajuinen kuva – ja nimenomaan kuva – siitä, millainen on ”tärkeä” asiakas. Jos ulkonäkösi vastaa tätä mielikuvaa, sinua kohdellaan vip-asiakkaana.
Tällä tavalla pyrin vaikuttamaan ihmisten minusta ensisilmäyksellä luomaan mielikuvaan joka taas käsittääkseni vaikuttaa vahvasti siihen, miten he minuun suhtautuvat.
Toivottavasti nämä esimerkit valaisevat sitä, miten itse hahmotan p.o. termin "statussymboli".