Taitaa talvikengässä kauneus olla katsojan silmässä, kuten myös kyynel, jos varvas pitää amputoida. Ennen pakkasten loppumista ehtisit varmaan käydä ostamassa jommat kummat näistä kahdesta, riippuen tietenkin siitä, missä asut
1.
Hanwag Bergler:it Partioaitasta olisivat varmaan aivan hyvät talvikengät, mutta
perinteisiin vuoristovaelluskenkiin verrattuna ne ovat mielestäni aika rumat. Niissä on synteettinen vuori, mikä on varmasti lämmin, mutta hikeentyessään myös pahanhajuinen. Nämä sopisivat varmaan kohtuudella yhteen jonkun italialaistyyppisen villaisen talvipuvun, järeän päällystakin ja tirolilaishatun kanssa, punaisilla nauhoilla vielä paremmin. Vastaavia kenkiä löytyy vaikka millä mitalla, kun etsii hakusanoilla "norwegian welt mountain/hiking/guide boot". Perinteisissä vaelluskengissähän on vain nahkavuori, eli käyttäjä on velvollinen itse hankkimaan eristeet sinne sisälle.
2.
Alico North Cape -saapas Bear & Water:ilta on italialainen lammasvuorillinen nahka-wellington. Näillä itse olen pärjäillyt tänä talvena -30°C lämpötiloissa, mutta rehellisesti sanottuna siinä menee raja, ja se vaatii, että muukin vaatetus on kelin mukainen. Ota niin reilu koko, että sisään mahtuu ohut ja paksu villasukka sisäkkäin pohjallisen kanssa. Tyylillisesti näitä on kehuttu sanoilla: "Jätkällä on jatsarit." Vastaavia kenkiä löytyy kun etsii "norwegian welt wellington". (
Esim.)
Lisäksi löytyi tällaista:
Joku ihmeen
Laitilan jalkinevalmistamo myy taittovartista vuorillista talvisaapasta.
Huopavuorellinen kumisaapas on klassikko. Sillä olen pärjännyt Rovalla alle -40°C lämpötilassa pari viikkoa, eikä mennyt kuin yksi isovarpaan kärki muutaman neliömillimetrin alueelta mustaksi. Ulkomaalaisilta valmistajilta voi saada hienoja, jopa nahka- tai
karvavuorillisia, mutta niiden talvikestävyys on arvoitus.
Seuraavassa lämpöluokassa taitavat sitten painia ehdottamasi "pac boots":it.
Kaikki todella lämpimät kengät ovat sitten luokkaa kasa synteettistä materiaalia tai kuolleen eläimen talja jalan ympärillä.
Jos tyyli on olennaisinta, lähtisin ehkä jonnekin Cheaney:n linjalle, ja kärsisin vähän mukavuudesta.