Erityisesti vaurastuneissa maissa laadun tulisi olla määrää tärkeämpi vaikuttaja ostopäätöksissä. Se ei valitettavasti ole niin, vaan edullisuudella oikeutetaan pahimmissa tapauksissa tarpeettomia ostoksia. En pysty arvostamaan sitä, että kerätään kaapit täyteen korkeintaan tyydyttäviä ostoksia rahatilanteen mahdollistaessa vähemmän, mutta parempaa ostamisperiaatteen soveltamisen. Voiko tekemällä jatkuvasti kompromissiratkaisuja saavuttaa täydellistä tyytyväisyyttä? Samalla laatutarkkailu ja -standardit alenevat, mikä tarkoittaa kohtuuhintaisten laatutuotteiden valikoiman pienenemistä ja lopulta vain yläluokalla on mahdollisuus ostaa laadukkaita tuotteita.
Harvemmin ostaminen tai vaihtoehtoisesti enemmän maksaminen on sen arvoista, jos sillä saavutetaan jotain parempaa. Parempi voisi olla vaikka sitä, ettei kädentaidot, rahat ja työt karkaa kaukoitään. Myös mielikuvatasolla vaatevalmistajilla, valmistustavoilla ja valmistusmaalla on merkitystä asiakkaan tyytyväisyyteen. Ei minulla muuta avauduttavaa tähän paikkaan.
