Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #60 : 23.08.18 - klo:19:53 »
Ruskeat kengät puvun kanssa?

Niitä on muitakin pukuja kuin se dress coden tumma puku. Aika vaikea kuvitella arkipuvun olevan oletusarvoisesti "trendikäs" ja arkipuvun kanssa ruskeat kengät toimivat hyvin, jopa mustia paremmin.

Oma keskustelunaiheensa olisi sitten onko business-pukeutuminen klassista? Historiaa tällä formaalin juhlapukeutumisen ja kasuaalin pukeutumisen väliin solahtavalla tyylillä on kyllä ainakin sata vuotta, ellei enemmänkin. Trendinsä tietysti tässäkin tyylissä, kuten siinä "klassisessakin", mutta erot eri vuosikymmenien välillä ovat yleensä niin aavistuksenomaisia että useimmiten niiden havainnointiin vaaditaan jo perehtyneisyyttä.



"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

MrDapper

  • *
  • 115
  • Tinkimättömän traditionaalinen. Soviet core -käsit
    • Profiili
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #61 : 24.08.18 - klo:00:15 »
Ruskeat kengät puvun kanssa?

Niitä on muitakin pukuja kuin se dress coden tumma puku. Aika vaikea kuvitella arkipuvun olevan oletusarvoisesti "trendikäs" ja arkipuvun kanssa ruskeat kengät toimivat hyvin, jopa mustia paremmin.

Oma keskustelunaiheensa olisi sitten onko business-pukeutuminen klassista? Historiaa tällä formaalin juhlapukeutumisen ja kasuaalin pukeutumisen väliin solahtavalla tyylillä on kyllä ainakin sata vuotta, ellei enemmänkin. Trendinsä tietysti tässäkin tyylissä, kuten siinä "klassisessakin", mutta erot eri vuosikymmenien välillä ovat yleensä niin aavistuksenomaisia että useimmiten niiden havainnointiin vaaditaan jo perehtyneisyyttä.



Toki tiedän tuon, kuka tällä forumilla ei tietäisi? Viittaan luonnollisesti ns 'no brown in town' -sääntöön kommentillani. Visuaalisesti voi olla onnistunutkin yhdistelmä arkipuvun kanssa, mutta jostakin syystä tällainen perinteellinen sääntö on. Lasken business -pukeutumisen klassiseksi, kyllä yli vuosisadan mittainen historia riittää siihen asemaan.
Tinkimättömän traditionaalinen ja formaali. Soviet core -käsitteen isä

*

MrDapper

  • *
  • 115
  • Tinkimättömän traditionaalinen. Soviet core -käsit
    • Profiili
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #62 : 24.08.18 - klo:00:21 »

........heijastelevat mitä suurimmassa määrin ympäröivän maailman arvoja ja arvostuksia..........

............Eli pukeutumisen rappio on seurausta yleisestä välinpitämättömyyden yleistymisestä yhteiskunnassa..........

Näin ei pitäisi tehdä, että lainaa pitkästä kirjoituksesta vain pari lausetta, koska se voi saattaa alkuperäisen kirjoittajan huonoon valoon, mutta voin todellakin allekirjoittaa nuo kaksi lausetta. On tosiaan "hyvin kiellettyä" puhua noin suoraan nykyään, mutta noin se asia vain valitettavasti on. Itse olen huomannut tuon välinpitämättömyyden ihan omassa tuttavapiirissä varsin konkreettisesti. Tai oikeammin, sitä näkee tänä päivänä ihan joka ainoassa paikassa, myös muuten tälläkin foorumilla. Lyhyestä virsi kaunis osaltani tällä kertaa. Hyvin kirjoitettu postaus kokonaisuudessaankin, vaikka vähän tökerösti lainasin siitä vain nuo pari poimimaani lausetta.

Miten olen tuon välinpitämättömyyden tällä forumilla huomannut?
Tinkimättömän traditionaalinen ja formaali. Soviet core -käsitteen isä

Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #63 : 24.08.18 - klo:06:15 »
No brown in town -hokema taitaa elää vain puritanistisimmassa brittisuuntauksessa (se "town" tässä yhteydessä tarkoittaa Lontoon vanhaa ydinkeskustaa), eikä senkään autentisuudesta ole takuita. On esitetty väitteitä, että tuo 1800-luvun perinnöksi sanottu pukeutumissääntö olisi myöhempien aikojen keksintöä ja pohjimmiltaan fiktiivinen, mene ja tiedä. Manner-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tuolle hymyillään.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

Tumppi$

  • *****
  • 1650
    • Profiili
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #64 : 25.08.18 - klo:13:06 »
Miten olen tuon välinpitämättömyyden tällä forumilla huomannut?

Haluan painottaa, että mitään katastrofaalistahan ei ole tapahtunut, ja uskon lujasti että tällä foorumilla porukka on välittävämpää ja rehellisempää kuin kenties millään muulla foorumilla. Mutta pienistä jutuista sen on silti täälläkin huomannut. Eli muun muassa erään ostamani tuotteen saamisessa piti asiasta myyjää muistuttaa kun tuotetta ei alkanut kuulumaan vaikka olin sen tapani mukaan maksanut viipymättä. Asioita on jätetty myös ns. "ilmaan leijumaan". Mistään isosta ei ole tosiaankaan ollut kyse, mutta mielestäni nuo jutut kuitenkin osoittavat nykyihmisen välinpitämättömyyden ainakin pikkujuttuja kohtaan. Ikävä kyllä, nykyään omassa tuttavapiirissä hyvinkin yleistä, mutta vastaavia tapauksia on siis ollut tälläkin foorumilla. Enempää en ala yksilöimään ko. tapauksia, sillä kuten jo totesin, mitään katastrofia ei ole päässyt syntymään.

Omassa tuttavapiirissä (nyt en enää puhu tästä foorumista) on jo täysin arkipäiväistä ettei esim. luvattua puhelua koskaan kuulu, sovituista tapaamisista myöhästellään säännöllisesti, luvattuja asioita jätetään hoitamatta, hommat jätetään ns. leijumaan, eli aina vaan "katotaan" tai "katellaan" mutta mitään ei saada aikaan, jne. jne. Vahinkoja ja esteitä toki sattuu, mutta tällöin asiasta voisi olemattoman pienellä vaivannäöllä sentään ilmoittaa. 
« Viimeksi muokattu: 25.08.18 - klo:13:18 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!

Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #65 : 25.08.18 - klo:13:53 »
No brown in town -hokema taitaa elää vain puritanistisimmassa brittisuuntauksessa (se "town" tässä yhteydessä tarkoittaa Lontoon vanhaa ydinkeskustaa), eikä senkään autentisuudesta ole takuita. On esitetty väitteitä, että tuo 1800-luvun perinnöksi sanottu pukeutumissääntö olisi myöhempien aikojen keksintöä ja pohjimmiltaan fiktiivinen, mene ja tiedä. Manner-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tuolle hymyillään.

"No brown in town" ei ole tosiaan ollut esim. täällä periferiassa Suomessa noudatettu periaate, kuten tästä Villen blogin puolelta löytyvästä vuoden 1927 pukukooditaulukosta voi lukea: http://www.keikari.com/blogi/wp-content/kuvat/2016/01/Suomalainen_pukukooditaulukko_vuodelta_1927b.jpg. Paita on sen sijaan saanut olla värillinen ja kravatti "sangen värikäskin". Huomattakoon samalla, että nykyisenkaltainen bisnespuku on ollut tuolloin vielä yksinomaan työvaate ("arkipuku" vastaavasti käytössä urheillessa ja matkustaessa - suvussa on tarina vielä 1950-luvulta vanhemmasta naapurinsedästä joka hakkasi kesähuvilallaan huvikseen halkoja kolmiosaisessa vapaa-ajan puvussa, takki sentään riisuttuna) eikä siis riittävän muodollinen vaatetus esimerkiksi lounaille tai teatteriesityksiin.
« Viimeksi muokattu: 25.08.18 - klo:13:58 kirjoittanut Alhazen »

*

Ville

  • Satraappi
  • *****
  • 9210
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #66 : 25.08.18 - klo:14:17 »
Yleensä jalkine on sitä muodollisempi, mitä pelkistetympi ja tummempi se on. Ääripäässä tietysti musta oxford.

En näe ongelmaa tummansinisen puvun ja ruskeiden popojen kanssa, mutta värisävy on hyvä huomioida. Italialaisten suosimat vaaleanruskeat parit ovat voimakas, pistävä kontrasti muodollisen puvun kanssa. Tummanruskea on sävyistä paras edustamiseen. Jos puvun kangas on kuitenkin vaaleampaa sinistä ja tumma "sähkönsininen", sitten se vaaleampi pari on passeli. Ei näitä ole mihinkään kiveen kirjoitettu, ja silmien erottelukyky värien suhteen vaihtelee.

Tiivistettynä: näkisin todella mielelläni enemmän tummanruskeita jalkineita. Niitä on uutena vaikea löytää, mutta lankilla saa ihmeitä aikaan.
Minulla on Huutonetissä vaatteita, jotka sinä haluat.

*

Tumppi$

  • *****
  • 1650
    • Profiili
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #67 : 26.08.18 - klo:00:26 »
Niin Ville, sinä olit juuri se, jota piti muistuttaa ostetun ja maksetun tuotteen lähettämisestä. Joten kehottaisin ennen kenkien väriä, keskittymään ihan perusasioihin elämässä.
Ja toisekseen, tuolla on avoinna jäsenien osio, johon on tullut jo kyselyjä 10- vuotistapaamisesta, joka tosin näyttää vesittyvän. Olisiko liikaa vaadittu, että käyt sen edes perumassa?

« Viimeksi muokattu: 26.08.18 - klo:00:29 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!

*

MrDapper

  • *
  • 115
  • Tinkimättömän traditionaalinen. Soviet core -käsit
    • Profiili
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #68 : 10.12.18 - klo:12:13 »
Saksalainen ajattelija ja tiedemies Rolf Peter Sieferle (1949-2016) on kirjoittanut kulttuurimarxismin ja uusliberalismin aiheuttamasta tyylinmuutoksesta, kuten hän sitä nimittää, erittäin osuvasti, ja on myös ensimmäinen henkilö (minun lisäkseni, siis julkinen ajattelija) joka näkee erityisesti lierihatun katoamisen kulttuurisen rappion merkkinä. Tulen analysoimaan hänen tekstiään laajemmin blogissani Konservatiivinen tyyli-Conservative Style.
Tässä katkelma hänen kirjastaan Epochenwechsel vuodelta 1994 (liekö enteellistä, että hän kirjoitti tuosta teemasta juuri syntymävuotenani):
”Liberalismi” on tunnetusti häilyvä ja epäselvä sana. Sieferle ei juurikaan käytä sitä ylistyksenä tai kritiikkinä. Hän kuitenkin tähdentää, ettei 1700 ja 1800-luvun liberalismia enää ole, koska silloinen liberalismi oli olennainen osa jäsentynyttä yhteiskuntaa, josta on jäljellä vain rippeet. Nykyinen 2000-luvun hedonistinen liberalismi on jyrkkä vastakohta vanhalle liberaalille järjestykselle, jossa pyrittiin säilyttämään tiettyjä yhteiskunnan rakenteita ja järjestyksiä, kuten esimerkiksi omistavien oikeudet yli omistamattomien. Porvarillisella liberalismilla oli myös ainutlaatuinen tyylinsä. Sieferle korostaa muutosta tyylissä (Stilumbruch):

Kulttuurivallankumouksen todellinen vaikutus on arkielämän tyylimuutos, joka omaksuttiin vaivattomasti nykyajan systemaattiseen kulttuuriin. Kaikesta amerikkalaisuudestaan huolimatta 50-luvun kulttuuri takasi [Saksassa], ellei 20-luvun kulttuurin, niin kansallissosialismin populaarikulttuurin jatkuvuuden. Ehkei ole liioittelua väittää, että 1900-luvun alusta 1970-luvulle asti vallitsi tyylillinen yhtenäisyys (…) Varsinkin miesten muoti oli samankaltaista: puku ja solmio ilmestyvät 1800-luvun loppupuolella ja alkavat kadota 1970-luvun alusta lähtien. (…) Vielä merkittävämpää oli päähineiden katoaminen. Hatun katoaminen vahvistaa vanhan kulttuurikriittisen diagnoosin, jonka mukaan porvarillisen kulttuurin murentuessa rikas ja syvään juurtunut traditio romahti (…) Lisäesimerkkejä tyylinmuutoksesta löytyy paljon: ”moderni” kulttuuri ja arkkitehtuuri … innostus teknologiaan, avaruustutkimus, edistysusko … hillitön rytminen rock-musiikki syrjäyttää romanttisen populaarimusiikin … vähentyvien sovinnaistapojen korvautuminen lisääntyvällä epämuodollisuudella, vilpittömyyden ja ahkeruuden ”kulttuurin” katoaminen … teknisen sivilisaation itsevarmuus, joka alkoi 60-luvulla rakentaa hirvittävimpiä monumenttejaan … (s. 149, 150)
Lähde: https://sarastuslehti.com/tag/rolf-peter-sieferle/

Tinkimättömän traditionaalinen ja formaali. Soviet core -käsitteen isä

Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #69 : 10.12.18 - klo:13:08 »
Nyt jäi epäselväksi kaivataanko paluuta konservatiiviseen klassiseen pukeutumiseen, mikä sekään ei ole ollut mitenkään staattista ja stabilliia, vai laajemmin "vanhoihin hyviin aikoihin" luokkarajoineen kaikkineen?

Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #70 : 05.01.19 - klo:14:28 »
Nyt jäi epäselväksi kaivataanko paluuta konservatiiviseen klassiseen pukeutumiseen, mikä sekään ei ole ollut mitenkään staattista ja stabilliia, vai laajemmin "vanhoihin hyviin aikoihin" luokkarajoineen kaikkineen?


Sarastus-verkkolehden agendalle samoin kuin muullekin fasismille on tunnusmerkillistä tavoite myyttisten "vanhojen hyvien aikojen" palauttamisesta (Oula Silvennoinen & Dan Koivulaakso)

Jos katsotaan kulttuuria laajemmin, Neuvostoliitto & Itäblokki näyttäytyy hämmästyttävänkin konservatiivisena, eikä sattumalta siellä ole edelleen eräs maailman juurtuneimmista ja tasokkaimmista klassisen musiikin esittämisen ja opettamisen instituutioista.

Jos sitten mietitään länsimaita, itse kytken yleisen esteettisen tajun katoamisen 60-luvun kapinan ja porvarillisen kulttuurin kritiikin sijaan enemmänkin markkinalogiikkaan: trikoisia urheiluvaatteita on halvempi valmistaa kuin villapukuja ja joustavine kankaineen sekä säkkimäisine leikkauksineen ne sopivat maksimaalisen asiakasjoukon ylle puristamatta ja rajoittamatta.

Frankfurtin koulukunnan tyypit, 60-luvun ranskalaiset jälkistrukturalistit ja muut postmodernismin teoreetikot vaikuttaisi muuten olleen itse aika tyylikästä porukkaa. Samoin vaikkapa beatnikit.

Tarkoitan esteettisen tajun katoamisella sitä sekasotkua, joka nykyään vallitsee, kun suunnittelijat piirtävät 30 housumallia päivässä tietämättä mikä niistä tulee valmistukseen. Minusta esteettisesti miellyttävän pukeutumisen ei tarvitse klassista. Myös vaikkapa gootti- tai hippityyli voi olla oikein toteutettuna hyvin esteettistä.
60-luvulla vauhtia ottanut kehityskulku on merkinnyt siirtymistä yhdenmukaisuuteen pakottamisesta rauhalliseen yhteiseloon erilaisuudesta huolimatta, ja hyvä niin.
"Siististi ja tilanteeseen sopivasti pukeutumalla kunnioitat itseäsi ja toisia"

Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #71 : 05.01.19 - klo:16:08 »
(Taidokasta tekstiä)
Vahva komppi ja allekirjoitus.

*

MrDapper

  • *
  • 115
  • Tinkimättömän traditionaalinen. Soviet core -käsit
    • Profiili
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #72 : 08.11.19 - klo:18:41 »
Nyt jäi epäselväksi kaivataanko paluuta konservatiiviseen klassiseen pukeutumiseen, mikä sekään ei ole ollut mitenkään staattista ja stabilliia, vai laajemmin "vanhoihin hyviin aikoihin" luokkarajoineen kaikkineen?

Sekä että, luokkarajat ovat olemassa yhä, luokatonta yhteiskuntaa ei ole ollut eikä tule, ja hierarkiat ovat ihmisyhteisöille luonnollisia.
Mutta kyllähän "vanhaan hyvään aikaan" (jossa tietenkin oli nykyaikaan verrattuna sekä hyvä että huonoa) oli myös hyvin pukeutuvia työläisiä ja huonosti pukeutuvia rikkaita, eihän luokkajako sitä estä. Nyt meillä on luokkayhteiskunta, jossa arkkitehtuuri, autot ym ovat enimmäkseen rumia, perinteet rapautuneet ja suurin osa ihmisistä pukeutuu huonosti yhteiskuntaluokkaan katsomatta.
Yleinen vulgärisaatio on aikamme vitsaus.
« Viimeksi muokattu: 08.11.19 - klo:18:56 kirjoittanut MrDapper »
Tinkimättömän traditionaalinen ja formaali. Soviet core -käsitteen isä

*

MrDapper

  • *
  • 115
  • Tinkimättömän traditionaalinen. Soviet core -käsit
    • Profiili
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #73 : 08.11.19 - klo:18:51 »
Nyt jäi epäselväksi kaivataanko paluuta konservatiiviseen klassiseen pukeutumiseen, mikä sekään ei ole ollut mitenkään staattista ja stabilliia, vai laajemmin "vanhoihin hyviin aikoihin" luokkarajoineen kaikkineen?


Sarastus-verkkolehden agendalle samoin kuin muullekin fasismille on tunnusmerkillistä tavoite myyttisten "vanhojen hyvien aikojen" palauttamisesta (Oula Silvennoinen & Dan Koivulaakso)

Jos katsotaan kulttuuria laajemmin, Neuvostoliitto & Itäblokki näyttäytyy hämmästyttävänkin konservatiivisena, eikä sattumalta siellä ole edelleen eräs maailman juurtuneimmista ja tasokkaimmista klassisen musiikin esittämisen ja opettamisen instituutioista.

Jos sitten mietitään länsimaita, itse kytken yleisen esteettisen tajun katoamisen 60-luvun kapinan ja porvarillisen kulttuurin kritiikin sijaan enemmänkin markkinalogiikkaan: trikoisia urheiluvaatteita on halvempi valmistaa kuin villapukuja ja joustavine kankaineen sekä säkkimäisine leikkauksineen ne sopivat maksimaalisen asiakasjoukon ylle puristamatta ja rajoittamatta.

Frankfurtin koulukunnan tyypit, 60-luvun ranskalaiset jälkistrukturalistit ja muut postmodernismin teoreetikot vaikuttaisi muuten olleen itse aika tyylikästä porukkaa. Samoin vaikkapa beatnikit.

Tarkoitan esteettisen tajun katoamisella sitä sekasotkua, joka nykyään vallitsee, kun suunnittelijat piirtävät 30 housumallia päivässä tietämättä mikä niistä tulee valmistukseen. Minusta esteettisesti miellyttävän pukeutumisen ei tarvitse klassista. Myös vaikkapa gootti- tai hippityyli voi olla oikein toteutettuna hyvin esteettistä.
60-luvulla vauhtia ottanut kehityskulku on merkinnyt siirtymistä yhdenmukaisuuteen pakottamisesta rauhalliseen yhteiseloon erilaisuudesta huolimatta, ja hyvä niin.

>Siteeraa epäironisesti Silvennoista ja Koivulaaksoa...

Nimenomaan kulttuurimarxismin valtaannoustessa Länsi-Saksassa korvasi tumma puku uniformuna vaihtelevan muodollisen pukeutumisen päivä- sekä ilta-asuineen.

Varmasti markkinalogiikka on myös suuri syyllinen, mutta yhteiskunnan eetoksesta ja tapakulttuurista kaikki lähtee, ja samaanaikaisesti muun tapainturmeluksen kanssa esim. Ruotsissa ja Suomessa luovuttiin yleisesti teitittelystä ja Ruotsi lakkautti ritarikunnat ja julistautui monikulttuuriseksi jne.

Myös siisti ja hillitty kasuaalinen pukeutuminen on esteettistä, mutta urheiluvaatteet arkiasuina sekä erilaiset alakulttuurivaatteet eivät sitä ole.

Onneksi gootteja ja vastaavia ei nykyisin näe enää melkein ikinä.

Voi olla, että vanhan polven kulttuurimarxistit vielä pukeutuivat hyvin tottumuksesta ja saadakseen uskottavuutta, mikä auttoi vaikuttamistyössä, mutta heidän boomer-seuraajansa puhumattakaan myöhemmistä polvista sitten todellakaan eivät.
Tinkimättömän traditionaalinen ja formaali. Soviet core -käsitteen isä

*

Specs

  • *
  • 101
    • Profiili
Vs: Klassinen pukeutuminen vs. "Larppaus"
« Vastaus #74 : 08.12.19 - klo:15:29 »
Tämähän on ihan mielenkiintoista keskustelua, mitä nyt tuo "kulttuurimarxismi"-selittely masentavasti muistuttaa vanhoista huonoista ajoista.

Itse olen juuri "kulttuurimarxisti" ja syväekologisesti ajatteleva viherpiipertäjä mutta myös Scrutonia lukeva ultrakonservatiivi esteettisessä maussa ja monissa tapakulttuurijutuissa. Ne näyttävät pinnallisesti katsoen olevan ihan eri maailmoista ja joskus se häiritsee minua. Kauempaa katsottuna ristiriita häviää. Se että yrittää nykymaailmassa tavoittaa jonkun täysin saumattoman ja ristiriidattoman maailmankatsomuksen, sen enempää konservatiisen tai liberaalin, on mielestäni epäilyttävää, ehkä jopa patologista. Hälytyskellojen pitäisi soida. Tai vähintään epäillä herkkyyden ja nyanssien puutteesta. Yksiselitteisyys, selkeys, ehdottomuus ja epäilyn puute on mielestäni pelokkaan ja hämmentyneen pakoa todellisuudesta (omaakin kokemusta on) eikä voi päättyä kovin hyvin, kuten olemme historiasta oppineet ja mitä todistamme parhaillaan kaikkialla. 

Itseäni koko tämän vyyhden selittämisessä kiehtoo kulttuurintutkijoiden käyttämä käsite "metamodernismi", jossa modernismin ja postmodernismin jälkeen siirrytään kaipaamaan jotain muuta ja käännytään menneisyyteen inspiraation lähteenä. Se selittää niin hipsterit kuin rajakitkin, täällä todetun klassisen pukeutumisen kuin monet nyt nähtävissä olevat yhteiskunnalliset murrokset. Nostalgia on kaikkialla eikä se ole ainoastaan huono asia. Modernismi katkaisi yhteytemme jatkuvuuteen ja monet meistä kaipaavat juuri tuota jatkuvuutta ja muita kulttuurimme pannaan julistamia asioita, kuten kauneutta. Osasyynä on jo täällä mainittu kapitalistinen totalitarismi jolle tämä jatkuvuuden katkos sopi mainiosti. Modernismi möi meille utopian uudelta maailmasta ja ostimme sen kyselemättä. Tämä sopi yllättävästi niin kapitalisteille kuin kommunisteillekin. Metamoderni ei sivuuta sen enempää esimoderniin tai moderniin kuuluvia saavutuksia kuin postmoderninkaan, vaan "oskilloi" näiden välillä, tai ehkä pikemminkin uskoo niihin simultaanisti, pystymättä kieltämään mitään niistä tai niiden saavutuksista.

Olen taipuvainen ajattelemaan Tamperelaisten filosofien ja "kulttuurimarxsistien" Vadénin ja Salmisen tavoin että kaiken tämän mahdollisti ennennäkemätön energiamurros, fossiiliset polttoaineet. Kun porukka saa ihmishistorian mittakaavassa silmänräpäyksessä käyttöönsä valtavan määrän "energiaorjia", sekoittaa se se yksilön pään sekä yhteiskunnan. Ajatus että että kaikki voidaan luoda uusiksi alkaa houkuttaa ja kulttuuriin tulvii valtavasti uusia ajatuksia ja pluralistisia arvoja. Se heijastuu kaikkialle. Lisäksi tämä energiaperusta kätkee itsensä omaan runsauteensa, ja on vasta nyt kun olemme jälleen totaalisen energiamurroksen edessä, tulossa näkyväksi. Mitä fossiilisten jälkeen? Millaista yhteiskuntaa ja kulttuuria voimme ylläpitää? 

Jos tästä näkökulmasta katsotaan klassista tyyliä ja larppausta, on se minusta täysin luonnollista kääntymistä sinne mikä on ollut kauan kielletty; menneisyyteen. Kulutususkontomme ja sen kapitalistinen papisto sekä sen valtavat resurssit omaava propagandakoneisto (lue: markkinointi) on ylläpitänyt pimeyttämme ja sokeuttamme valtavin ponnistuksin. Ei ihminen ole nykyisenkaltainen kuluttaja ellei häntä siihen aivopestä giganttisella koneistolla ja pidäkkeettömällä ahneudella.

Itselläni maalarina se näkyy ihailuna ja inspiraation hakemisena modernia edeltävästä taiteesta ja akuuttina kauneudenkaipuuna. Pukeutujana sellaisen tyylin hakemisena joka edustaa skeptisyyttä muotioikkujen, trendien ja sartoriaalisten käärmeöljykauppiaiden väitteisiin. Tämä ei mielestäni sulje pois yhteiskunnallista uudistamista tai radikaalejakaan poliittisia näkemyksiä, päinvastoin ne ovat samaa liikettä kohti hyvää, totta ja kaunista.

Dapperin kanssa koen olevani samassa veneessä, mutta ihan eri maailmanselityksellä. Olen lukenut Sarastuksen Hännikäistä kirjan verran eikä se tehnyt kovin suurta vaikutusta, varsinkaan positiivista. Haparoimme uuden edessä ja etsimme vastauksia kaipauksiimme, mutta säilyttäkäämme skeptisyytemme helppoja selityksiä kohtaan. Ja varsinkin, myötätuntomme itseämme ja muita kohtaan, jotka pimeydessä vaellamme.