Oikein hyvä valinta. Teit samalla niin ekoteon kuin myös pienen yksittäisen kulttuuriteon.
Sehän näiden yksi suuri nerokkuus on, että kun itse tuolin pääpiirteet/ runko ja perusmalli pysyy samana vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen, voi eri kokoonpanoja rakentaa ja suunnitella lukuisia erilaisia asiakkaan valittavaksi, ja parhaimmillaan myös jälkeenpäin tarpeen mukaan vaihdettavaksi. Eli pelkkiä jalkoja tai jalan tassuja/pyöriä vaihtamalla tai esim. kiikkumekanismi lisäämällä perusmalliin, saadaan aivan eri tuoli vaikka perusrunkoratkaisu pysyykin täysin samana ja muuttumattomana. Muutenkin tuo sopii Kukkapuron tuotannon perusfilosofiaan paremmin kuin hyvin. Nimittäin juuri hänen suunnittelemansa Ateljee- sohva on se kaluste, missä isokokoisien huonekalujen moduulirakenne vietiin kaikkein pisimmälle, eikä sen paremmaksi voi yhä tänäkään päivänä laittaa kestävyyden ja kokoamisen helppouden merkittävästi heikentymättä. Eli täysin mullistava ja oikeastaan kaiken huonekalusuunnittelun uusiksi laittanut idea, jonka aikoinaan aloitti 1920- luvulla Le Corbusier, (LC-2 nojatuolillaan ja LC-3 sohvallaan) ja jota vei astetta pidemmälle Tobia Scarpa Bastianollaan, sai Yrjö Kukkapuro tavallaan vietyä "päätökseen" Ateljee- sohvallaan vuonna 1964. Noissa on toki kyse nojatuolista ja sohvista, mutta sama moduulirakenne pätee yhtä lailla moneen yksittäiseen pikkutuoliin. Eli saman perusrungon ympärille saadaan suunniteltua niin työtuolit kuin ruokapöydän tuolit, sivutuolit ja jakkarat, sekä joskus jopa nojatuolit. Näin ollen monien huipputuolien ja kalusteiden suunnittelu onkin usein ollut pelkän muotoilun lisäksi myös eräänlaista ongelman- ja yhtälön ratkaisua.
