^perustelemalla tuskin voi makua muuttaa. Käyttäjä ei ottanut kantaa tuolin hyvyyteen.

^perustelemalla tuskin voi makua muuttaa. Käyttäjä ei ottanut kantaa tuolin hyvyyteen.

Päinvastoin.. Joskus kun viitsii nähdä sen verran vaivaa että menee hetkeksi sieltä omalta "mukavuusalueelta" pois, saattaa uusia maailmoja hyvinkin avautua ja asioita alkaa näkemään ja kokemaan uudella tavalla.

Mutta eipä silti, ei Seiskasta siitäkään huolimatta kaikkien tarvitse eikä edes pidäkään tykätä, mutta sehän ei suinkaan vähennä kyseisen tuolin ultimaattista nerokkuutta pinottavana sivu- ja ruokapöydän tuolina.

Tumppihan taitaa olla seiskan suoranainen fani!

Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä vähätellä sen saavutuksia. Arvostan toki hyvin suunniteltua, valmistettua ja laadukasta teollisen muotoilun hedelmää. Onnistunutta muotoilua on monessa paikkaa missä emme sitä ehkä huomaakaan.

Olen kyllä nähnyt saman tyylisiä vaneriväännöksiä, jotka eivät ole kestäneet. Tuttavani ravintolaan tilattiin vastaavia (halpoja) tuoleja, eikä kauaakaan kun suuri osa oli jo istuttu rikki. Etenkin julkisissa tiloissa kestääkseen täytyy tuolin olla aidosti kestävä. Sitä toki odotankin 400�,�/kpl tuolilta, oli hinnassa legendalisää tai ei.

Omaan kotiini en kuitenkaan tuollaista tuolia ostaisi, vaikka saisin sen puoleen hintaankin. Se olisi ristiriidassa sisustustyylin kanssa.

Hyvää ja rauhaisaa joulua! :)

No sanotaanko näin, että viimeksi eilen tuli kyseistä tuolia "kulutettua" useiden tuntien ajan nautiskellen samalla jouluglögiä hurmaavassa seurassa ja täytyy todeta, että kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on omalla karulla tavallaan absoluuttisen täydellinen esine. Tietenkään kyseessä ei ole mikään huippumukava löhötuoli, mutta siitä huolimatta yllättävänkin mukava tuoli jossa voi istua takapuolen puutumatta useammankin tunnin.

Mutta joo, jos ei kolahda niin ei kolahda, eikä siinä mitään pahaa ole missään nimessä. Ajattelin kuitenkin tuoda esille myös toisenlaisen näkökannan asiaan. Itselläni on useitakin huonekaluja ja esineitä jotka näyttivät jopa omaankin silmääni ensipuraisulla suorastaan susirumilta, mutta jälkeenpäin ne ovat nimen omaan juuri niitä esineitä joista en enää suostuisi luopumaan kuin äärimmäisen hädän/pakon edessä jos sittenkään.

Kiitos samoin. Hyvää ja rauhallista joulua niin sinulle kuin myös kaikille muillekin foorumilaisille.

Mitä mieltä täällä ollaan Haapalaisen (8500-sarja) sekä Tapiovaaran (Kiki-sarja) 1960-luvulla suunnittelemista putkimetallikalusteista? Kalusteet on alun perin suunniteltu julkisiin tiloihin, mutta olisiko noista taipumaan myös moderniin yksityiskotiin?
http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/historiallinen-museo/kokoelmat/kysy-kalusteista/vastaus9/

Ilman muuta taipuu. Esim. Tapiovaaran Kiki- setti oikealla nahalla verhoiltuna+ vaikkapa tiikkikantisella pöydällä on oikeasti luonnossa todella hieno setti. Mitä kalusteita olit ajatellut? Ruokailuryhmää vai?

Mitä kalusteita olit ajatellut?

Tarvitsen kahden mustan Marcel Breuerin B3 -nojatuolin seuraksi samaan ryhmään sopivan sohvan sekä sohvapöydän. Yleensä niiden seuraksi naitetaan esimerkiksi Le Corbusierin LC3 -sohva, mutta se on minulle liian kallis.

No joo, onhan se Le Corbusier sellainen klassikko että oksat pois.. Toki Kiki- sohvien saatavuus ei kovin hyvä sekään ole, jos siis puhutaan muista vaihtoehdoista kuin että kävelee Espan Artekille ja ostaa tai tilaa tuliterän. Oma suositus olisi kuitenkin ensisijaisesti se, että kevään tulevia kotimaisia huutokauppoja kannattaa seurata. Yleensä yksi aito Le Corbusierkin Suomessa noin kerran vuodessa huutokaupataan ja niin uskomattomalta kuin se voikin kuulostaa, niin hinnat ovat jopa euroopan edullisimmat tällä hetkellä monen vastaavan kulttiesineen kohdalla. Bukowskis Marketia seuraamalla sellaisen voi hyvällä säkällä löytää nopeamminkin Ruotsin puolelta.
Eli, jos tarve on akuutti ja jopa kiireellinen, niin sitten Kiki on ilman muuta aivan loistava vaihtoehto eikä sinällään esineenä häpeä yhtään, mutta jos aikaa ja viitseliäisyyttä riittää, niin sitten ilman muuta Suomen ja Ruotsin Bukowskis sekä molempien maiden Bukowskis Marketit ahkeraan seurantaan ja metsästämään sitä sohvien sohvaa.

Jottei itse pääkysymys jää tyystin paitsioon, eli että voiko esim. Kikit sopia yksityiskotiin, niin minä vastaan omasta puolestani että kyllä voi ja vieläpä todella, todella tyylikkäästi kunhan vain kokonaisuus on muuten "hallussa" ja edustaa samankaltaista linjaa.

Haapalaisen 8500(?) tuoleja edullisesti:
http://www.tori.fi/pirkanmaa/Tuolia_2_kpl_16589743.htm?ca=10&w=3
Ostaisin itse jos yksiöissä olisi enemmän tilaa.

^ Taustalla näkyvä peilipintainen kukkapylväs on tuleva klassikko.

Jottei itse pääkysymys jää tyystin paitsioon, eli että voiko esim. Kikit sopia yksityiskotiin, niin minä vastaan omasta puolestani että kyllä voi ja vieläpä todella, todella tyylikkäästi kunhan vain kokonaisuus on muuten "hallussa" ja edustaa samankaltaista linjaa.

Tuli hankittua tamminen Kiki-sohvapöytä. Hyvin istuu aikalaisten kalusteiden ja kuvaputkitelevision kaveriksi.

Artek aitassa oli muutakin Kikiä sopuhintaan

Haapalaisen tuoleilla ja pöydillä sisustettu Finnairin toimisto Saksassa (vrt. edellinen kuva Lahden museon sivuilla). Kuva on julkaistu Askon asiakaslehdessä vuonna 1961.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Kämppikseltä tämän idean aikoinaan sain, mutta vasta nyt otin käyttöön:



Käsin ommeltu waka wanha matkalaukku, jota voi aivan yhtä sopivasti käyttää sisustuselementtinä ja pienempien tavaroiden säilytyksessä. Tarpeessa myös matkalle mukaan.

Kysymys: mikähän aine olisi paras vanhalle nahkalle kosteutukseen?

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

...ja jatkanpa yksinpuhelua, kun vihdoin löytyi Villenlainen sisustuskauppa:

http://www.gyllenhak.com

Myyvät siis klassisia lamppuja, messinkisiä koukkuja, vahoja, maaleja, tapetteja. Minä kun inhoan kaikkea muovista, rautaista sekä valkoiseksi värjättyä, yritän muokata omista tiloista kauniimpia pienin, hyvin valinnoin. Esimerkiksi veskirullan mitäänsanomaton pidike vaihtuu pian messinkiin, joka saa patinaa vuosien suomana.

Makuni mukailee edellistä. Ruotsissahan on liuta näitä byggnadsvård-butiikkeja eri puolilla maata. Aitoa tavaraa. Nykyään saa taas jopa puhallettua ikkunalasia ja tinattuja kupariammeita.
Helsingissä kannattaa pistäytyä Rakennusapteekin kaupassa, tai mennä Billnäsiin asti ihailemaan vanhoja interiöörejä ja rekennustilpehööriä. Silmä ja mieli lepää.
Mielenkiintoista tavaraa löytyy myös Englannista jossa on paljon vanhoja taloja joita kunnostetaan ja varjellaan.

Mainitsin tästä jo arkkitehtuuriketjussa vähän aikaa sitten, mutta pitääpä vielä tässäkin mainita, että tulevaisuus voi hyvinkin olla revival-tyylien kulta-aikaa ja uudenlaisen muotoilun ja vanhan arvostuksen nousua. Uudenlainen teoria ja tutkimus biofilian ja ympäristöpsykologian alalta viittaa vahvasti siihen että moderni minimalistinen muotoilu on ihmiselle liian infomaationiukkaa ja aiheuttaa normaalille henkilölle stressiä. Arkkitehdit ja muotoilijat ovat eri asia, sillä tutkitusti he näkevät maailman toisin, koulutuksen tuoman indoktrinaation ja luonnollisten vaistojen sivuuttamisen takia. Itsekin olen ollut siihen suuntaan kallellaan nykyisenlaisen "innovatiivisutta" ja utopiaa korostavien hypetyksen ja artesaanikoulutuksen tuloksena mutta onneksi löysin vaihtoehtoisia näkemyksiä, joita on muuten turha etsiä valtavirran kouluista, lehdistä ja muusta mediasta. Niin vahva on modernistinen hegemonia ja ortodoksia. Verenpaine nousee kun alkaa tästä vaahtoamaan, joten tällä kertaa tähän.