Upean näköinen pullonavaaja. Tällaisia esineitä kun näkee - edes kuvissa - niin tulee mieleen että tommoisen jos hankkisi niin kyseisen kilkkeen voi vetää ostoslistasta yli loppuelämäksi.

Hmm.

Ensikosketus on hieman kaksijakoinen. 215g painoisena ja hienolla kahvalla varustettua on käsituntuma todella miellyttävä - suorastaan ylellinen - mutta uuden avaajani tukivipu on kaksiosainen (pulloja varten, joissa erityisen pitkä korkki) ja ainakin ensikerralla pullon avaaminen oli hieman kömpelöä.

Edellinen pullonavaajani oli myös Legnoartin, ja se kesti n. 15 vuotta ennenkuin ruuvi koki dramaattisen väsymismurtuman. Cellartrackerissa pitämäni lokikirjan mukaan se ehti avata n. 900 pulloa ennen murtumistaan. Toivottavasti tämä uusi kestää vähintään saman. Eläkevuosiksi voi sitten ostaa vielä kolmannen.

Hmm.

Ensikosketus on hieman kaksijakoinen. 215g painoisena ja hienolla kahvalla varustettua on käsituntuma todella miellyttävä - suorastaan ylellinen - mutta uuden avaajani tukivipu on kaksiosainen (pulloja varten, joissa erityisen pitkä korkki) ja ainakin ensikerralla pullon avaaminen oli hieman kömpelöä.

Olen tottunut suosimaan näitä, vaikka nivelen kohdalta saakin puristaa avatessa joskus. Pulltapseja löytyy kotoa varmaankin neljä, vaikka ovatkin sangen geneerisiä - toimivat silti kuin junan vessa (enkä nyt tarkoita, että jäädyttävät munat ja vippaavat paskat raiteille). Jos Pulltapsista on kokemusta, kuinka paljon eroa on?

Mietin itselleni joululahjaa.

^Huomasin tuon puristustarpeen, eli sen, että tuki luiskahti helposti pullon suulta. Lienee opettelu- ja tekniikkakysymys.

Pulltapseista ei ole mitään kokemusta, tämä on ensimmäinen kerta kun ylipäänsä avasin pulloa tällaisella vipusysteemillä. Jos asiaa pohtii joulupukin näkökulmasta, on tässä Legnoartissa juhlan tuntua ja geneerisen tunnelmasta ollaan kaukana. Säilytyskotelon ylä- ja alaosa lukittuvat toisiinsa magneeteilla, ja se on jo itsessään hieno laatikko. Tilasin sähköpostitse suoraan valmistajalta, parissa nettikaupassa näkyi olevan samaan hintaan.

Huomaan olevani tämänkin ketjun kanta-asiakas, mutta nyt olenkin aavistuksen tohkeissani käytyäni uudelleen penkomassa Emmaus-kirpputorin räkkejä. Navy-värisen puvun purjeenomaiset housut vaatisivat paljon muokkausta, mutta takki vain hieman, jos ollenkaan. Puku on paksua, pehmeää villaa, ja hieman samanoloista kuin ns. kamelinkarvatakit tai flanelli. Onkohan sille jokin oma nimi? Churchin mokkabroguet vaikuttavat vanhoilta mutta ovat varsin hyvässä kunnossa. Tyytyväisyyttä lisää se, että tähän poisto-operaatioon kului 40�,�, tosin muokkauksiin jne. menee sitten lisää.

Puku on paksua, pehmeää villaa, ja hieman samanoloista kuin ns. kamelinkarvatakit tai flanelli. Onkohan sille jokin oma nimi?

Yleisimmin puhuttaneen ihan (raskaasta) flanellista. Hyvä kenkäpoisto kyllä!

Alkoipa mieleni tehdä uutta pullonavaajaa. Olen kyllä hieman skeptinen hankinnan tarpeellisuudesta - olenhan aina saanut pulloni avattua, vaikka asianmukaisia välineitä ei olisikaan ollut saatavilla.

Nyt muutaman pullon avanneena sujuu se tuolla kehittyneemmällä kaksiosaisen vipuvarren avaajalla hyvin ja jouhevasti, ja nopeammin kuin yksiosaisella, perinteisellä viinurin työkalulla. Peukku sekä konseptille että Legnoartille. Ostoksille vaan, hyvät herrat.

Charles Tyrwhitt toimitti armeliaisuudessaan kasan vetimiä. Katsotaan mitä laatikosta paljastui.

- - -

Kävin laitatuttamassa näihin ja myös aiemmin ostettuihin kärkiraudat. Olin ensin ajatellut käydä korkkaamassa Ervingin kirsikan, mutta luin hänen Facebook-sivuiltaan kuinka siellä on kahden viikon työjono. Ehkä nämä halvemmat kengät voi viedä minne tahansa, joten päädyin taas Stockmannin suutarille.

Jälki oli taas hyvää, ja pyysin myös josko kumikenkäisiin saisi kärkiraudan. Suutari hieman valitteli odotetusti, että kumissa ei tahdo ruuvit pysyä. Lupasi kuitenkin yritää ja nyt kärkiraudat ovat myös kumipohjallisissa. Katsotaan kuinka kestävät käyttöä. Syy oli siinä, kun huomasin jo yhden käytön jälkeen etureunan kuluneen uhkaavasti.

^ Oletko harkinnut kärkirautojen asentamista itse? Ymmärtääkseni suht helppo operaatio mikäli on vain tilapäinenkin hallintaoikeus naskaliin ja vasaraan. Kärkirautojen asennus ei taida varsinaisia suutarintaitoja kysyä. Saa korjata, jos olen väärässä - itse en ole vielä rautoja asentanut, mutta suunnitteilla on.

Ei ole monimutkainen homma naputella itse.

Ei varmaankaan ole vaikeaa, mutta toistaiseksi olen kokenut teettämisen helpommaksi.

Ekaa kertaa lähti Dentsin hanskat testiin.

[suomalaiselle]

Silmälasit.. Ihan vastalauseena ja tietysti siksi että kävivät aivan ylivoimaisesti parhaiten meikäläisen pärstään, ja - koska 99% optikkoliikkeiden kehyksistä Suomessa on kulmikkaita ja tällä hetkellä vieläpä ällöttävän hallitsevia vaalealle, suomalaiselle iholle - hankin ohut sankaiset ja ovaalin malliset teräksen värisenä ja mattapintaisena...









     

Minun lasini ovat vielä vahvempi vastalause.