*

danius

  • *****
  • 2252
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1020 : 08.01.20 - klo:22:54 »
Uusi tuoli ja ottomaani on hakusessa. Pyysin tarjouksia useammalta kalustefirmalta, kirjoitin liikkeille sähköpostia jossa kerroin että pyydän useammalta tarjouksen ja paras voittaa. Kaksi firmaa lähetti parhaat tarjoukset. Otin niihin vielä vuorotellen yhteyttä ja kysyin mikä on lopullinen tiukka hinta. Hintaa pudotettiin vielä, ja sieltä se paras tarjous sitten selvisi lopulta puhelinsoitolla.
Tarjoukseen pyysin mukaan myös keittiön pöydän ja yhden jalkalampun, mutta niiden hinta on aika pieni osa verrattuna ottomaaniin ja tuoliin. Kyllä se alennus aika pitkälle tulee nimen omaan tuolista. Olin oikeastaan vähän yllättynytkin että tinkivaraa on. Kannattaa ehdottomasti kysellä useammasta paikasta.
Loppusuoralla oli maantieteellisesti toisistaan suhteellisen kaukana olevat liikkeet, sanotaanko näin, että toinen sijaitsee Porissa ja toinen Nivalassa. Googlaamalla löytää kyllä, voin laittaa nimet YV:llä. Pohjois-Suomi voitti, kuljettavat kuulemma Helsinkiin saakka jos tarvitaan. Pakettiin kuuluu kuljetus, kanto sisään, tarvittaessa huonekalujen kasaus ja pakkausmateriaalin pois vienti.

Nythän muuten on Finnish design shopissa tarjous kuun loppuun saakka, Lounge chairiin kalliimpi puumateriaali halvemman hinnalla.
I´m not a snob. I´m exclusive! - Frasier Crane.

Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1021 : 11.01.20 - klo:10:46 »
Kävin koeistumassa Lounge Chairin. Stockmannin keskustassa on se pienempi versio, mutta Vepsäläisellä Kehä-III:n varrella se isompi. Sekään ei sopinut vartalolleni. On todettava tässä vaiheessa, että selkänojan yläosa osuu huonoon kohtaan ja työntää lapaluista ylävartaloa hieman eteenpäin eikä tee istuma-asennosta hyvää. Myöskään pehmusteet eivät ole riittävän pehmeät.

Totean tässä vaiheessa, että jättäydyn Eames-kisasta pois. Herää myös kysymys onko tulevaisuus enää elämisen arvoinen kun nojatuolia ei löydy.

*

Arska

  • *****
  • 4693
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1022 : 11.01.20 - klo:11:28 »
Oletko kokeillut aiemmin mainitsemaasi Remmi-tuolia? Sitä ja muita Kukkapuron tuoleja pääsee koeistumaan Modeon esittelytiloissa Helsingin Vanhassakaupungissa, Hämeentiellä. Remmistä on tosin sanottava, että mielestäni se ei sovi lukutuoliksi, koska asento on liiaksi kallistunut taaksepäin, mutta muutoin se on mukava lepotuoli varsinkin rahin kera. Kukkapuron Moderno-sarjan lepotuoli on mielestäni hyvä myös lukutuoliksi.
Suositellaan täysraittiutta.

Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1023 : 11.01.20 - klo:16:16 »
En ole tuon Remmin ulkonäöstä niin ihastunut. Mutta tässä on virinnyt uusi suhde alulle, katsotaan mitä siitä tulee.

*

Tumppi$

  • *****
  • 1653
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1024 : 11.01.20 - klo:22:04 »
Kävin koeistumassa Lounge Chairin. Stockmannin keskustassa on se pienempi versio, mutta Vepsäläisellä Kehä-III:n varrella se isompi. Sekään ei sopinut vartalolleni. On todettava tässä vaiheessa, että selkänojan yläosa osuu huonoon kohtaan ja työntää lapaluista ylävartaloa hieman eteenpäin eikä tee istuma-asennosta hyvää. Myöskään pehmusteet eivät ole riittävän pehmeät.

Totean tässä vaiheessa, että jättäydyn Eames-kisasta pois. Herää myös kysymys onko tulevaisuus enää elämisen arvoinen kun nojatuolia ei löydy.

Ne Eamesin pehmusteet pehmenevät ajan=käytön myötä. Mutta jos ei kropalle passaa muuten, niin ei sitä väkisin pidä ostaa. Tuo oma Herman Millerin versio on kyllä omalle kropalle kuin valettu. Ko. tuolissa ei meinaa hereillä iltaisin pysyä kun esim. telkkaria siitä käsin katsoo.
Noh, maailmahan on lepotuoleja täynnä, että eiköhän sellainen vielä löydy. Jokos olet koeistunut Kukkapuron Karusellin? Tai esim. Bruno Mathssonin Jetson- tuolin? Loungen lisäksi Eamesilta/ Vitraltahan löytyy myös Soft Pad- sarja.
VASTATUULEEN!

Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1025 : 12.01.20 - klo:11:48 »
Kiitos vinkeistä, mutta nuo näyttävät enemmän konttorituoleilta. Katsotaan tämä yksi vaihtoehto vielä ennen kun tehdään mitään.

Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1026 : 12.01.20 - klo:16:28 »
Tänään on käyty useassa huonekaluliikkeessä ja tullut todettua, että sohva muodostaa suomalaisen kodin sydämen. Niitä on eniten tarjolla. Mutta niistä en ollut kiinnostunut vaan nojatuoleista. Koeistuttu ties monennenko kerran Lounge Chair, Conform, Stressless ja Natuzzi Re-Vive. Yksi näistä nousi hyväksi vaihtoehdoksi. Mietitään jonkin aikaa ennen minkään eleen tekemistä.

*

danius

  • *****
  • 2252
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1027 : 12.01.20 - klo:23:01 »
En muista mitä kaikkia vaihtoehtoja tässä on käsitelty, mutta miten Jacobsenin suunnittelema Egg- tuoli? Olen itse 186 cm pitkä, ja kävin istumassa useamman tuolin tähän projektiin. Eames tietysti oli ulkonäön vuoksi ykkösenä heti alusta, mutta kyllä siinä on myös tosi mukava oli istua.
I´m not a snob. I´m exclusive! - Frasier Crane.

Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1028 : 13.01.20 - klo:17:01 »
Munatuolin kymppitonnin tuolla puolen oleva hinta on ehkä liikaa. Sitä paitsi ei visuaalisesti ole sitä mitä olen hakemassa.

*

Arska

  • *****
  • 4693
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1029 : 13.01.20 - klo:19:00 »
Onko niin, että Munan keinumekanismia ei voi lukita? Kerran kävin heidän liikkeessään Kampissa katsomassa sitä enkä keksinyt, miten keinun saa lukittua. Kysyin myyjältä ja tämä vastasi, ettei sitä voi lukita. Jos todella on näin, kyseessä on poikkeuksellisen surkea esitys.
Suositellaan täysraittiutta.

*

Tumppi$

  • *****
  • 1653
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1030 : 13.01.20 - klo:23:52 »
Onko niin, että Munan keinumekanismia ei voi lukita? Kerran kävin heidän liikkeessään Kampissa katsomassa sitä enkä keksinyt, miten keinun saa lukittua. Kysyin myyjältä ja tämä vastasi, ettei sitä voi lukita. Jos todella on näin, kyseessä on poikkeuksellisen surkea esitys.

Ei ole niin.
Onpa jälleen ollut varsinainen "asiantuntija" myyjänä. Tuolin istuinosan alapuolelta löytyy ohut/elegantti teräsvipu joka avautuu/lukittuu sitä kääntämällä. Tosin jotkut käyttävät tuolia jatkuvasti "keinuvana" mutta sen saa halutessaan ilman muuta lukittua. Ko. tuolihan on myös verhoilun mestariteos. Ei ole ihan läpihuutojuttu sen täysin saumaton verhoilu. Sellainen leikkimielinen sanonta on olemassa, että maailmassa on loppujen lopuksi vain kolme lepotuolia, ja Jacobsenin Egg on ehdottomasti niistä yksi.

Tuossa video, jossa mekanismi on esitelty noin puolentoista minuutin kohdalla:

https://www.youtube.com/watch?v=oHQGjS7Behk

Ja tuossa vielä Fritz Hansenin ohje:

https://downloads.fritzhansen.com/asset-bank/action/viewAsset?id=8946&index=6&total=50&categoryId=297&categoryTypeId=1&collection=Installation%20instructions&sortAttributeId=0&sortDescending=false
« Viimeksi muokattu: 14.01.20 - klo:01:47 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!

*

Arska

  • *****
  • 4693
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1031 : 14.01.20 - klo:17:29 »
Joo, sen vivun silloin löysin ja sitä pyörittelin mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan. Ilmeisesti en vain osannut eikä osannut myyjäkään. Juttu oli sama, kun aikoinaan kävin Avartella kokeilemassa Kukkapuron Fysiota. Senkään keinua en ensiyrittämällä osannut lukita ja sielläkin myyjä sanoi, ettei sitä pysty lukitsemaan. Jatkuvasti keinuva työtuoli voisi kyllä olla melko mielenkiintoinen. Kaupat kuitenkin syntyivät ja tuoli on jo 11 vuotta palvellut hyvin. Nykyään osaan lukitakin sen.
Suositellaan täysraittiutta.

*

danius

  • *****
  • 2252
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1032 : 04.02.20 - klo:22:23 »
Luin huvikseni ketjun läpi. Paljon hyvää keskustelua vuosien varrella, myös tiukkaa vääntöä aidosta designista ja funktionalismin olemuksesta.
Minua kiinnostaisi nimimerkki Tumppi$:in kokemukset nyt näin pidemmältä ajalta. Luonnehdit taannoin, että sinulle sisustaminen on pitkä prosessi, joka ei välttämättä koskaan tule valmiiksi. Ehkä mielessä taustalla on kuitenkin jonkinainen lopputulos, täydellisen valmis sisustus. Millainen tuo matka on ollut tähän mennessä? Oletko tehnyt hyviä löytöjä jotka vieläkin tuntuvat hyviltä? Onko tullut "huteja"? Onko mieli tai maku ajan kuluessa yhtään muuttunut?
I´m not a snob. I´m exclusive! - Frasier Crane.

*

Tumppi$

  • *****
  • 1653
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1033 : 05.02.20 - klo:15:36 »
Luin huvikseni ketjun läpi. Paljon hyvää keskustelua vuosien varrella, myös tiukkaa vääntöä aidosta designista ja funktionalismin olemuksesta.
Minua kiinnostaisi nimimerkki Tumppi$:in kokemukset nyt näin pidemmältä ajalta. Luonnehdit taannoin, että sinulle sisustaminen on pitkä prosessi, joka ei välttämättä koskaan tule valmiiksi. Ehkä mielessä taustalla on kuitenkin jonkinainen lopputulos, täydellisen valmis sisustus. Millainen tuo matka on ollut tähän mennessä? Oletko tehnyt hyviä löytöjä jotka vieläkin tuntuvat hyviltä? Onko tullut "huteja"? Onko mieli tai maku ajan kuluessa yhtään muuttunut?

Hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä, joita on tullut itsekin pohdittua usein hiljaisina iltoina..

Heti kärkeen täytyy todeta, että kyllähän tämä on ollut pitkällinen prosessi. Joskaan ei missään nimessä puuduttava, vaan erittäin antoisa ja opettava kokemus, mitä se toki yhä edelleen on. Tämä prosessi on kuitenkin ollut itselläni paljon, paljon muutakin kuin pelkkää sisustamista. Eli pelkkä sisustaminen itsessään on oikeastaan ollut tässä prosessissa vain sen näkyvin osa ja todellakin vain yksi osa - joskin hyvin oleellinen - kokonaisuutta . Eli omalla kohdallani kyse on ollut pikemminkin kokonaisesta elämän - tai sanotaanko elämään suhtautumisen - ja kaiken ympärilläni näkemäni filosofiasta ja sen muutoksesta. Eräs mies joka täysin pyyteettömästi alkoi aikoinaan minulle ns. "oppi-isäksi" ja kenestä lopulta tuli varmasti elinikäinen ystäväni tiesi kyllä taannoin mistä puhui kun sanoi, että hän samalla kannustaa mutta myös varoittaa minua, että prosessin edetessä maailmankuva ja kaikki mitä ympärilläni näen ja koen, tulee muuttumaan peruuttamattomasti ja lopullisesti. Näin siinä on todellakin omalla kohdallani käynyt. Toki, niin kuin minua painokkaasti aikoinaan varoitettiin, on se joidenkin asioiden suhteen myös eräänlainen "taakka", mutta sen taakan pystyy kantamaan kunhan sen vain ensin hyväksyy ja sisäistää. Joka tapauksessa kyse on elinikäisestä matkasta mikä ei tavallaan pääty varmasti koskaan. (tai toki päättyy kun kuolen, mutta tarkoitan siis oman elämäni aikaista jatkuvuutta)

Aiheen tiimoilta ja jopa hieman sen vierestäkin löytöjä on tullut. Mitä enemmän aiheeseen on perehtynyt ja perehtyy, sitä enemmän niitä löytöjä voi tehdä. Toki ilman muuta myös tuurilla ja sattumalla on näppinsä pelissä, mutta lopulta vain harvoin. Sillä esim. omat "suurimmat" löytöni ovat olleet sellaisia, mitä selvästikään monet muut jotka ovat ne nähneet, eivät ole niitä tunnistaneet. Ja toisaalta taas monet jotka taatusti ovat ne tunnistaneet eivät vain sillä kertaa ole ennättäneet väliin. Eli lyhyesti; mitä paremmin olet perehtynyt aiheeseen kuin aiheeseen, sen suuremmalla todennäköisyydellä teet niitä löytöjä. Mutta aikaa ja vaivaa se oikeasti vaatii. Tosin itse en sitä rasitteena pitänyt enkä pidä, vaan päinvastoin, sillä aihe kiinnosti itseäni ja kiinnostaa edelleen palavasti.

On suorastaan hämmästyttävää kuinka vähän itse asiassa maku on muuttunut alkuvuosien totaalisen muutoksen jälkeen. Tosin, on syytä muistaa että se muutos olikin tuolloin vuonna 2011 valtava. Mutta nyt tämän aiheen sisällä, sanotaanko, noin 4-5:n viimeisen vuoden sisällä maku on muuttunut todella, todella vähän jos laisinkaan.
Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta voin käsi sydämellä vannoa että yhtä ainuttakaan hutia ei ole vielä kertaakaan tullut. Parina ensimmäisenä vuotena niitä olisi taatusti tullut, ellei joku (eli tuo ylempänä mainitsemani ystäväni) olisi tyrkkinyt minua koko ajan ns. oikeaan suuntaan ja ennen kaikkea hillinnyt liikaa intoa. Eli jokunen piraatti, jäljitelmä, tai sanotaanko ainakin, että muutama näin nykykielellä ilmaistuna "wannabe" designesine joilla on selkeä suuren nimen suunnittelema esikuva, olisi matkaan tarttunut ilman saamaani väsymätöntä henkilökohtaista opastusta ja vielä myöhemminkin ilman omaa aktiivista ja jatkuvaa "jatko-opiskelua". Samaten joistakin "perusesineistä" olisi varmasti tullut maksettua harvinaisuuden hinta ilman ulkopuolista ohjausta varsinkin alkuvuosina. Joten siltä osin olen onnekkaassa osassa, sillä todellakaan yhtään hutia ei vielä tätä kirjoittaessa ole tullut. On toki esineitä, joista olen ostohetkellä maksanut jonkin verran yli silloisen arvioidun markkinahinnan, mutta se on ollut tietoista. Ne ovat olleet sellaisia esineitä joita olen todella halunnut ja joiden esiin putkahtamista olen joutunut kenties kyttäämään useamman vuoden. Tosin, hintojen nousu on pitänyt huolen siitä etteivät nekään ole olleet huonoja kauppoja edes rahallisesti, vaikka sinänsä se pelkkä sivuseikka onkin.   

Pari kauppaa kuitenkin on jäänyt hieman jälkikäteen harmittamaan, mutta niissä olen ollut myyvänä osapuolena. Aallon 406 satulavyötuoli tuli aikoinaan myytyä (foorumilaiselle itse asiassa) ja se on jäänyt hieman kaduttamaan. Se oli toinen koskaan ostamani designesine heti tuon PH5:n jälkeen. Sillä olisi ollut mukavaa historiallista tunnearvoa minulle itselleni. Noh, kuitenkin järjestyksessään ihka ensimmäinen ja kolmas esine edelleen minulla on ja lähes kaikki tuosta kolmannesta ostojärjestyksessä eteenpäin, joten tuon asian kanssa pystyy elämään. Toiset hieman harmittamaan jääneet kaupat sivuavat itse aihetta. Aikanaan kun piti saada nopeasti rahoitusta eräisiin todella mieleisiin ja merkittäviin esineisiin, jouduin myymään Omegan Speedmaster Professional ja Rolex Submariner kelloni. Nyt kun katsoo vaikkapa Rollen aivan järjettömiin nousseita hintoja, niin olisi kannattanut silloin vaikka luotolla maksaa ne hankinnat. Esim. sillä summalla millä myin Speedmasterin, saa tänä päivänä vain "halvimman" pään kvartsikoneistollisen Omegan uutena, Submarinerista nyt puhumattakaan.. Mutta toisaalta, ne olivat käypäisiä hintoja tuolloin eivätkä ne silloin mitenkään halvalla menneet, joten kai se on tuonkin jälkeen elettävä. Loppujen lopuksi tavaraahan se vain on. Toki tässä kohtaa myös se makukin on muuttunut... Eli Speedmaster Professionalista pidän kovasti edelleen, mutta kaksiväristä teräs-kulta Rolloa en välttämättä ranteeseeni enää laittaisi.

Summa summarum, edelleen yhä tänäkin päivänä jokainen hankkimani designesine/ huonekalu tuntuu ja näyttää omaan silmääni aivan mielettömän hyvältä. Yhteenkään en ole kyllästynyt, enkä usko näin tapahtuvankaan. Toki vuosien yhteiselon myötä se "suhde" niihin hieman muuttuu. Ihminen kun tottuu kaikkeen. Eli tietenkään ei tule enää joka kerta kuolattua esim. PH5:n miellyttävää valoa kun sen päälle napsauttaa, mutta kyllä sen silti joka kerta jollain tapaa rekisteröi ja tyytyväisenä myhäilee mielessään. Samoin kuin vaikkapa Eamesin tuolia ei tule enää joka kerta hiplattua tai katsottua sitä kun sen ohi kävelee, mutta annas olla kun olet ollut kotvan muualla ilman sitä ja nähnyt taas vähän, noh... "muunlaisia" lepotuoleja, niin se "suhde" ikään kuin syvenee entisestään näihin eikä pienintäkään kyllästymisen vaaraa ole ainakaan minulla, vaan itse asiassa juuri päinvastoin.

Se "täydellinen" sisustus on vähän kaksipiippuinen juttu.. Eli tavallaan se täydellinen minulle itselleni alkaa nyt pikkuhiljaa olemaan kasassa muutamia mattoja, verhoja ja koriste-esineitä lukuun ottamatta. Kuitenkin tässä kuviossa on täysin luonnollista että joku esine voi joskus vaihtua esim. eri väriseen vastaavaan tai eri pintamateriaaliin ,tai toisen suunnittelijan suunnittelemaan jne. jne. Mutta esineen "tyylisuunta" (heittomerkeissä siksi koska tämähän ei ole varsinainen tyylisuunta sanan perinteisessä merkityksessä) tuskin koskaan tulee vaihtumaan.
Toki ns. ylimääräisiä tulee nykyään silloin tällöin myytyä pois. Aikanaan nimittäin jouduin taistelemaan aikaa vastaan riivatun lailla, sillä muutto pois Etelä-Suomesta häämötti uhkaavasti ja varsinkin kaikki isot esineet oli tavoitteena saada hankittua ennen sitä, sillä niiden hankkiminen täältä nykyisestä asuinpaikasta käsin olisi ollut todella vaivalloista ja jopa suhteettoman kallistakin. Noh, loppujen lopuksi kävi niin, että esim. valaisimia+muutamia muita esineitä, joita ei meinannut parina ensimmäisenä vuotena löytyä millään, tulikin lopulta muutamia ylimääräisiäkin hankittua, koska seuraavasta asunnosta ei ollut vielä varmuutta eikä näin ollen myöskään asunnon kiinteästä valaistuksesta+kiintokalusteista, huonejärjestyksestä, esineiden sijoittelusta asuntoon tai valaisimien tarvittavasta lukumäärästä siinä vaiheessa. Mutta onneksi tässä kuviossa on sekin hyvä ja huojentava puoli, että niistä ylimääräisistä esineistä kyllä eroon pääsee eikä tarvitse ilmaiseksi antaa taikka roudata kaatopaikoille tai kierrätyskeskuksiin.

     
« Viimeksi muokattu: 06.02.20 - klo:11:51 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!

*

Tumppi$

  • *****
  • 1653
    • Profiili
Vs: Sisustustyylit
« Vastaus #1034 : 06.02.20 - klo:14:24 »
On vielä eräs hyvin, hyvin merkittävä seikka josta haluan mainita aivan erikseen..

Olin voisiko sanoa tässäkin kohtaa onnekas, sillä minulla oli mahdollisuus aloittaa tämä projekti/prosessi täysin puhtaalta pöydältä. Ja tuon seikan merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Eli tuolloin vuonna 2011 elämäntilanteeni oli sellainen, että pystyin tekemään ns. "täydellisen puhdistautumisen" kaikesta vanhasta. Kävi niinkin mainio sattuma, että sain tyhjennettyä silloisen 62- neliöisen vuokrakaksioni kaikesta vanhasta irtaimesta parissa päivässä kuin taikaiskusta ja ikään kuin tilauksesta. Mikä parasta, vanha irtain tarvitsi kantaa silloisen työkaverini kanssa vain viereiseen rappuun ja pari porrastasannetta alas ja ylös. Sain vanhasta irtaimistosta 300€. (millä muuten ostin ihka ensimmäiseni, eli oman PH5:n) Summa kuulostaa toki vähäiseltä, mutta kun muistelee sitä "kalustusta", niin se oli juuri sellaista kamaa mitä ei yleensä huolita edes ilmaiseksi, vaan maksaa pitää että eroon pääsee. Noh, seuraavat kaksi kuukautta vierähtivätkin käytännössä tyhjässä asunnossa. Ei mattoja, ei edes verhoja ikkunoissa. Vain televisio nurkassa, yksi tuoli olohuoneessa, sen vieressä yksi jalkalamppu, ja patja makuuhuoneen lattialla... Niin ja tietenkin se PH5 muutamaa viikkoa myöhemmin killumassa yksin keittiön katossa. Elettiin alkukesää. Sain vielä muutamaa päivää ennen juhannusta sen yhden ainoan vanhan tuolinkin vaihdettua siihen aiemmin mainitsemaani Aallon 406:een.. Nuo kaksi kuukautta on jäänyt kyllä lähtemättömästi mieleeni. Ei siksi että ne olisivat olleet jotenkin kurjaa aikaa, vaan siksi että ne pari kuukautta ja koko se vuoden 2011 kevät ja kesä olivat ja ovat edelleen elämäni parhaita kuukausia tähän mennessä. Muistan kuinka sinä juhannuksena istuin vain siellä lähes tyhjässä asunnossa ja nautiskelin olostani ilman minkäänlaista hinkua lähteä sieltä mihinkään, vaikka sen ympäristön perusteella voisi olettaa aivan muuta. Juuri tuolloin alkoi pikkuhiljaa kokonaiskuva tulevasta piirtymään hiljalleen mieleen.
Hyvää savuista mallasviskiä nautiskellen alkoi kypsyä lopullinen päätös siitä, että yhtäkään kompromissia tai väliaikaisratkaisua en tule tekemään, vaan siitä lähtien olisin vaikka kymmenen vuotta ilman jotain haluamaani, mikäli tarve sen vaatisi. Pikkuhiljaa, esine kerrallaan aloin tuomaan niitä "puhtaalle valkoiselle paperille" täysin ilman entisiä "syntejä".
Voin vakuuttaa, että on totaalisen eri asia ja todellakin sielua puhdistavaa alkaa suunnittelemaan jonkun esineen/ tavaran hankkimista aitoon ja oikeaan tarpeeseen silloin kun sitä ei kertakaikkiaan ole, mutta sen tarve on lähes välttämätön ja akuutti.
Välihuomautuksena mainittakoon, että kasvattaa aika tavalla luontoa olla kuitenkaan "sortumatta" mihinkään tilapäisratkaisuihin tai siihen "oikotiehen" mitä ei oikeasti ole olemassakaan. Ihminen kun on pohjimmiltaan niin sanottu "pesänrakentaja" joka alitajuisesti, tosin virheellisesti, tuntee olonsa turvalliseksi täyteen tupatussa ympäristössä. Tuosta eroon pääseminen vaatii tietoista opettelua ja monesti myös uhrauksia joita monikaan mukavuudenhaluinen ja luonteeltaan kärsimätön ihminen ei ole valmis tekemään. Enkä koeta väittää olevani tässä kohtaa parempi kuin kukaan muu, sillä itse olen ollut pienestä pitäen todella mukavuudenhaluinen ja hyvin kärsimätön ihminen joka edelleen yrittää silloin tällöin puskea minusta esiin. Joten siinäkin mielessä nuo alkuvuodet olivat ylivoimaisesti elämäni opettavaisinta aikaa mitä olisi syytä palautella mieleen vähän useammin vielä tänäkin päivänä.
Mutta takaisin vuoteen 2011... Kuten arvata saattaa, ei niitä oikeasti kipeimmin tarvitsemiani esineitä tietenkään putkahdellut tarjolle siinä järjestyksessä kuin olin toivonut. Tai vielä seuraavat hankinnat PH5:n ja Aallon 406:n jälkeen menivät siinä järjestyksessä kuin todellinen tarve vaati. Eli noiden jälkeen tuli huutavaan tarpeeseen keittiön tuoleja 2kpl, vähän väriä ja eloa seinille taidejulisteiden muodossa, sekä B&O:n musiikkilaitteet parantamaan viihdepuolta. Ensimmäiset todelliset löydötkin vielä osuivat tuohon kesään 2011. Nimittäin Tapio Wirkkalan 100%:n alkuperäiskuntoiset rytmivaneripöydät oikein kaksin kappalein niillä halutuimmilla "kultatassujaloilla". Ja näin olohuone alkoikin jo muistuttamaan olohuonetta. Mutta näiden löytöjen jälkeen alkoikin sitten pitkäpinnainen metsästys. Syksy alkoi olla jo hyvässä vauhdissa ennen kuin löysin olohuoneeseen ensimmäisen kunnollisen valaisimen ja niiden tarve jos mikä oli syksyn edetessä ja talven lähestyessä kova. Sopivaa ja mieleistä keittiön pöytää jouduin kärkkymään lopulta reilut puolitoista vuotta. Sen aikaa joutui PH5 ja kaksi seiskatuolia olemaan ilman ruokailijaa ja pöytää keittiössä. Pöydän löytymiseen saakka tuli syötyä lautanen sylissä tai keittiön kaapiston kiinteällä leikkuulaudalla. Patjan kanssa lattialla tuli puolestaan nukuttua aina vuoteen 2017 asti kunnes punkka oli kokonaisuudessaan kasassa. (runko oli jo muutamaa vuotta aiemmin ostettu, mutta pari puuttuvaa osaa siihen piti metsästää) Toisaalta sen kasaamista lopulta vauhditti erään naisen kommentti, joka kuului näin: "Näin iso asunto muttei sänkyä!"... Mutta tuo ei ollut mielestäni pahakaan rasti, siis olla ilman sänkyä, sillä lattialla on yllättävän hyvä koisata.

Halusin erikseen tuon "alkurypistyksen" kertoa, koska kyse ei omalla kohdallani ollut pelkästään uuden tavaran hankkimisesta, vaan kokonaisesta elämän muutoksesta, tietynlaisesta kärsivällisyyskokeesta ja ennen kaikkea uuden opettelusta sekä vanhasta/ totutusta tietoista poisoppimista.
Aina silloin tällöin joku tuttavapiiristäni tai puolitutuistani kysyy, kuinka he voisivat viedä omaa elinympäristöään samaan suuntaan. Vastaukseni on ollut aina sama ja tulee aina olemaankin... Eli jos todella halutaan oma elinympäristö muuttaa koko loppuelämän ajaksi ja pysyvästi, on homma aloitettava totaalisesta tyhjentämisestä niin sielun, ruumiin kuin myös sen vanhan ympäristön osalta. Kokemus on osoittanut että ilman tuota "puhdistusriittiä" homma jää yleensä puolitiehen jos siihenkään. Eikä itse asiassa useimmiten pääse koskaan edes oikeasti alkuun. Tietysti, kaikkein eniten on niitä jotka haluavat vain jonkin yksittäisen sisustuslehdessä tai elokuvassa näkemänsä valaisimen, huonekalun, tai korkeintaan muutamia esineitä sinne vanhaan ympäristöön ilman sen suurempia muutoksia ja that's it. Se ilman muuta heille suotakoon ja sekin on toki tyhjää parempi, mutta kyllä minun on rehellisyyden nimissä todettava, että kyllähän ne usein näyttävät kovin irrallisilta ja jotenkin väkisin tuoduilta sellaisissa ympäristöissä missä kaikki muu irtain edustaa aivan päinvastaista filosofiaa ja ideologiaa. Tuo on samalla juuri se keskeisin syy, miksi monet pitävät näennäisen askeettisia designesineitä- ja kalusteita "rumina", sillä ne sotivat niin rajusti sitä entistä=totuttua ympäristöä ja ajatusmallia vastaan ja täten ovat siellä täysin päälle liimattuina ja irrallisina elementteinä vailla kontekstia.
Toki ymmärrän ja tiedän sen etteivät kaikki halua muuttaa koko ympäristöään. On myös niitä jotka kenties haluaisivat mutta elämäntilanne ei vain yksinkertaisesti salli sitä. Ymmärrän ja tiedän senkin oikein hyvin. Mutta jälleen kokemus on osoittanut, että ylivoimaisesti eniten omassa tuttavapiirissäni ja puolitutuissani on kuitenkin niitä jotka ainakin jollain tasolla haluaisivat, mutteivät siihen kertakaikkiaan pysty. Toisin sanoen, "kasetti" ei kestä totaalista irrottautumista vanhasta ja uuden opettelua tietoisesti ja pitkäjänteisesti.

Tuossa muutama ajatus ja toivottavasti samalla myös tyhjentävät vastaukset esitettyihin kysymyksiin. Toivon mukaan joku löysi rivien välistä myös ripauksen huumoria. Varsinkin tuo viimeinen kappale kannattaa lukea ns. kieli poskessa ja tarvittaessa hieman pipoa löysäten ;)
             
« Viimeksi muokattu: 06.02.20 - klo:14:39 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!