80-luvun autoilu oli surullista vain sen suhteen minkälaisella kalustolla kyykkyyn verotetut suomalaiset joutuivat ajamaan. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin keskivertoharrastajan ulottuvilla on kärryjä jotka aikanaan olivat muutamaa superrikasta lukuunottamatta vain märkiä unia. 80-luvun juppitalouden aikaan valmistettiin erikoisempiakin kärryjä niin paljon ettei collector car -efekti ole vetämässä hintoja taivaisiin samalla tavalla kuin 50- ja 60-luvun erikoisautojen kanssa.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Päivän ostos vaihteeksi jotakin pientä: naudansarvi- ja corozo-nappeja housujen vyötärön sisäpuolelle olkaimia varten. Tänään vaihteeksi kokeilin housuja vyöllä, eikä hommasta tullut mitään. Joko vyö puristaa vatsaa ilkeästi tai sitten housut roikkuvat.

80-luvun autoilu oli surullista vain sen suhteen minkälaisella kalustolla kyykkyyn verotetut suomalaiset joutuivat ajamaan.

Ajoinhan siellä itsekin... Surullisuus tulee lähinnä muotoilusta jonka osalta 80-luku luultavasti on koko autoilun historian pohja. Tietenkin samalla voi todeta teknologian ottaneen isoja harppauksia massatuotetuissa autoissa.

Kahdeksankymmentälukua muistelen itse autoilun parhaana vuosikymmenenä.
Ajoin silloin melkein kokonaan amerikkalaisvalmisteisilla autoilla ja koska niiden
varustetaso ja mukavuus silloin oli sitä mitä muilla tällä vuosituhannella niin
tunsi kyllä ajon olevan luksusta. Ja ne ajo-ominaisuuspuheet saa jättää kyllä
käyttämättä koska ainakin itse vaihtaisin nykyiset eurooppalaiskeskihinta-autot
koska tahansa noihin 75-90-vuosimallisiin amerikkalaisiin.

Tilasin ison veden takaa arskan naistenkengiksi haukkumat packer bootsit. Saapas nähdä mitä tästä seuraa. Ideana pistää periamerikkalaiset työkengät spit shine -käsittelyllä business casual kuosiin: Bootsit, wranglerin raakadenim-farkut, brooks brothesin OCBD ja Harris Tweed blazer. What could possibly go wrong?

�,,lä unohda boloa ja stetsonia. 

Surullisuus tulee lähinnä muotoilusta jonka osalta 80-luku luultavasti on koko autoilun historian pohja.

Onhan siellä helmiäkin. Mersut ja Testarossa ensimmäisinä tulevat mieleen. Jupeilla oli monia hienoja autoja.   

AR 164, Peugeot 205/405, Fiat Panda...Kyllä silloin muotoillakin osattiin. Eivätkä koslat painaneet kahta tonnia.

AR 164

Tämä.

Tyylikäs, kaunis ja hieno ajaa. Minulla oli vm -89 TS 2.0. Sanovat että 3.0V6 oli vielä hunajaisempi.

Herringiltä perjantaina Gosforth II. Väri olikin vaaleampi kuin kuvissa, mutta eiköhän tuo parilla käyttökerralla korjaannu.

AR 164

olihan niitä muitakin... http://en.wikipedia.org/wiki/Type_Four_platform

Oli toki, mutta muotoilullisesti tuo 164 oli ihan omassa liigassaan.

Eipä ole tuonkaan nelikon edustajia ihan hetkeen liikenteessä näkynyt.

Kuuluisiko tämä keskustelu jo johonkin autoketjuun? [/nysväil]

Kaverilla oli Lancia Thema kauppakassina, ja parkkiksella oli heti joku Lancia klubin puheenjohtaja tullut sanalle. Harvassa kyllä ovat. Kansan syvät rivit kaihtavat näitä. Ehkä syystä, ehkä ei.

Oli toki, mutta muotoilullisesti tuo 164 oli ihan omassa liigassaan.

Eipä ole tuonkaan nelikon edustajia ihan hetkeen liikenteessä näkynyt.

Jokainen vuosikymmen tuottaa aina helmiä mutta väitän edelleen, että 80-luvulla ne olivat harvemmassa. Aika vähän kärjistäen voisi sanoa, että vuosikymmen meni CADin ja tuulitunnelien kanssa harjoitteluun ennen kuin opittiin. Kauneus on aina varmaan katsojan silmissä mutta kyllä vaikkapa 124 mese luultavasti piilotetaan jonnekin takariviin kun eri vuosikymmenien Mersujen ulkonäköä arvioidaan. Puhumattakaan aidosta massamalleista kaikilla mantereilla.

AR 164

Tämä.

Tyylikäs, kaunis ja hieno ajaa. Minulla oli vm -89 TS 2.0. Sanovat että 3.0V6 oli vielä hunajaisempi.

Meillä oli tuollainen 2.0,TS silloin uutena. Mainio ajettava, mutta laadullisesti surkeimpia ikinä. Lukot reistailivat, hyytyi kylmässä, jos konepellin laski varomattomasti alas, murtuivat parkkivalojen kiinnikkeet jne.