Kiitos, mielenkiintoista luettavaa. Harvalla varmaan on mahdollisuutta tai kanttia lähteä aivan tyhjästä asunnosta hommaa rakentamaan. Se varmasti opettaa tuntemaan itseään ja kouluttaa luonnettaan jos useamman illan istuu käytännössä tyhjässä asunnossa. Itseäni kiinnostaa tässä kestämättömän kehityksen kulutushysteriassa myös tuo projektisi ns.henkinen puoli myös.
Vaatteiden kohdalla täällä on saanut lukea useammankin tarinan ja myynti-ilmoituksen kun oma tyyli ja mieltymys on ollut haussa. Aika tavallinen tarina lienee se, että ensin innostutaan kovasti klassisesta tyylistä, ja kaappiin hakeutuu kaikkea irtotakista lierihattuun. Pahimman herrasmiesvaiheen mentyä ohi tyyli monesti muuttuu vähän casuaalimmaksi. Silloin trenssit ja kaulusluut tulevat foorumille myyntiin. Sisustuksen kohdalla tämä ei ehkä niin helposti tapahdu, koska huonekalut ja sisustustavarat, varsinkin laadukkaat sellaiset, ovat suhteellisen hinnakkaita. Siksipä sisustustaan uusiva suhtautuu hankintohin yleensä pieteetillä.
Omalla kohdalla kiinnostus kauniisiin esineisiin ja huonekaluihin on ollut olemassa jo pitkään. Kunnon sysäys kohti designin maailmaa tapahtui viitisen vuotta sitten työkavereiden vierailtua silloisessa asunnossamme. Lähtiessään yksi vieraista sanoi, että teillä on tällaisia huolella valittuja juttuja kotona jotka on asetettu mukavasti esille. Viittasi silloin käytännössä yhteen valaisimeen, maljakkoon, sohvaan ja pöytään. Pidin niistä itsekin, mutten ollut ajatellut sen enempää mitä ne olivat. Valaisimen olin joskus vuosia sitten nähnyt eräällä tuttavalla ja olin halunnut vastaavan omaa kotiin, muut olivat vaimon valitsemia. Tuo lausahdus jäi mieleen kummittelemaan. Muuten meillä oli kotona opiskeluaikana hankittuja askon lipastoja, ikean tavaraa ym. Aloin perehtymään vähän tarkemmin että mikä minua varsinaisesti huonekaluissa ja arkkitehtuurissa viehättää, ja pian selvisi että sillähän on nimikin: funktionalismi.
Muutama vuosi myöhemmin tuli muutto isompaan taloon, jolloin päätimme samalla myös uusia sisustusta reilusti. Täydellistä tyhjennystä ei ollut mahdollista tehdä. Jotain olimme jo hankkineet, mutta nyt saivat opiskeluajan loputkin hankinnat lähteä. Rahaa niistä ei saanut, no toki Ikean sänky ja isompi hylly menivät muutamalla kympillä. Valmista ei vielä ole, mutta hyvään suuntaan tässä mennään. Toki lasten huoneista löytyy ihan sitä ikealaistakin, eikä kotimme muutenkaan edusta ankaraa funktionalismia. Mutta hankintoja teen hartaasti harkiten, ja ajatuksella, että tätä ei sitten toista kertaa enää osteta. Laadukkaat, klassiset ja vuosia käyttöä kestävät ajattomat kalusteet ja sisustustavarat ilahduttavat silmää tuovat iloa vielä pitkään sen jälkeen kun niiden maksamiseen käytetty raha on unohtunut. Lisäksi on mielenkiintoista kun esineillä on tarina, mihinvkohteeseen, miksi ja kuka ne on alun perin suunnitellut. Ja se jaksaa yllättää yhä uudelleen, kuinka kauan sitten ne jo on suunniteltu. Keittiön tuolit on 50-luvulla, kukkapöytänä toimiva penkki 40-luvulla, yöpöytänä toimiva jakkara 30-luvulla!
