Kirjoittaja Aihe: Pukeutumisen filosofia  (Luettu 14533 kertaa)

signorlaine

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 148
    • Profiili
Pukeutumisen filosofia
« : 16.12.09 - klo:16:33 »
Johdatukseksi aiheeseen kaksi viestiä topikista "Pidetäänkö housuja vyötäröllä vai lantiolla?":

Lainaus käyttäjältä: Ville
Itse seuraan Dandyism.netin kaanonia, jonka mukaan pukeutujan tulee aina edustaa omaa aikaansa. Pienet eksentrisyydet, kuten taskukello, solmiopinni tai sukkanauhat, käyvät. Mitä tuohon housujen pituuteen tulee, kehotan aina seuraamaan kotimaansa pukeutumiskulttuuria.

Lainaus käyttäjältä: sproily
Missä menee oman aikansa (muodin) ja klassisen tyylin raja?

Niin, edustaako klassinen pukeutuminen nykyaikaa? Mitä edes tarkoitetaan nykyajalla?

Pukeutuminen ilmiönä tuntuu johtuvan hyvin kaukaa ihmiskunnan menneisyydestä ja tästä lähtökohdasta katsottuna kaikki alastomuuden peittämisen muodot ovat "vanhanaikaisia".

Ajatuksia, mielipiteitä, ehdotuksia...?
The only way to atone for being occasionally a little overdressed is by being always absolutely over-educated. -Oscar Wilde

sproily

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1944
  • Parantumaton retro-eksentrikko
    • Profiili
    • Flanööri-blogi
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #1 : 16.12.09 - klo:17:33 »
Niin, voidaanko sanoa, että mikäli edustaa omaa aikaansa edustaa myös klassista pukeutumista?

Vai edustetaanko silloin vain oman aikansa mukaelmaa klassisesta puketumisesta? Mikä erottaa tämän mukaelman trendistä tai nykymuodista?

Platonin ideamaailma sopinee tähän aiheeseen, pukeutumisen filosofia, loistavasti. Jos olisi klassisen pukeutumisen idea, millainen se olisi? Olisiko nykyinen käsityksemme klassisesta pukeutumisesta vain yksi omalaatuinen kopio tuosta ideasta? Kenties 1950-luvun "klassinen pukeutuminen" oli värillisesti sininen, ja nykyinen vaikkapa keltainen. Miten pääsemme tuon idean ytimeen? Emmehän kuitenkaan voi ylittää transsendenssiä.

Millainen oikeasti on tuo klassinen pukeutuminen "todellisuudessa", jota emme näe. Dinge an sich, eli oliot sinänsä ovat siellä minne emme voi ikinä päästä. Oman todellisuutemme tuollapuolen.

Analyyttisellä tasolla klassinen ja nykyinen ovat eri asioita. Sanan klassinen alkuperäinen merkitys on "korkein , superior" ja se tulee sanasta class.

Onko ongelmallista yhdistää sanat klassinen ja nyky esimerkiksi muotoon klassinen nykypukeutuminen?

Kuitenkin klassisen pukeutumisen todellinen muoto, jos tuomme sen sanan etymologian kautta, on helposti selvitettävissä.

Mahdollisimman samanlaisina pysyneet asiat mahdollisimman pitkältä ajalta mitattuna muodostavat klassisen pukeutumisen. Tämä tietenkin johtaa ylimalkaisuuteen, kuten takki, housut ja päähine.

Flanööri
Dress to impress yourself first. Then others, if you feel like it.

Pchan

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2133
    • Profiili
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #2 : 16.12.09 - klo:20:46 »
Hyvä ketju.

Eräässä toisessa ketjussa viitattiin tähän Amazonin tuotearvosteluun, jossa irvaillaan t-paidalle, johon on printattu kuva susista. Me kaikki ymmärrämme, että fotografisia susi-paitoja pitävät vain luuserit. Niissä cooleissa printti-paidoissa on ihan muut kuvat.
http://www.amazon.com/review/R2XKMDXZHQ26YX/ref=cm_cr_rdp_perm

Vaan mikä tekee toisen printtipaidan kantajasta hylkiön ja toisesta uudenmaankadun viileimmän ilmestyksen? Vain kuva paidassa vaihtuu. Ilmiön kruunaa se, ettei kukaan edes osaa kunnolla määritellä mikä olisi se sosiaalisesti se kaikkein hyväksytyin printti t-paitaan.

Formaalimmassa pukeutumisessa on ihan samanlaisia ilmiöitä kuin tuo susiprintti. Esim. Kaulukset varmasti kuuluvat takkeihin ja paitoihin, mutta ero muodikkaan, hölmän ja klassisen kauluksen välillä on loppujen lopuksi häilyvä. Kravatin leveyden kanssa sama homma.

DandyAndy

  • Auktoriteetti
  • ****
  • Viestejä: 845
    • Profiili
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #3 : 16.12.09 - klo:20:57 »
Oiva avaus herra Laineelta.. Aihetta on tavalla tai toisella sivuttu jo useammassakin ketjussa ja nyt lienee korkea aika nostaa kissa pöydälle, koska "oikean" vastauksen tunnistaminen lienee vaikeata uskoisin aiheen herättävän värikästä keskustelua.

Sproilly jo tuossa edeltävässä viestissään ansiokkaasti toi esiin, että klassinen pukeutuminen sinänsä saattaa olla hieman haastava käsite havainnoitavaksi. Kuten aiemmasta keskustelusta voimme havaita on klassisen pukeutumisen käsite sidottu aikaan ja paikkaan. Lahkeen mitta joka kelpasi entisaikain miehelle on harvinainen nyky-Suomessa, mutta yleinen Italiassa. Tämäkään ei ehkä ole koko totuus. Lyhyehkö lahje on nykyisin harvinainen Suomalaisessa klassisessa pukeutumisparadigmassa. Nykymuodissa lyhyt lahje on melko kovassakin huudossa. Susipaitakin voi toimia jossain kontekstissa.
Me, the 13th Duke of Wybourne? Here? In a student-nurses hall of residence? At three o'clock in the morning? With my reputation? Has no-one thought of the consequences? Oh well.

Ville

  • Satraappi
  • Ylläpitäjä
  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 9290
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #4 : 17.12.09 - klo:13:20 »
Klassinen tyyli on muuttunut ajan myötä, mutta muutokset ovat olleet melko pieniä. Kaksi- tai kolmiosainen puku, kauluspaita, solmio, taskuliina ja reunoskengät ovat olleet päämoodi likipitäen viimeiset 140 vuotta. Tämä hyvin pienenä avauksena, palaan asiaan paremmalla ajalla.
Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.
/

VMP

  • Eleganssin esitaistelija
  • ***
  • Viestejä: 489
    • Profiili
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #5 : 17.12.09 - klo:13:45 »
Klassinen tyyli on muuttunut ajan myötä, mutta muutokset ovat olleet melko pieniä. Kaksi- tai kolmiosainen puku, kauluspaita, solmio, taskuliina ja reunoskengät ovat olleet päämoodi likipitäen viimeiset 140 vuotta. Tämä hyvin pienenä avauksena, palaan asiaan paremmalla ajalla.

Klassisen tyylin muutos 1800-luvulla juuri tuohon moodiin oli valtaisa. 1800-luku oli valtavien muutosten aikaa muutenkin. Tietenkin käsillä olevan keskustelun kannalta ei liene järkevää mennä tätä nykyistä muottia edeltäviin aikakausiin.

DandyAndy

  • Auktoriteetti
  • ****
  • Viestejä: 845
    • Profiili
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #6 : 08.02.10 - klo:18:01 »
Herätelläänpä hieman tätäkin ketjua.. Keskustelu uhkasi (itseasiassa minä sen taisin ajaa) ajautua sivuraiteille tuolla "Mustat jalkineet ruskeiden housujen kera"-ketjussa, joten jatketaanpa täällä..

Lainaus käyttäjältä:
Eikö kukaan mene enää oman maun mukaan? Jos jokin yhdistelmä todella näyttää hyvältä, tottakai sitä voi käyttää, eikö vain?

Lainaus käyttäjältä:
Kaikki eivät halua soveltaa. Yksi ihan varteenotettava syy harrastaa klassista pukeutumista lienee siihen liittyvät "säännöt" joiden avulla voi kehittää omaa ulkonäköään ja pukeutumistaan tyylikkäämpään suuntaan. Toisaalta minuakin kiinnostaa miten erilaiset yhdistelmät klassiseen tyyliparadigmaan istuvat vaikka en niitä omaan pukeutumiseen sen kummemmin soveltaisikaan.

Lainaus käyttäjältä: Sproilly
Jaa-a. Yleensä mitä päälleni laitan ei ole klassisen pukeutumisen säännöistä löydettyä vaan kokeilemalla tai oman silmän mukaan tehtyä. Yleensä se silti on klassista.

Klassinen tyyli on kuitenkin pitkälti vain luonnosta kumpuavaa tyylitietoutta ja hyvää makua, joten sen voi saavuttaa lukematta sääntökirjojakin.

Jostain syystä minun on aika vaikea niellä tätä Sproillyn kommenttia luonnosta kumpuavasta tyylitietoudesta. Väitänkin, että ihminen voi olla tyylikäs ja hyvällä maulla pukeutunut olematta klassisesti pukeutunut. Lausahdus myöskin herättää muutaman kysymyksen:

Onko farkkuihin pukeutunut henkilö väistämättä tuomittu tyylittömyyden alhoon, koska farkkuja ei perinteisesti mielletä osaksi klassista pukeutumista? Voiko kokonaisuuden pelastaa muuten huoliteltu klassinen vaatetus vai uppoaako farkkusankarimme syvemmälle mauttomuuden suohon yrittämällä yhdistää työvaatteita klassisiin herrainpukineisiin? Vai onko housujen materiaalilla oikeastaan mitään merkitystä kokonaisuuden tyylikkyydelle kunhan denimin kumppaniksi on valittu tekstiilejä, tekstuureja ja värejä jotka eivät kankaan kanssa riitele tai riitelevät juuri sopivasti? Karkean kankaan ja selkeästi epäformaalin vaatteen kanssahan voisi harkita poimivansa elementtejä englantilaisesta maaseutupukeutumisesta: ruskeat brogue-koristellut kengät, tattersall-paita ja v-aukkoinen neule. Toisaalta asiaa voisi lähestyä italialaisittain ja sihauttaa farkkuihin prässit, verhota yläruumiinsa tyköistuvaan laivastobleiseriin ja kauluspaitaan (italiaano tyyliin kaulus tietenkin pystyyn). Kengiksi voisi poimia pitkulaiset ruskeat mokkaloaferit, mutta onkos se enää klassista? Milloin sprezzaturaa on niin paljon, että kokoonpano ei enää ole klassinen?

Kaikki nämä pohdinnat johtavat oikeastaan yhteen kysymykseen: Mitä on klassinen tyyli? Mielestäni klassisen tyylin voisi purkaa (ainakin) kahteen osaan: 1. klassisiksi mielletyt vaatekappaleet (edellisessä esimerkissä farkut eivät tähän laatikkoon kuuluneet) ja 2. klassisen pukeutumisen periaatteet (edellisestä kohdasta johtuen esimerkin farkut mahdollistavat klassisten periaatteiden liberaalin tulkinnan). Näistä tuo jälkimmäinen on mielestäni lähempänä sitä luonnosta kumpuavaa tyylitietoutta jota Sproilly peräänkuulutti ja kattaa pitkälti istuvuuteen, materiaaleihin ja väreihin liittyvät pohdinnat.

Mielestäni pukeutumiseen kuitenkin pätee sama kuin kaikkiin luovuutta vaativiin asioihin (pukeutuminen on mielestäni luovaa toimintaa), että kaikilla vain ei ole sitä silmää luonnosta kumpuaville asioille, mutta asioita voi kuitenkin opiskella ja siten tyyliään kehittää (kaikista ei tule taiteilijoita, mutta piirtämään voi oppia). Itseasiassa pidän hitusen jopa ylimielisenä kommenttina tuota Sproillyn repliikkiä (tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu moitteeksi vaan tarkoitukseni on herättää keskustelua). Tämä johtunee siitä, että ei minun oma tyylini ainakaan ole luonnosta kummunnut vaan olen sen eteen tehnyt töitä ja teen vastedeskin. Kiinnostus klassiseen tyyliin ylipäänsä on syntynyt työpukeutumisen kautta ja sittemmin olen klassisia elementtejä sovittanut myös muuhun pukeutumiseeni. Erityisesti perinteiseen istuvuuteen ja klassisiin materiaaleihin olen kiinnittänyt huomiota myös "siviilipukeutumisessani", mutta ei esimerkiksi istuvuus ole mitenkään yksiselittäinen asia vaan kyse on aina kokonaisuudesta ja tyyliparadigmasta johon periaatetta soveltaa. Kaiken tämän huomioiden minusta ei ole ihmeellistä, että joku joskus "sääntökirjaa" tai tulkintaa "viisaammilta" kaipailisikin. Varsinkin kansainvälisillä foorumeilla sääntökeskustelua käydään joskus vilkkaastikin. Sääntöpohjaisessa pukeutumisessa ei myöskään ole mitään pahaa, vaan on mielestäni erinomainen vaihtoehto mikäli mielenkiinto on pukeutumisen sijaan jossain muualla, mutta haluaa näyttää edustavalta.
Me, the 13th Duke of Wybourne? Here? In a student-nurses hall of residence? At three o'clock in the morning? With my reputation? Has no-one thought of the consequences? Oh well.

sproily

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1944
  • Parantumaton retro-eksentrikko
    • Profiili
    • Flanööri-blogi
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #7 : 08.02.10 - klo:19:00 »
Tarkennettakoon, että klassinen pukeutuminen on (ainakin mielestäni) usein esteettisesti miellyttävää. Jotkut voivat olla tietenkin myös eri mieltä.

Toki voi näyttää myös hyvältä klassisen pukeutumisen ulkopuolella.

Mutta mielestäni kuitenkin klassinen pukeutuminen kumpuaa, kuitenkin perimmiltään esteettisistä syistä. Vuosien saatossa noista esteettisistä syistä on tullut oletuksia ja näin ollen sääntöjä. Näihin sääntöihin on tullut myös tuona aikana mm. etiketistä esteettisyyteen liittymättömät asiat, kuten, että frakissa ei saa näkyä kellon vitjaa. Tämä ei välttämättä lisää esteettisyyttä, mutta on etikettiä ja tapa.

Hyvällä silmällä on usein mahdollista saada aikaan tyylikäs ja klassinen asu. Tämä johtuu mielestäni juuri siitä, että kaikki perustuu esteettiseen,  symmetriaa ja harmoniaa rakastavaan silmään.

Minulla kiinnostus klassiseen pukeutumiseen lähti siitä, kun huomasin, että olin pukeutunut pitkälti sen mukaan. Tämän jälkeen aloin tietoisesti pukeutua klassisesti.
« Viimeksi muokattu: 08.02.10 - klo:19:04 kirjoittanut sproily »

Flanööri
Dress to impress yourself first. Then others, if you feel like it.

DandyAndy

  • Auktoriteetti
  • ****
  • Viestejä: 845
    • Profiili
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #8 : 09.02.10 - klo:09:32 »
Hyvällä silmällä on usein mahdollista saada aikaan tyylikäs ja klassinen asu. Tämä johtuu mielestäni juuri siitä, että kaikki perustuu esteettiseen,  symmetriaa ja harmoniaa rakastavaan silmään.

Jeps. Näin juuri. Pointtini olikin oikeastaan se, että tyyliin (niin klassiseen kuin muuhunkin) on varsin monia näkökulmia ja kaikilla ei välttämättä ole silmää harmonialle samalla tavalla. Signatuurisi lausahdus rautaa, mutta joskus se itseensäkin vaikutuksen tekeminen vaatii jonkinlaisen oppimisprosessin.
Me, the 13th Duke of Wybourne? Here? In a student-nurses hall of residence? At three o'clock in the morning? With my reputation? Has no-one thought of the consequences? Oh well.

Verraton

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 75
    • Profiili
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #9 : 09.03.10 - klo:18:20 »
^Erinomaista keskustelua aiheesta.

Minulle heräsi keskustelusta luullakseni Ulkokultaisen käytöksen kirjasta peräisin oleva ajatus siitä, kuinka pukeutumistyyli ja etiketti ovat mitä suurimmissa määrin  erottautumisvälineitä. Se, mikä mielletään klassiseksi tyyliksi on useimmiten englantilaisen yläluokan ja vastaavan kaltaisten samaistumiskohteiden tyyli. Se käsittää niin formaalin, kuin vapaa-ajankin vaatetuksen. Tässä mielessä mm. farkut ovat jo nähdäkseni saavuttaneet asemansa klassisina pukineina, matka pelloille alkaa olla niin pitkä. Niiden klassisuuden ehtona on kuitenkin tiukka tietoisuus siitä, milloin ne ovat soveliaat ja milloin eivät. Kysymys onkin siitä, että pyritään erottautumaan siitä kansanosasta, joka ei etikettiä tunne ja pukeutuu väärin tahi ei-klassisesti. Samalla etiketistä tulee yhdistävä, yhteisöä rakentava tekijä.

Tässä yhteydessä voisin tehdä myös oikeastaan korkealle leikattuja housuja koskevaan keskusteluun kuuluvan heiton siitä, kuinka korkealle leikkaamista kannattavat hyvää englannin yläluokan etikettiä kannattavat, ja matalalle leikattuja "nousukkaiden ja pyrkyrien kohortti", joka käsittää pop-tähtiä, urheilijoita ja muodinluojia, joista taas ensimmäiset ovat kummia kainalohousuja kannattavia menneisyyden jäänteitä.

Lisäksi toteaisin, että ei yläluokan erottautumiseen käyttämä ryhmäkäyttäytyminen ole mitään ainutlaatuista: muutkin pukeutumistyylit, jotka yhdistävät jotain tiettyä ryhmää, katsovat "väärin" pukeutuneita enemmän tai vähemmän kieroon. Tuo ei ole yksi meistä

Dan-D

  • Vieras
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #10 : 10.03.10 - klo:13:24 »
Aiheesta lienee tarpeen kirjoittaa pienellä paatoksella, sillä tällaiset sosiologiset kysymykset ovat lähellä sydäntäni.

Ei ole mitään synnynnäistä ja yleismaailmallista estetiikkaa, vaan se on opittua.  Estetiikka on kulttuurisidonnaista myös pukeutumisen osalta.  Arabimaailman pukeutuminen, perinteinen japanilainen pukeutuminen, Intian kastijärjestelmän mukainen pukeutuminen, Andien alkuperäisväestön pukeutuminen, amerikkalainen katumuoti jne jne kaikki ilmentävät rankasti erilaisia esteettisiä käsityksiä, joissa esim. housut ovat täysin sekundäärisiä!  Länsimaisen klassisen pukeutumisen juuret ovat Englannissa osaksi sen teollisen vallankumouksen aikoihin liittyvän valta-aseman johdosta.  Eurooppa omaksui – kuten niin monesti aikaisemmin – vallassa olevan maan vallitsevan muodin.  Aikaisemmin se oli usein esim. Ranska, nyt brittimuoti voitti.  Klassista siitä tekee vain se, että se on jäänyt elämään Britti-imperiumin luhistuttua – ehkä siksi, että korvaavaa vaihtoehtoa ei koskaan ilmaantunut.  Länsimaisen klassisen pukeutumisen kasvava valta-asema maailmalla puolestaan liittyy länsimaiseen hegemoniaan ja business-kulttuurin länsimaisiin juuriin.

Mistä pukeutumisessa sitten on kyse (pragmaattisen vaatteiden käyttötarkoituksen lisäksi)?  Kulttuureista ja alakulttuureista.  Pukeutuminen on viestintää, jolla ilmaistaan kuuluminen tai kuulumattomuus tiettyyn kulttuuriin tai alakulttuuriin, sosiaaliseen kontekstiin tai luokkaan, ja jonka joskus vain saman alakulttuurin ”jäsenet” tunnistavat.  Kulttuuriin samaistuminen puolestaan pitää sisällään hyvinkin paljon tiedostamatonta ylemmyydentuntoa.  Me-henki sisältää erityisesti valtavirrasta poikkeavien alakulttuurien osalta kaikkien muiden poissulkemisen ”meistä”, jolla korostetaan omaa asemaa kontekstista riippumatta.  Mitä enemmän korostetaan individualismia, sitä varmemmin halutaan kuulua johonkin kontekstiin, joka saattaa olla tiedostamaton.  Miksi netti on pullollaan yhteisöjä, joissa tietyllä tavalla pukeutuvat, valtakulttuurista poikkeavat kokoontuvat?  Gootit eivät syvimmältä olemukseltaan eroa traditionalisteista ivy-pukeutujista millään muulla kuin erilaisella estetiikan tajulla.  Ja estetiikka on opittua, siihen liittyy samaistumisen halu.  Ei ole klassisen pukeutumisen ideaa, on vain kulttuurisidonnaista klassiseksi kutsuttua länsimaista pukeutumista.

Ylemmyydentunto on erityisen korostunutta erilaisilla pukufoorumeilla, joilla kirjoittelevat eivät usein edes peittele haluaan samaistua esim. 1800-luvun brittiylhäisöön tai milloin mihinkin.  Se on usein erittäin luokkatiedostamatonta luokkatietoisuutta, mutta samalla siihen sisältyy mieletön määrä ylemmyydentuntoa.  Pysähtykää hetkeksi tekemään kriittistä arviota näiden nettiyhteisöjen kielenkäyttöön liittyen.  ”My good man, old boy, gentlemen, chaps…”  Puhuttelutavatkin ovat kuin viktoriaanisen yläluokan jäännöksiä – tai pikemminkin huonoja pastisseja niistä heijastellen lähinnä kirjoittajiensa karikatyyrinomaisia ajatuksia siitä, miltä yläluokan tulisi kuulostaa.  (Huomion vuoksi: en tarkoita pelkästään englanninkielisiä yhteisöjä.)

Ehkä tärkeintä olisikin ymmärtää muiden lähtökohtia ja välttää tuomitsemista ja ylemmyydentuntoa.  Ei ole yhtä estetiikkaa eikä yhtä oikeaa kulttuuria edes eurooppalaisen historian silmissä.  Muiden ihanteiden perusteeton tuomitseminen lähenee ajattelumalliltaan rasismia ja on selvää elitismiä.  Kuka esim. tuntee ns. hiphop-pukeutumisen taustatekijät, eli miksi esim. housuja roikotetaan (minun mielestäni rumasti)?  Taustalla on afroamerikkalainen todellisuus: yksi kolmesta (prosentti on saattanut kasvaa ja reilusti viime tarkistuskerrasta,lisäksi muisti saattaa pettää alakanttiin) mustasta amerikkalaisesta miehestä käy elämänsä aikana vankilassa.  Vankila-asuissa ei suuressa ameriikassa sallita vöitä, ettei niillä aiheuteta vahinkoa itselle tai muille.  Välttämättömänä seurauksena on housujen roikkuminen.  Männä vuosina katujengien jäsenet, jotka olivat olleet vankilassa. roikottivat housujaan siviilissäkin osoituksena ”lusitusta ajasta”.  Siitä tuli ajan myötä jengiin kuulumisen symboli, mistä se jollain käsittämättömällä tavalla pomppasi valtavirtaan.

Mihin tällä sosiologisella trivialla pyrin?  Vaikka tietyn alakulttuurin estetiikka on vierasta, ei sitä ole järkevää tuomita estetiikan itsensä takia, ellei sen taustoja tiedä.  Housujen roikottaminen ei ole tuomittavaa siksi, että se on mielestämme typerän näköistä.  Se on tuomittavaa siksi, että se sisältää vankilakulttuurin ja jengikulttuurin eli pohjimmiltaan väkivallan ja rikollisuuden ihannoimista.  Ja siksi on muuten sairasta nähdä suomalaisia varhaisteinejä, jotka roikottavat housujaan tietämättä yhtään, miksi niin tekevät.  Ennen kuin pitää itseään paremmin pukeutuneena, kuin tuulipukukansaa, verkkarinuoria, hiphop-väkeä tai mitään muutakaan normaalissa katukuvassamme näkyvää, on syytä miettiä erilaisten esteettisten valintojen taustalla vallitsevaa arvomaailmaa.  Jos oma esteettinen taju esim. samaistuu brittiläisen imperialismin kultakauteen, on ehkä syytä suhtautua siihenkin edes vähän kriittisesti.  Kartanonherran leikkiminen on hauskaa, kunnes ymmärtää sen edustavan ”perinteisten arvojen” lisäksi jotain ihan muuta – pahimmillaan räikeimmän luokan rasismia, luokkayhteiskuntaa ja siirtomaasortoa.  On syynsä, miksi viktoriaaninen pukeutuminen näyttää nykyajan luokattomassa yhteiskunnassa anakronismilta, eikä se ole pelkästään huonoa.  Klassiseen pukeutumiseen liittyy paljon muutakin, kuin hienoja pukuja ja kenkiä, eikä se painolasti ole aina pelkästään positiivista.

En tietenkään tarkoita, että jokainen pukumies kantaa brittiläisen siirtomaavallan painolastia harteillaan sen enempää kuin Bossin deodoranttia käyttävä kantaa painolastia siitä, että H. Boss on suunnitellut natsi-Saksan univormut.  Onhan nykyaikainen puku kulkenut jo niin pitkän matkan, että sen arvolataus on jo jotain ihan muuta, kuin aikaisemmin.  Moderni pankkiiri herättää ehkä pikemminkin ajatuksia G. Gekkosta kuin Edinburghin herttuasta, moderni lakimies ehkä enemmän amerikkalaisesta tv-sarjasta kuin brittiaatelisesta.  Pukeutumisen ja pukujen estetiikan juuret kuitenkin ovat osittain siirtomaavallan ajan Brittien arvomaailmaltaan nykyaikaan soveltumattomassa kulttuurissa.  Mitä pitemmälle ko. ajan estetiikkaan sukeltaa, sitä lähemmäksi ko. ajan arvomaailmaa muutenkin saattaa päätyä.  Liiallisten anakronismien välttäminen olisi siksikin suotavaa, eikä mennyttä aikaa kannata katsella liian kultaisin silmälasein.  Lisäksi oman estetiikan tajun lisäksi olisi syytä miettiä sitä, mihin viitekehykseen itsensä myös pelkällä pukeutumisella leimaa, eikä kannata ehkä liian suoraan ottaa annettuna mitään arvomaailmoja. Muihin pukeutumisvalintoihin taas ei ehkä ole syytä suhtautua alentuvasti.  Itse näen, että pukumiestä tulee kritisoida pukumiehen esteettisistä lähtökohdista.  Siksi kävelykengät tai lenkkarit puvun kanssa on ko. estetiikasta lähtien väärä valinta.  Yhtä lailla kiiltävät oxfordit hevimiehen jalassa ovat ko. estetiikan lähtökohtien vastainen ratkaisu ja siksi virhe.  Ko. estetiikkoja jos verrataan ja arvotetaan keskenään, ollaan taas hyvin lähellä ylimielisyyttä, jota pyrin välttämään.

Estetiikka on siis osa kulttuuria ja silti päätyy usein siitä irralliseksi tai sen ylitse käyväksi epämääräiseksi aroksi.  Pukeutuminen on sosiaalisia koodeja täynnä olevaa viestintää, osa kulttuurin ja alakulttuurin vuoropuhelua, jossa historiallisilta viitekehyksiltä ei voi välttyä.  Internetin vuoropuhelu osoittaa kuitenkin aivan liian usein merkkejä siitä, että tiettyjen piirien parissa pukeutuminen on osa suurempaa arvomaailmaa, joka muutenkin lähenee 1800-luvun rasistista, homofobista ja ylemmyydentuntoista historiallista jäännöstä tai jätöstä.

Siinä haja-ajatuksiani aiheesta.

Pchan

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2133
    • Profiili
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #11 : 10.03.10 - klo:13:46 »
Ylemmyydentunto on erityisen korostunutta erilaisilla pukufoorumeilla, joilla kirjoittelevat eivät usein edes peittele haluaan samaistua esim. 1800-luvun brittiylhäisöön tai milloin mihinkin. 

Itse näen puku-kulttuurissa neljä linjaa:
1. Britti-aateliston jäljittely: Joka ikiseen tilanteeseen tarvitaan dedikoitu vaateparsi ja vaatehuoneen on parasta olla suuri.
2. Ivy / Trad: Rennompi kuin britti-tyyli. Vähemmän dedikoituja asuja, mutta harrastavat kuitenkin esim. smokkeja.
3. 'Saksa-tyyli': En keksinyt parempaakaan, mutta tarkoitan tällä tummanpuvun kulttuuria, jota käsittääkseni britit eivät oikein tunne. Eli miehelle riittää yksi tumma puku, joka päällä voi sitten mennä joka paikkaan. Suomen turo-kulttuuri kuuluu tähän kastiin.
4. Italo-tyyli: Anything goes, kunhan näyttää hienolta. Ei lainkaan dedikoituja kokonaisuuksia, vaan kaikkea sotketaan vapaasti.

Forumeilla 1. ja 2. tuntuisivat korostuvan. Ehkä siksi, että ne tarjoavat eniten harrastettavaa 'sääntöjensä' takia. Suomalaisissa kaupoissa näkee sitten lähinnä 3. ja 4. tyyliä.

Ville

  • Satraappi
  • Ylläpitäjä
  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 9290
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #12 : 10.03.10 - klo:14:38 »
Dan-D,
kynästäsi lähti yksi tasokkaimmista foorumilta lukemistani teksteistä. Kerrassaan hieno ja selvä analyysi pukeutumisen estetiikasta, metatasosta ja sosiaalisista ulottuvuuksista. Ainoastaan yhden lisähuomion tarjoan:

Pysähtykää hetkeksi tekemään kriittistä arviota näiden nettiyhteisöjen kielenkäyttöön liittyen.  ”My good man, old boy, gentlemen, chaps…”  Puhuttelutavatkin ovat kuin viktoriaanisen yläluokan jäännöksiä – tai pikemminkin huonoja pastisseja niistä heijastellen lähinnä kirjoittajiensa karikatyyrinomaisia ajatuksia siitä, miltä yläluokan tulisi kuulostaa.

Valtaosa jäsenistä käyttää näitä ilmaisuja silkasta huumorista. Esimerkiksi "The Great Gatsby" -teoksessa viljelty kutsunta "old sport" on saanut sittemmin niin suuren huumorilastin, ettei sitä mielestäni voi käyttää vakavissaan - ainakaan tiettyjen piirien ulkopuolella. Lisäksi The Chap -ryhmittymän kaltaiset yhteisöt ajavat klassista estetiikkaa, mutta suurella huumorilla.

Niin, luvallasi lisäisin tämän tekstin pohjustettuna blogin puolelle ikään kuin Vieraskynä-tyyliin.
Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.
/

tuomas

  • Vieras
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #13 : 10.03.10 - klo:14:46 »

Siinä haja-ajatuksiani aiheesta.


Jos nämä olivat haja-ajatuksia, niin mitä olisikaan sitten mietitty puheenvuoro!

Vakavammin sanottuna: erinomainen kirjoitus.



dhilsu

  • Flanööri
  • **
  • Viestejä: 230
    • Profiili
Vs: Pukeutumisen filosofia
« Vastaus #14 : 10.03.10 - klo:14:54 »
Dan-D:

Kiitos, yksinkertaisesti erinomainen ja jäsennellysti naputeltu kirjoitus. Kiitos hyvä herra, tällaisia haluan lukea lisää.

Pari irrelevanttia sivuhuomiota: en ymmärrä miksi roikkuvat housut olisivat "tuomittavia" sen enempää kuin puvutkaan niiden moraalisesti arveluttavan alkuperän vuoksi. Sotilasvaatteista lainannut business-univormu kantaa paria kokoluokkaa verisempää taakkaa kuin Pohjois-Amerikan vankilapöksyt. De fakto rotuerottelu jatkui USA:ssa pitkälle 60-luvulle ja siitä ei ole taas kovin pitkää matkaa rap-kulttuuriin. Kaduilla ei välttämättä pidetty roikkuvia housuja yhteisön, vaan sortojärjestelmän vastaisena mielenilmaisuna. Also, voimarockin puolelta myös löytyy estetiikkaa joka on siirtynyt lainsuojattomien bikereiden kautta.

Puvun ja lenkkareiden tuomitseminen epäesteettisenä on traditionalistin subjektiivinen käsitys. Samalla asteikolla tuomiten jokainen tyyli gooteista "klassiseen" brittipukeutumiseen ovat olleet jossain vaiheessa epäesteettisiä. Kaikki tyylit ovat olleet alkutilanteessa missä ne tarkoituksella rikkovat jotain olemassaolevaa esteettistä traditiota. Also, pukua ja lenkkareita yhdistellään vakavasti otettavien pukeutumistoimijoiden taholta niin paljon, että se on epäesteettistä ainoastaan meidän näkökulmasta katsottuna. En pyri tällä yhtään mihinkään, kaikkein vähiten suuntaamaan mihinkään kulttuurirelativistiseen suohon missä kohta mitään ei uskalla sanoa rumaksi. Kunhan pohdiskelen, kuinka subjektiivinen ja epämääräinen asia estetiikka käsitteenä on.

Olen 100 %:n samaa mieltä ylimielisyyden ja elitismin vaarallisuudesta, sillä minusta se kielii historiantajuttomuudesta; eikä lopulta edes eroa yhtään halveksimieni rap-videoiden bling-bling-matkijoista ja muusta yököttävästä.