Luin huvikseni ketjun läpi. Paljon hyvää keskustelua vuosien varrella, myös tiukkaa vääntöä aidosta designista ja funktionalismin olemuksesta.
Minua kiinnostaisi nimimerkki Tumppi$:in kokemukset nyt näin pidemmältä ajalta. Luonnehdit taannoin, että sinulle sisustaminen on pitkä prosessi, joka ei välttämättä koskaan tule valmiiksi. Ehkä mielessä taustalla on kuitenkin jonkinainen lopputulos, täydellisen valmis sisustus. Millainen tuo matka on ollut tähän mennessä? Oletko tehnyt hyviä löytöjä jotka vieläkin tuntuvat hyviltä? Onko tullut "huteja"? Onko mieli tai maku ajan kuluessa yhtään muuttunut?
Hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä, joita on tullut itsekin pohdittua usein hiljaisina iltoina..
Heti kärkeen täytyy todeta, että kyllähän tämä on ollut pitkällinen prosessi. Joskaan ei missään nimessä puuduttava, vaan erittäin antoisa ja opettava kokemus, mitä se toki yhä edelleen on. Tämä prosessi on kuitenkin ollut itselläni paljon, paljon muutakin kuin pelkkää sisustamista. Eli pelkkä sisustaminen itsessään on oikeastaan ollut tässä prosessissa vain sen näkyvin osa ja todellakin vain yksi osa - joskin hyvin oleellinen - kokonaisuutta . Eli omalla kohdallani kyse on ollut pikemminkin kokonaisesta elämän - tai sanotaanko elämään suhtautumisen - ja kaiken ympärilläni näkemäni filosofiasta ja sen muutoksesta. Eräs mies joka täysin pyyteettömästi alkoi aikoinaan minulle ns. "oppi-isäksi" ja kenestä lopulta tuli varmasti elinikäinen ystäväni tiesi kyllä taannoin mistä puhui kun sanoi, että hän samalla kannustaa mutta myös varoittaa minua, että prosessin edetessä maailmankuva ja kaikki mitä ympärilläni näen ja koen, tulee muuttumaan peruuttamattomasti ja lopullisesti. Näin siinä on todellakin omalla kohdallani käynyt. Toki, niin kuin minua painokkaasti aikoinaan varoitettiin, on se joidenkin asioiden suhteen myös eräänlainen "taakka", mutta sen taakan pystyy kantamaan kunhan sen vain ensin hyväksyy ja sisäistää. Joka tapauksessa kyse on elinikäisestä matkasta mikä ei tavallaan pääty varmasti koskaan. (tai toki päättyy kun kuolen, mutta tarkoitan siis oman elämäni aikaista jatkuvuutta)
Aiheen tiimoilta ja jopa hieman sen vierestäkin löytöjä on tullut. Mitä enemmän aiheeseen on perehtynyt ja perehtyy, sitä enemmän niitä löytöjä voi tehdä. Toki ilman muuta myös tuurilla ja sattumalla on näppinsä pelissä, mutta lopulta vain harvoin. Sillä esim. omat "suurimmat" löytöni ovat olleet sellaisia, mitä selvästikään monet muut jotka ovat ne nähneet, eivät ole niitä tunnistaneet. Ja toisaalta taas monet jotka taatusti ovat ne tunnistaneet eivät vain sillä kertaa ole ennättäneet väliin. Eli lyhyesti; mitä paremmin olet perehtynyt aiheeseen kuin aiheeseen, sen suuremmalla todennäköisyydellä teet niitä löytöjä. Mutta aikaa ja vaivaa se oikeasti vaatii. Tosin itse en sitä rasitteena pitänyt enkä pidä, vaan päinvastoin, sillä aihe kiinnosti itseäni ja kiinnostaa edelleen palavasti.
On suorastaan hämmästyttävää kuinka vähän itse asiassa maku on muuttunut alkuvuosien totaalisen muutoksen jälkeen. Tosin, on syytä muistaa että se muutos olikin tuolloin vuonna 2011 valtava. Mutta nyt tämän aiheen sisällä, sanotaanko, noin 4-5:n viimeisen vuoden sisällä maku on muuttunut todella, todella vähän jos laisinkaan.
Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta voin käsi sydämellä vannoa että yhtä ainuttakaan hutia ei ole vielä kertaakaan tullut. Parina ensimmäisenä vuotena niitä olisi taatusti tullut, ellei joku (eli tuo ylempänä mainitsemani ystäväni) olisi tyrkkinyt minua koko ajan ns. oikeaan suuntaan ja ennen kaikkea hillinnyt liikaa intoa. Eli jokunen piraatti, jäljitelmä, tai sanotaanko ainakin, että muutama näin nykykielellä ilmaistuna "wannabe" designesine joilla on selkeä suuren nimen suunnittelema esikuva, olisi matkaan tarttunut ilman saamaani väsymätöntä henkilökohtaista opastusta ja vielä myöhemminkin ilman omaa aktiivista ja jatkuvaa "jatko-opiskelua". Samaten joistakin "perusesineistä" olisi varmasti tullut maksettua harvinaisuuden hinta ilman ulkopuolista ohjausta varsinkin alkuvuosina. Joten siltä osin olen onnekkaassa osassa, sillä todellakaan yhtään hutia ei vielä tätä kirjoittaessa ole tullut. On toki esineitä, joista olen ostohetkellä maksanut jonkin verran yli silloisen arvioidun markkinahinnan, mutta se on ollut tietoista. Ne ovat olleet sellaisia esineitä joita olen todella halunnut ja joiden esiin putkahtamista olen joutunut kenties kyttäämään useamman vuoden. Tosin, hintojen nousu on pitänyt huolen siitä etteivät nekään ole olleet huonoja kauppoja edes rahallisesti, vaikka sinänsä se pelkkä sivuseikka onkin.
Pari kauppaa kuitenkin on jäänyt hieman jälkikäteen harmittamaan, mutta niissä olen ollut myyvänä osapuolena. Aallon 406 satulavyötuoli tuli aikoinaan myytyä (foorumilaiselle itse asiassa) ja se on jäänyt hieman kaduttamaan. Se oli toinen koskaan ostamani designesine heti tuon PH5:n jälkeen. Sillä olisi ollut mukavaa historiallista tunnearvoa minulle itselleni. Noh, kuitenkin järjestyksessään ihka ensimmäinen ja kolmas esine edelleen minulla on ja lähes kaikki tuosta kolmannesta ostojärjestyksessä eteenpäin, joten tuon asian kanssa pystyy elämään. Toiset hieman harmittamaan jääneet kaupat sivuavat itse aihetta. Aikanaan kun piti saada nopeasti rahoitusta eräisiin todella mieleisiin ja merkittäviin esineisiin, jouduin myymään Omegan Speedmaster Professional ja Rolex Submariner kelloni. Nyt kun katsoo vaikkapa Rollen aivan järjettömiin nousseita hintoja, niin olisi kannattanut silloin vaikka luotolla maksaa ne hankinnat. Esim. sillä summalla millä myin Speedmasterin, saa tänä päivänä vain "halvimman" pään kvartsikoneistollisen Omegan uutena, Submarinerista nyt puhumattakaan.. Mutta toisaalta, ne olivat käypäisiä hintoja tuolloin eivätkä ne silloin mitenkään halvalla menneet, joten kai se on tuonkin jälkeen elettävä. Loppujen lopuksi tavaraahan se vain on. Toki tässä kohtaa myös se makukin on muuttunut... Eli Speedmaster Professionalista pidän kovasti edelleen, mutta kaksiväristä teräs-kulta Rolloa en välttämättä ranteeseeni enää laittaisi.
Summa summarum, edelleen yhä tänäkin päivänä jokainen hankkimani designesine/ huonekalu tuntuu ja näyttää omaan silmääni aivan mielettömän hyvältä. Yhteenkään en ole kyllästynyt, enkä usko näin tapahtuvankaan. Toki vuosien yhteiselon myötä se "suhde" niihin hieman muuttuu. Ihminen kun tottuu kaikkeen. Eli tietenkään ei tule enää joka kerta kuolattua esim. PH5:n miellyttävää valoa kun sen päälle napsauttaa, mutta kyllä sen silti joka kerta jollain tapaa rekisteröi ja tyytyväisenä myhäilee mielessään. Samoin kuin vaikkapa Eamesin tuolia ei tule enää joka kerta hiplattua tai katsottua sitä kun sen ohi kävelee, mutta annas olla kun olet ollut kotvan muualla ilman sitä ja nähnyt taas vähän, noh... "muunlaisia" lepotuoleja, niin se "suhde" ikään kuin syvenee entisestään näihin eikä pienintäkään kyllästymisen vaaraa ole ainakaan minulla, vaan itse asiassa juuri päinvastoin.
Se "täydellinen" sisustus on vähän kaksipiippuinen juttu.. Eli tavallaan se täydellinen minulle itselleni alkaa nyt pikkuhiljaa olemaan kasassa muutamia mattoja, verhoja ja koriste-esineitä lukuun ottamatta. Kuitenkin tässä kuviossa on täysin luonnollista että joku esine voi joskus vaihtua esim. eri väriseen vastaavaan tai eri pintamateriaaliin ,tai toisen suunnittelijan suunnittelemaan jne. jne. Mutta esineen "tyylisuunta" (heittomerkeissä siksi koska tämähän ei ole varsinainen tyylisuunta sanan perinteisessä merkityksessä) tuskin koskaan tulee vaihtumaan.
Toki ns. ylimääräisiä tulee nykyään silloin tällöin myytyä pois. Aikanaan nimittäin jouduin taistelemaan aikaa vastaan riivatun lailla, sillä muutto pois Etelä-Suomesta häämötti uhkaavasti ja varsinkin kaikki isot esineet oli tavoitteena saada hankittua ennen sitä, sillä niiden hankkiminen täältä nykyisestä asuinpaikasta käsin olisi ollut todella vaivalloista ja jopa suhteettoman kallistakin. Noh, loppujen lopuksi kävi niin, että esim. valaisimia+muutamia muita esineitä, joita ei meinannut parina ensimmäisenä vuotena löytyä millään, tulikin lopulta muutamia ylimääräisiäkin hankittua, koska seuraavasta asunnosta ei ollut vielä varmuutta eikä näin ollen myöskään asunnon kiinteästä valaistuksesta+kiintokalusteista, huonejärjestyksestä, esineiden sijoittelusta asuntoon tai valaisimien tarvittavasta lukumäärästä siinä vaiheessa. Mutta onneksi tässä kuviossa on sekin hyvä ja huojentava puoli, että niistä ylimääräisistä esineistä kyllä eroon pääsee eikä tarvitse ilmaiseksi antaa taikka roudata kaatopaikoille tai kierrätyskeskuksiin.
