Tunnut Tumppi$ käsittelevän e-aitoa ja aitoa designia vähän eri kriteereillä.
Kaikessa, missä sinä näet kylmää funktionaalista ongelmanratkaisua, minä näen oman, selkeälinjaisen ja pelkistetyn estetiikan, jota tavoitellaan omanlaisellaan koristeellisuudella. Tämä ei ole samanlaista krumeluuria kuin aiemmin on usein suosittu, vaan nimenomaan sulavaa, soljuvaa muotokieltä, joka yhtä kaikki on koristeellista ihan itsessään.
Sinun mielestäsi tämä on sivutuote. Minä en usko tähän, vaikka taiteilijat itse kuinka niin väittäisivät. Uskon, että koristeellisuus on ollut itsetarkoituksellista. Sitä tukee jo värienkin käyttö, joka on kaikkea muuta kuin funktionaalista.
En ole vieläkään tajunnut tuota funktionalismin demokraattisuutta, vaikka olen koko ketjun ihan kahlannut läpi.
Ja joku voisi tietenkin olla sitä mieltä, että modernismia ovat seuranneet ainakin post-modernismi ja miksei post-postmodernismikin. =) Minun on vakavissaan vaikea nähdä, että modernismi liikkeenä olisi päättänyt eri tyylisuuntien vaihdoksien kauden historiassa. Kyllä taidesuuntausten sirpaloituminen ja tyylisuuntien hegemonian aikakauden päättyminen tuntuisi liittyvän laajempaan historialliseen kontekstiin, mutten olekaan taidehistorioitsija.
Siis ei, ei ja ei... Minähän nimenomaan pidän useimpia AITOJA design esineitä äärimmäisen kauniina. Se kauneus ei vaan tässä kohtaa tule koristeista tai koristeellisuudesta. Tuo mitä nimität soljuvaksi muotokieleksi tulee juuri nimenomaan siitä, että kaikki erillinen/erikseen toteutettu koristeellisuus on pyritty karsimaan pois eikä luomaan sitä. Tuota värien käyttöä toki voidaan pitää koristeluna, varsinkin jos/kun aletaan pilkkua viilaamaan. Nyt on kuitenkin taas syytä erottaa, että tuo(kaan) "koristelu" EI ole itse rakenteissa... Eli tuo koristeellisuus on tavallaan vain näennäistä.
Noh, nyt yritän valottaa tuon modernin designin demokraattisuuden niin lyhyesti kuin vain ikinä pystyn.. Eli, varsinaiset tyylisuunnat joita esim. varsinainen antiikki edustaa, on aina luotu luokkayhteiskunnassa alunperin "eliitille". Kun taas moderni design on luotu "vain" ihmisille. Eli koska se perustuu aina jonkin tietyn funktion täyttämiseen, aitoon tarpeeseen ja ongelmanratkaisuun eikä mihinkään muuhun, ei se tuolloin erottele ketään.(Minusta alkaa vaan pikkuhiljaa tuntua että jonkin professorin tai muun "ylijumalan" se pitäisi täällä kertoa, ennen kuin tuo halutaan tajuta/uskoa.) Eli sen luomisen lähtökohdat ovat erilaiset... Eli sitä ei ole luotu erikseen esim. johtajalle, vaan IHMISELLE!
Otetaas hinnat esille VIELÄ yhden kerran:
Tuota demokraattisuuttahan yritetään aina kumota vedoten hintapolitiikkaan... Ok, tästä vain unohtuu samalla kaikki muu paitsi se hintalappu. Eli elinkaariajattelu, järisyttävän hyvä laatu, huollettavuus, korjaamisen mahdollisuus, ekoloogisuus jne, jne. Eli jos minä esim. maksan jostain modernista design tuolista 200€ mutta se palvelee minua niin kauan, kunnes sitten joskus siirryn täältä vihreämmille niityille, niin onko tuo tuoli maksanut minulle paljon loppujen lopuksi? Voisinhan ostaa esim. Maskun tuolin 50€:lla jonka käyttöelinkaari on maksimissaankin vain noin 10 vuotta (+/-5 vuotta).. Ei tarvitse olla kummoinenkaan laskupää jotta huomaa kumpiko noista on ollut minulle halvempi loppujen lopuksi. Entä jos haluan vaihtaa tuolini joskus toisenlaiseen..? Saan tuosta 200€ maksavasti tuolistani aina vähintäänkin omani pois, kun taas riemusta pitää kattoon hyppiä jos joku viitsii sen Maskun tuolin hakea minulta tuon kymmenen vuoden kuluttua edes ilmaiseksi.
Entä jos minulla on perillisiä..? Tuo Maskun tuoli on suorastaan ongelmajätettä kuolemani jälkeen heille ja kuolinpesäni huutokaupassa meklarin nuija pamahtaa viimeisen kerran koko Masku- irtaimiston osalta muutaman kympin, korkeintaankin vain muutaman satasen kohdalla. Kun taas tuo yksikin 200 euroa maksanut design esine... Sen kuvio meneekin muuten näin;
"Myin isäni/ukkini tuolin, koska en itse pitänyt siitä tai tarvinnut sitä. Sain siitä 200€!" (todennäköisesti vielä paljon enemmän, mutta tuo 200€ ikään kuin vaatimattomana ja varovaisena vertauksena) Tai näin;
"Ukkini/isäni irtaimisto kaupattiin juuri Bukowskin huutokaupassa 50.000€:lla!!!" Eli tuossa "vähän" erilainen näkemys siitä, mikä on loppujen lopuksi kallista ja mikä ei ja siitä kuka on lopulta nettosaaja ja kuka nettomaksaja... Funtsikaa asiaa jokainen tykönänne pienen hetkisen verran.