Nyt keskustelu menee vähän ilmanyrkkeilyksi, kun esim Chuckbass ei ole keskustelussa esittänyt mitään tällaisia ajatuksia, vaan ne ovat vastapuolen olettamuksia/kuvitelmia.

Voisitko kertoa mitkä ovat sinun mielestäsi nämä "vastapuolen" oletukset/kuvitelmat?

Viestistäsi tulkitsen että pidät minua jollain sen kummemmin määrittelemättömällä tavalla itsesi tai (onko sinulla prokuraa) CB:n vastapuolena.

Ei minulla ole mitään sinua tai CB:a vastaan, kysymys on vain ja ainoastaan siitä että mielestäni - alleviivaan mielestäni - ilmiö jossa hyvinvoivat länkkärit estetisoivat ja larppaavat vähäosasisia on vähintäänkin outoa.

Ei siinä mitään jos joku pitää köyhyyttä jollain vinksahtaneella tavalla hienona. En nyt tarkoita sitä että olisin itse kokenut köyhyyttä ja puutetta, olen tässä suhteessa itsenikin mielestä h**vetin etuoikeutettu, mutta olen toisaalta todistanut ihan liikaa sitä oikeaa köyhyyttä ja kurjuutta että voisin pitää tämmöistä "katsokaa, mulla on rikki revitty (satojen eurojen hintainen) farkunlahje, joten olen autenttinen ja cool" millään tavalla arvostettavana.

Mutta joo. Tämä on vain minun oma kuplani missä elelen ja kuvittelen että minun harhakuvitelmani edustaisivat jotain universaalia totuutta. Jokaisella on oikeus omaan kuplaansa ja en ota nokkiini niistä heitettyjä kommentteja.

Lähinnä ihmettelen sitä, miksi tästä vähäosaisuuden larppaamisesta täytyy paheksuvasti kirjoitella jos/kun täällä ei ole kukaan ilmaissut että omien rikkinäisten vaatteiden käyttämiseen liittyisi tällaista köyhäilyn larppailuaspektia. 

Voin olla väärässä, mutta tuntuu jotenkin yhtä kaukaa haetulta kuin kenttätakkien käyttämisen yhdistäminen tappamisen ihannointiin tai trenssitakkien itsensäpaljastelijoiden symppaukseen tms.

Lähinnä ihmettelen sitä, miksi tästä vähäosaisuuden larppaamisesta täytyy paheksuvasti kirjoitella jos/kun täällä ei ole kukaan ilmaissut että omien rikkinäisten vaatteiden käyttämiseen liittyisi tällaista köyhäilyn larppailuaspektia. 

Varmaan itsellenikin ylitulkintaa koska vedän herneet tulkinnalla että tässä yltäkylläisyydessä elämänsä viettäneet pojat lähtee larppaamaan ghetton asukkeja. Anteeksi jos olen jotakuta loukannut mutta kun on vierestä seurannut ihan liikaa oikeaa köyhyyttä niin siinä ei ole yhtään mitään gloriofoitavaa.

Oma pointtini on se että mitä itse olen vajavaisesti seurannut maailman menoa niin kaikkialla on ollut pyrkimys siistiin ja edustavaan ulkonäköön mihin ei todellakaan kuulu risat farkunlahkeet. Mutta jos teillä on parempaa tietoa niin en väitä vastaan.

Oma pointtini on se että mitä itse olen vajavaisesti seurannut maailman menoa niin kaikkialla on ollut pyrkimys siistiin ja edustavaan ulkonäköön mihin ei todellakaan kuulu risat farkunlahkeet. Mutta jos teillä on parempaa tietoa niin en väitä vastaan.

Tää on mielenkiintoinen juttu ja melkein ehkä ajattelisin, että tässä voi olla sukupolviero. Itse koen että vaatteiden käyttäminen loppuun, korjailu yms. on itsessään hieno juttu noin ihan jo ympäristön kannalta. Ylipäätään vaatteiden risaisuus ei Suomessa tänä päivänä kerro mitään toimeentulosta - kirpparit kun pursuavat ehjää vaatetta hintaan 1�,�/kpl.

Todella mielenkiintoinen muuten tämä sosiaalinen sijoittuminen suhteessa pukeutumisen "siisteyteen". Suomessahan on perinteisesti pidetty arvossa sitä, että miljonääri pukeutuu vaatimattomasti ja ajaa kansanautolla. Oman yläluokkaisuuden näyttämistä taas paheksutaan. Siksi tämä toinen näkökulma tuntui aika yllättävältä.

Kaksirivinen... Rikollisen hyvä valinta... Ainakin vanhoissa Bondeissa:

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Tosiaan, unohdin vielä erikoisen brittiläisen ilmiön. Paikallinen aateli on yleensä asultaan kulunutta ja nukkavierua, sillä heidän ei tarvitse tehdä vaikutusta toisiin hepeneillä. Paikallinen media pitää naamaa esillä, vaikka itse ei tahtoisi, ja maaseudulla kyllä tiedetään, kuka omistaa maat ja mannut. Virttyneillä vaatteilla ilmaistaan, että muut asiat elämässä ovat kiintoisampia. Myös perityillä vaatteilla on arvoa, sillä vuosikertatarpeita ei voi teettää uusina, ne saavat erityisyytensä ajan kuluessa. Siispä perintövaatteita muokataan tai korjaillaan, jotta niistä saadaan kaikki irti.

Muuan Prinssi Charles näyttää mallia alla. Yllä on ainakin 30 vuotta vanha vahakangastakki, jossa on paikkaa paikan päällä. Hänellä olisi varaa ostaa uusi, mutta mies ei tahdo. Takin paikoilla voi nimittäin osoittaa säästeliäisyyttä, fyysisen maatyön tekoa, vanhojen tykötarpeiden arvostamista, ekologisuutta ja vastaavia arvoja. Mielestäni takki näytää karmealta, mutta se toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, miten (fyysisen) vaatteen kautta voi osoittaa (henkisiä) arvoja.

Minuunkaan eivät risat lahkeet iske, vaikka en niistä nyt kauheasti kierroksia ota. Jos farkut repeää, niin paikka päälle vaan ja työhousuilla on taas lisää käyttöikää.

CB:n muut kuvat ovat sitten kyllä toimivia.

[DressLikeA.com - Style, Fit, Quality, Aesthetics]

Lyhyen -uhka vai mahdollisuus- pohdiskelun ja ammattimiesten kanssa käydyn keskustelun jälkeen tällainen tuli sitten tilata nasautettua.. About kivihiilen harmaana, hillityllä mutta rennohkolla ja hieman häivytetyllä windowpane- kuvioinnilla. 6x2 napituksella, paikkataskuilla, (pl. rintatasku joka tulee olemaan "perinteinen", olikohan termi venetasku?) 9,5cm kauluskäänteillä, (pystykaulus tietenkin) kevyellä neljäsosa (rinta) vuorauksella, napolilaisella hartialla jne...

Tämä kuulostaa oikein hyvältä valinnalta. Paikkatasku rintataskuna on yleisesti ottaen hankala, vaikka joistakin omista rotseista sellainen löytyy, en sitä juurikaan suosittele. Ja mieluummin yksi- kuin kaksiriviseen, rennompaan rotsiin - jos jonnekin.

Ja selvyyden vuoksi todettakoon (kun tämä selkeän yleisellä tasolla käyty keskustelu lähti liikkeelle omasta kuvastani), että henkilökohtaisesti en estetisoi tai glorifioi köyhyyttä / vähäosaisuutta, eikä pukeutumisvalinnoillani ole tällaisen ajattelutavan kanssa mitään tekemistä.

Tämä kuulostaa oikein hyvältä valinnalta. Paikkatasku rintataskuna on yleisesti ottaen hankala, vaikka joistakin omista rotseista sellainen löytyy, en sitä juurikaan suosittele. Ja mieluummin yksi- kuin kaksiriviseen, rennompaan rotsiin - jos jonnekin.

Näin uskon minäkin että takista (itse asiassa puvusta, sillä tilausta täydennetään myös housuilla) tulee monikäyttöinen laatuvaate vuosiksi, joka toivon mukaan kestää ajan hammasta myös tyylillisesti. Hyvien neuvojen ja inspiraatiota ruokkivien kuvien pohjalta oli helpompi lähteä valintoja tekemään.
Noin muuten asia varmasti on, eli useimmille lienee kolmen paikkataskun takit helpointa toimittaa yksirivisinä ja vapaamuotoisemmasta matskusta valmistettuna, kuten puuvillasta, pellavasta, tai esim. tweedistä.

Apropoo, vähän aiheen vierestä, tuosta tulikin mieleeni etten ole tainnut nähdä sinusta juurikaan kuvia tweedissä..

[DressLikeA.com - Style, Fit, Quality, Aesthetics]

Apropoo, vähän aiheen vierestä, tuosta tulikin mieleeni etten ole tainnut nähdä sinusta juurikaan kuvia tweedissä..

Eipä sellaista oikein kaapista löydykään. Yksi paksumpivillainen harmaa(/musta) herringbone-kuvioitu puku, joka lienee lähimpänä "klassista tweediä" ja sitten yksi sininen Vitalen villa-silkki-pellava-sekoitteesta valmistettu "kesätweed"-puku Herrainpukimolta.

Noin muuten on muut hankinnat olleet listalla päällimmäisenä.

Tosiaan, unohdin vielä erikoisen brittiläisen ilmiön. Paikallinen aateli on yleensä asultaan kulunutta ja nukkavierua, sillä heidän ei tarvitse tehdä vaikutusta toisiin hepeneillä. Paikallinen media pitää naamaa esillä, vaikka itse ei tahtoisi, ja maaseudulla kyllä tiedetään, kuka omistaa maat ja mannut. Virttyneillä vaatteilla ilmaistaan, että muut asiat elämässä ovat kiintoisampia. Myös perityillä vaatteilla on arvoa, sillä vuosikertatarpeita ei voi teettää uusina, ne saavat erityisyytensä ajan kuluessa. Siispä perintövaatteita muokataan tai korjaillaan, jotta niistä saadaan kaikki irti.

Muuan Prinssi Charles näyttää mallia alla. Yllä on ainakin 30 vuotta vanha vahakangastakki, jossa on paikkaa paikan päällä. Hänellä olisi varaa ostaa uusi, mutta mies ei tahdo. Takin paikoilla voi nimittäin osoittaa säästeliäisyyttä, fyysisen maatyön tekoa, vanhojen tykötarpeiden arvostamista, ekologisuutta ja vastaavia arvoja. Mielestäni takki näytää karmealta, mutta se toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, miten (fyysisen) vaatteen kautta voi osoittaa (henkisiä) arvoja.

Ei tuo minusta mikään brittäläinen erikoisuus ole. Ainakin minä vien mökillemme vanhat kuluneet vaatteeni ja siellä ne saavat uuden elämän esimerkiksi työkäytössä niin kuin Charlesilla tuossa kuvassa. Tuskin hän käyttää tuota takkia Lontoossa. Tunnen monia suomalaisia rikkaita, eikä ketään heistä erota vaatetuksen perusteella normituloisista.

Risojen farkkujen saralla kuuminta hottia ovat tällä hetkellä todella repalaiset farkut, sellaiset joissa kangasta on jopa vähemmän kuin reikää. Ainakin nuorilla naisilla, miehillä en sellaisia ole vielä nähnyt.

Eipä taitaisi Charles pitää rikkinäistä takkia päällään yhtään sen pidempään kuin on ihan välttämätön pakko. Menisi takuulla saman tien paikattavaksi tai vaihtoon.

Tämä on muuten jännä tämä somen piirre jossa alkuperäinen ajatus käännetään päälaelleen ja sitten aloitetaan rintamahyökkäys tätä olkinukkea vastaan.

Alunperin esitin närkästykseni rikkinäisistä ja erityisesti valmiiksi uutena rikotuista vaatteista joka sitten jossain välissä haluttiin ymmärtää väärin hyökkäyksenä vanhaa ja kulunutta vastaan. Ei minulla ole todellakaan mitään vanhaa ja kulunutta ja asiallisesti korjattua kampetta vastaan, päinvastoin. Minusta esineet joissa näkyy elämän jäljet ovat kiehtovian näköisiä.

Sen sijaan minulla ei riitä prosessorissa teho ymmärtämään ihmisiä jotka ostavat valmiiksi rikotttuja vaatteita käsittääkseni huomattavasti ehjää vaihtoehtoa korkeammalla hinnalla. Joku farkkujen kivipesu vielä menee rimaa hipoen tajuntaan mutta kulkeminen sellaisissa vaatteissa jotka selvästi huutavat langan, neulan ja paikan perään herättää minussa ainoastaan sellaisia ajatuksia että tuo ihminen on avun tarpeessa.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä että vaatteiden tulee lähtökohtaisesti olla puhtaat, ehjät ja oikean kokoiset. Tarkoituksella rikottuja vaatteita en ymmärrä.

Charlesin (periaatteessa ehjäksi!) ja muun yläluokan paikatuilla puvuilla ja kengillä on oma sosiaalinen viestinsä brittiläisessä luokkayhteiskunnassa. Käyttämällä paikattuja vaatteita ilmaisee, tai oikeammin on menneisyydessä ilmaissut, että oma sosiaalinen status on niin sanotusti kyseenalaistamaton ja saavuttamaton. Uuden rahan nousukkaiden ja vastaavien tapauksessa paikatuissa vaatteissa kulkeminen voisi herättää epäilyksen siitä, että uusi raha on poltettu loppuun ja nopean sosiaalisen nousun merkkinä käytettäviä uusia vaatteita ei ole ollut enää hetkeen varaa ostaa lisää, mutta Charlesin ja muun riittävän vanhan ja korkea-arvoisen eliitin tapauksessa tällainen epäilys olisi lähinnä huvittava. Tähän "nousukasmaisuudesta" erottumiseen liittyy myös brittiläisen yläluokan toinen vanha tapa olla käyttämättä uusia vaatteita ihmisten ilmoilla ennen kuin ne on saatu riittävän elämää nähneen näköisiksi.

Charles muuten tykkää kaksirivisistä, kuten aika merkittävä osa Euroopan ja muun maailman kuninkaallisista. Kaksiriviset ovat kruunupiireissä sen verran yleisiä, että alkavat jo muodostua melkein niiden univormuksi.

^ Oh-hoh. Siis kengät. Lienevät Charlesin kanssa samaa ikäluokkaa. Patina on hienoa mutta kenkien paikkaus alkaa olla siinä ja siinä, taitavat olla siis todella mukaviksi muovautuneet.

^ Oh-hoh. Siis kengät. Lienevät Charlesin kanssa samaa ikäluokkaa. Patina on hienoa mutta kenkien paikkaus alkaa olla siinä ja siinä, taitavat olla siis todella mukaviksi muovautuneet.

About 40 vuotta vanhat John Lobbit. Ville on kirjoittanutkin noista englanninkielisellä sivullaan: http://www.keikari.com/english/prince-charles-40-year-old-lobbs/