Itse näkisin, että lyhykäisyydessään pukeutumiskulttuuri on muuttunut siksi, ettei muodolliselle pukeutumiselle ole nähty tarvetta ja osaltaan siksi, että ihmisten enemmistö arvostaa määrää laatua enemmän. Uskoakseni useimmat tällä foorumilla allekirjoittavat väitteen, että on helpompi löytää istuva massatuotettu tuulipuvun takki kuin vastaava pikkutakki.
Tuo larppaus on sinänsä hieman halveeraava muotoiltu ilmaisu, mutta on siinä myös jotakin sisältöäkin. Liian suuri poikkeama normista aiheuttaa mielikuvan siitä, että poikkeama ei ole ulkoapäin saneltua tai sattumaa vaan itsetarkoituksellista ja väittäisinkin, että useimmille ihmisille edellä mainittu syy on helpompi sulattaa kuin jälkimmäinen.
Ihmisistä on mukava ajatella, että puku päällä vastaantuleva ihminen on menossa rippijuhliin tai hautajaisiin, koska he arvottavat toisten käytöstä omista lähtökohdistaan. Samasta syystä on helpompi ymmärtää, että räätäli on perehtynyt pukeutumiseen (koska hänen on työnsä puolesta pakko), kun taas pukeutumiseen perehtynyt insinööri herättää hämmennystä ja mahdollisesti jopa mielikuvan turhamaisuudesta, mikäli tämä vaikuttaa omista lähtökohdista katsottuna järkevimmältä motiivilta.