Keikari > Vapaa sana

Miten tehdään uusia klassikoita?

(1/2) > >>

Laurenz K:
Joistakin vaatekappaleista on tiettyjen historiallisten tapahtumien seurauksena tullut klassikoita, lähestulkoon institutionalisoituneita reliikkejä tai artefakteja, joilla on ainakin puristien mielestä ehdottoman tarkka ja muuttamaton muotokieli. Niiden status on jotenkin asettanut ne muodin ulkopuolelle, niin että vaikka ne, tai jokin versiointi tai derivaatio niistä saattaisikin olla joskus muodissa, ne eivät kuitenkaan hyvin toteutettuina yleisesti katukuvassa herätä sellaisia säälin ja myötähäpeän kaltaisia tuntemuksia, joita totaalisesti ohimenneiden, torpattujen ja "de-sakralisoitujen" trendien mukaisten vaatteiden käyttäminen voi ympäristössä aiheuttaa.

Jos ajatellaan vaikkapa klassisen miesten pukeutumisen klassikoita, käsittääkseni pelkistetty tumma puku saavutti asemansa porvariston noustessa ja esimerkiksi kansitakki, trenssi, chinot ja t-paita sen myötä, että niitä oli jaettu sotilaille ja sotien jälkeen näitä käytännöllisiä vaatekappaleita päätyi runsaasti siviilikäyttöön, joten niistä tuli osa useamman sukupolven sukupolvi-kokemusta ja runsaan esiintymisen myötä myös pukeutumista koskevaa normistoa.

Mutta miten tuon voisi tehdä tänään? Mitä ajattelette, mitkä voisivat olla uudempia klassikoita? Toki arvioiminen on vaikeaa, kun emme voi tietää, käyttävätkö niitä vielä tulevat polvet vuosikymmenten päästäkin.
Ikään kuin ajatusleikkinä, mitkä voisivat olla klassikon ominaisuudet, ja miten sellaisen voisi tarkoituksellisesti luoda?

sagaari:
Varmaankin tuo sukupolvikokemus ja runsas esiintyvyys luovat normeja ja muotia. Klassikot syntyvät suuren ihailun myötä. Satussymbolit kuten Rolex tai Ferrari eivät välttämättä ole yhtään sen käytännöllisempiä kuin halvat kilpailijansa, mutta niiden status puhuttelee monia. Siksi niitä kohtaan koetaan niin suurta intohimoa. Vaikka moni ei omistaisikaan kyseistä statussymbolia, on suuri näkyvyys (ennen televisiossa, nykyään somen kautta) yksi suurista syistä miksi jostain tuotteesta tulee klassikko. Toisaalta myös käytännöllisyys voi luoda klassikkoja. Jos monella on tarve joka tulee tyydyttää ja luodaan tuote joka tyydyttää tarpeen ylivoimaisesti, on klassikon helpompaa syntyä. Toisaalta erittäin paljon klassikoiden synnyssä on myös sattumaa mukana. Tämä vain oma ympäripyöreä arvioni.

Tumman sininen puku on klassikko, koska se on tyylikkäämpi ja monikäyttöisempi kuin monet muut puvuissa käytetyt sävyt. Siksi myös suhteellisen käytöllinen.

salaryman:
Hyvä pohdiskelunaihe. Itse jäin pähkäilemään sitä, miten termin klassikko voisi määritellä? Kuka tai millä perusteella jollekin asialle tai ilmiölle voi antaa klassikko -määritelmän? Onko klassikko -asema yleisesti ymmärretty vai pienen piirin sisäistä diggailua jolloin voisi paremminkin puhua kultti-ilmiöstä?

Pchan:
Huppari nyt ainakin on suhteellisen uusi klassikko. En nyt keksi mitään muuta uutta viime vuosikymmeniltä.

Hidas:
Lapikkaat. Sitten kun nauru loppuu, on hyvä miettiä muutamaa juttua. Niillä on Suomessa pitkä historia workwear-klassikkona. Niistä ei koskaan tule silti pukeutumisen klassikkoa. Miksi? Vaikka ne olisivat olleet luokkayhteiskunnan aikaan niin tukkijätkien kuin ministerien tai jopa presidenttien käytössä funktionaalisuutensa vuoksi,  ne eivät voisi tulla Suomessa, saati muualla, klassikoiksi. Miksi sitten yhtä "junttimaisista" lyhyemmän historian Red Wingeistä voi tulla klassikoita? 1)  Suomi ei ole saneluasemassa ja 2) markkinointi on merkitsevä tekijä. Konsumerismi tuottaa vaateklassikon.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu