Että tämmöinen ketju!

Itse olen tilannut Helsinki Timesia vuoden, nyt himottaa New Yorker. Onko kenelläkään tietoa kuinka paljon tuo 'applicable sales tax' mahtaa olla kun tilaa lehden jenkeistä? Vuositilauksen hinta on muuten 112 $ eli 80 �,�, ei vaikuta yhtään pahalta mielestäni, kyseessä kun on näin korkealaatuinen lehti.

Toinen kysymys on, mitä lehtiä/aikakauslehtiä te tilaatte (jos tilaatte) hesarin lisäksi?

Itse luen Newsweekiä, joka on mielestäni erittäin hyvä ja artikkeleita löytyy moneen lähtöön.

Päivälehtien (HeSa, HBL) lisäksi kotiin tulee Economist.

Eipä tule sanomalehtiä enää luettua paperilta, elil nettiin olen siirtynyt, kun ei niitä yleensä kuitenkaan aika anna myöden lukea. Aamulehti tuli jossakin vaiheessa, mutta ei enää sitäkään.

Oikeastaan ainoa lehti mikä tulee luettua kannesta kanteen on paras oman alani ammattilehti: Windows IT Pro, http://windowsitpro.com/
Muuten kotiin taitaa tulla ainakin Tiede, Tietoviikko (no tää taitaa mennä sanomalehti kategoriaan) ja monia monia jäsenlehtie eri yhdistyksistä.

Hesarin tilasin taas uudelleen, muista lehdistä kotiin tulee Monocle, Sight & Sound, Scientific American, GQ (jenkkipainos), Tähtivaeltaja ja Filmihullu.

Luen the Economistia, Faktaa, Tekniikkaa ja taloutta, Viiniä ja uutena tilauksessa on Guardian Weekly. Irtonumeroina tulee ostettua myös Ulkopolitiikkaa, Scientific American, la Revue du Monde, Intelligent Life ym.

Kannanpa korteni galluppiin:
Aikakauslehdistä säännöllisesti luukusta kolahtavat tällä hetkellä Time, Fortune ja Tekniikka & Talous. Irtonumeroita ostan taajaan Wiredistä ja Fillarista. Netitse tulee ajoittain naureskeltua mm. Modern Drunkard Magazinelle.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että uutiset ovat kohinaa ja enemmän tai vähemmän fiktiivisiä (joskin viihdyttäviä) narratiiveja. Siksi, ja Hesarin tason laskun vuoksi, en päivälehtiä vaivaudu lukemaan. Käytän senkin ajan kirjallisuuteen :).

Pitäisi kuitenkin taas tilata the Economist - pitkään tuli luettua, sitten tuli tauko kun oli niin kiire ettei millään ehtinyt. Töissä tulee luettua Wired, Fortune ja Time, sekä kasa muunlaista paperilehdistöä. Tekisi vähän mieli tilata Atlantic Monthly.

Esquire tulee jenkkipainoksena. Jostakin syystä tämä on konservatiivisemmin taitettu kuin brittiversio. GQ:n kanssa sama juttu. Jotenkin sitä kuvitteli jenkkien olevan "trendikkäämpiä" lehtiensä ulkoasun suhteen.

Nykyään ei tule tilattua enää mitään, vaan ostan irtonumeroita mistä lehdestä milloinkin. Aiemmin kotiin tuli mm. Time, Image, Virginia Quarterly Review, Newsweek, Tähtivaeltaja, Rumba ja Suomen Kuivalehti. Sittemmin huomasin, että monet lehdistä jäivät lukematta ja lopetin kaikki tilaukset aamun Hesaria lukuun ottamatta. Täysin haluamani kaltaista lehteä ei olekaan, mutta lehtien lukemista hyvässä kahvilassahan ei voita mikään.

Leica Fotografie International ja Viini-lehti (jonka kyllä perun).

^Vhild, oletko Leica-kuvaaja? Itseäni on kovasti kiinnostanut legendaarinen M-sarja (kenties M9) mutta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta vakavasti otettavasta kuvaamisesta eikä digikuvaamisesta ollenkaan. Jos kuvaat M-sarjalaisella tai jollakin muulla Leicalla, kuulisin mielelläni kokemuksiasi. Noiden hinnat ovat kyllä niin pirun suolaisia, että aivan vielä asia ei ole ajankohtainen. Sen kuitenkin tiedän, että kun hankin kameran, en aloita millään aloittelijan harrastelijamallilla, joka ei pidemmän päälle ole kuitenkaan mistään kotoisin. Leican M-kamerat vaikuttavat sieluni kanssa harmoniassa olevilta, siitä kiinnostus. Mielelläni kuulisin, minkälaista rangefinder-kameralla kuvaaminen on käytännössä.

^Hyvä kommentti re. Leicat. Nuorempana puolivakavasti - opiskelujen ohessa - valokuvausta harrastelleena pääsin myös kokeilemaan Leican M2:ta ollessani kesätöissä eräässä pienehkössä valkokuvaamossa, jonka omistaja oli Leica-harrastaja. Sain herran toisen M2n käytännössä kesälainaan ja leikittyä tuli. Onhan se hieno vehje, mutta nopeutta ja / tai käden vakautta vaativissa käsivaratilanteissa aika hankala, sillä runkonsa on kinarikameraksi varsin painava. Soveltuu siis erinomaisesti - hm - fiilistelevään tunnelmakuvaukseen. Käytännöllisyydessä häviää kyllä Nikonin legendaarisehkolle FM2:lle 6-0.

Mutta kuten Jaro totesi, leica on vähän niinkuin Jaguar automaailmassa: siihen ei voi suhtautua järkiperustein.

Nykyisistä digi-Leicoista en sano mitään. Vähän sama juttu kuin nyky-jagge ja vanha kunnon aito Jaguar pannaan rinnakkain.

^Ai niin.. aikakauslehdet.. GQ:n ja Esquiren käyn akateemisella selaamassa, Imagen kärsin läpi kuukausittaiselöla parturireissulla, Creative Rewievin hankin irtonumerona silloin kun siinä on jotain oikeasti kiinnostavaa. Musiikkirintamalta ei löydy juuri mitään kiinnostavaa: rokkilehtiä en lue, ja Straight No Chaser ja Grand Slam / Big Daddy ovat lopettaneet toimintansa.

Vaimo tilasi National Geographicia vuosikaudet: edelleen löytyy lukemattomia numeroita vuosien takaa. Loisin mielelläni rouvan tilaamat Tähtivaeltajan ja Tähdet ja Avaruus -lehdet toisinaan itselleni.

Nettilehdistä seuraan Swine Magazinea.

Löytyykö New Yorkeria Helsingin Akateemisesta?