Ns. jwörlin mallin chinot Herrainpukimolta.

Saumassa pistäydyin viikonloppuna, sieltä saa näemmä hienoja tweed-lakkejakin. Oli pakko tarttua -60 % tarjoukseen. Samalla lähti Gran Sasson neule.

Suutari Erving laittoi Shell Indyihin tuollaiset kumipohjat, Vibram Raptorit. Nyt toivottavasti tulee vähän enemmän käyttöäkin, aika turhiksi koen nahkapohjaiset saappaat.

Pari tuollaista Kukkapuron nojatuoliakin ostin tänään. Lapsi oksensi vanhaan rumaan tuoliin, sain hyvän tekosyyn...

Loake Burford Dainite pohjilla.

Hieno väri!

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Ei nahkapohja niin hirveä olekaan syksyn jälkeen, koko tämä talvi mennyt niillä vedellen. Täytyy vain lyhentää askelta ja jättää voimakas työntö pois varpaista, sitten ei liukastu. Toki pikkukivet ja suola syövät nahkaa huolella, vähintään puolipohjaus on hyvästä.

Harmillisesti tilatut Sandersit eivät sopineet - otin tilalle varmasti sopivat AS:t.

Ainakin tästä kuvakulmasta mukavan daramaattisen näköinen tuo jalkahovin kohdalla tehty sisäänotto. Voi olla polttovälin tekemiä temppuja mutta jos tuo on luonnossakin noin voimakkaasti muotoiltu niin harvemmin noita näkee livenä uusissa kengissä. Jotenkin omissa mielikuvissa tuo yksityiskohta kytkeytyy viime vuosisadan alkupuolen kenkämuotiin, vintage-tietäjät varmaan osavat kertoa paremmin?

EDIT: Spade soles oli termi jota olin hakemassa.

On se osittain kuvakulman tekemää, mutta kyllä AS:n kengissä on aika kapea vyötärö. Minulla on muutamat enempi country-lestiset AS:tkin (esmes Cambridge) ja ne on muotoiltu samaan tyyliin.

Ei nahkapohja niin hirveä olekaan syksyn jälkeen, koko tämä talvi mennyt niillä vedellen. Täytyy vain lyhentää askelta ja jättää voimakas työntö pois varpaista, sitten ei liukastu. Toki pikkukivet ja suola syövät nahkaa huolella, vähintään puolipohjaus on hyvästä.

Enpä tiedä, kerran-pari olen tänä talvena kaatunut Dainite-pohjillakin autotallille aamulla käppäillessä. Talonmies (minä!) ei ollut käynyt levittämässä hiekkaa ajoissa.

Dainitethan ovat liukkaat kuin luistimet.

Kyllä. Parhaat talveen ovat mielestäni olleet Ithsiden commamdot ja ihan perus crepe. Molemmat ovat tarpeeksi pehmeitä.

Ridgeway pitää yhtä hyvin kuin commando, mutta ei kerää hiekkaa samalla tavalla pohjiin.

Myös Commando ja läski ovat tietyissä oloissa yllättävän liukkaita. Paras kohtaamani pito on ollut insinööri-Eccoissa.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Vaka vanha totuus: mitä pehmeämpi kumiseos, yleensä sitä tehokkaampi pito jäällä. Kaupassa asia selviää, kun sormiaan hinkkaa kumipohjaa vasten, ja näin kokeilee, kuinka paljon kitkaa tuntuu iholla.

Saumassa pistäydyin viikonloppuna, sieltä saa näemmä hienoja tweed-lakkejakin. Oli pakko tarttua -60 % tarjoukseen. Samalla lähti Gran Sasson neule.

Suutari Erving laittoi Shell Indyihin tuollaiset kumipohjat, Vibram Raptorit. Nyt toivottavasti tulee vähän enemmän käyttöäkin, aika turhiksi koen nahkapohjaiset saappaat.

Pari tuollaista Kukkapuron nojatuoliakin ostin tänään. Lapsi oksensi vanhaan rumaan tuoliin, sain hyvän tekosyyn...

Salamalla kovat ostokset! Kukkapuron Ateljeet tietenkin ylivoimaiset ykköset. Eli onneksi olkoon vaan. Maailman nerokkaimmat tuolit mitä on kuunaan tehty.