Pelikonsolit, millainen alakouluikäisille vasta-alkajille ?

[supera]

Perheen ekaluokkalainen ja eskarilainen haluaisivat kotiin konsolipelikoneen.

Itselläni ei ole mitään kokemusta ko värkeistä.

Ottaen huomioon pojan ja tytön iät niin nyt ei tarvitse pyörittää kaikkein sotaisimpia pelejä.

Investointivalmius on kuitenkin parempaakin värkkiin tarvittaessa.  

Mitä pitää ottaa huomioon valintoja tehdessä ?

[Ville]

Spelikoneen myötä tulee suuri vastuu, sillä aikuinen on vastuussa lapsen pelaamiseen käyttämän ajan määrästä. Minä en muuta lapsena tehnytkään kuin pelasin, ja tänä päivänä huomaan jääneeni paljosta paitsi. Mikä tahansa (jopa partio tai seurakuntanuoret) on parempi valinta kuin rajoittamaton pelaaminen.

...paitsi jos lapsi laittaakin pystyyn peliyhtiön, saa miljoonia ja voittaa kaiken.

[supera]

^ Ajankäyttö ja onko edes vielä oikea aika hankkia on myös agendalla. Nämä päätökset on tehtävä myös ennen hankintaa.

Kukin meistä varmaan vanhentuneenna ja viisastuneena mietti mitä olisi voinut tehdä toisin.
Olisiko maailman paras Keikari jäänyt perustamatta ilman pelaamista ? :)

Nyt kun katsoo pieniä lapsia niin enemmän niille toivoo onnea, rakkautta ja terveyttä kuin miljoonia.
Vaikka onhan sekin totta että usein rikkaimilla elämä on helpompaa.

[Lh]

Itse totean useasti, että onneksi pelasin niin paljon. Hienoja muistoja ja kielitaitoa.

Pelaamiseen suhtaudutaan yhä jotenkin hirveän penseästi ja ennakkoluuloisesti. Ei perheissä yleensä rajoiteta ajallisesti esim. lukemista, legoilla rakentelua tai jalkapallon pelaamista, vaikka niihin voi höyrähtää yhtä pahasti.

Pelattavalla pelillä on paljon merkitystä.

[Muey]

Ongelmapelaaminen (ei siis tämä perinteinen rahapeliriippuvuus) on ihan todellinen asia. Ei siitä kannata maalailla piruja sienille, mutta sen olemassaolo on hyvä tiedostaa.

Kohtuus kaikessa, sanoisin.

Ja kyllähän pelaamiseen ja muuhun tietokonehörhöilyyn liittyy paljon hyviä muistoja. Kavereiden kanssa yritettiin lounastunnilla bilsantunnin jälkeen sneakisti avata ovi takalukosta, jotta päästäisiin sitten myöhemmin takaisin pelaamaan luolalentelyä porukalla. Englantia tuli "harjoiteltua" Monkey Islandien  kautta 12-vuotiaana - Iso osa huumorista meni tietenkin täysin ohi, mutta yhtä kaikki hauskaa oli, ja kielitaitoni tuskin olisi samalla tasolla tänä päivänä ilman koneen edessä vietettyjä vuosia. Vuosien varrella myös tavannut paljon ihmisiä joihin en koskaan olisi törmännyt ilman koneharrastuksia. jne.


Silti, koneen ja pelien eteen oli vähän liian helppo vetäytyä ja upottautua. Etenkin silloin kun elämä siellä todellisuudessa ei ehkä mennyt ihan niin kuin toivoisi. Ja vaikka netin kautta saikin ajan myötä ihan oikeita kavereita, kyllä ne suhteet ja ystävyydet jäävät enimmäkseen aika pinnallisiksi. Lisäksi näppäimistön edessä niitä todellisen maailman ihmissuhdetaitoja ei kauheasti kehitetä - ja ihminen joutuu kuitenkin elämään elämänsä tässä ihan oikeassa todellisuudessa, ainakin toistaiseksi.

[Ville]

Kaipa sitä saa päänsä sekaisin millä tahansa harrasteella, pelaaminen on yksi monista. Maltti on valttia, kohtuus kaikessa, Kultainen Keskitie, lagom är bäst, liirum-laarum. Kyllä niitä uskomattomia elämyksiä peleistä kertyi, mutta tosielämässä avuksi on ollut vain englannin kielen verraton osaaminen, nörttikulttuurin tuntemus ja tiedonhaun kehittyminen. Niin, eikä rikosrekisteriä kertynyt ja pysyi poissa ongelmista, myös heräsi inostuneena joka aamu. Serkkupoika on nyt pelintekijänä ja IT-velhona Supercellillä, joten hukkaan ei kaikilla pelaaminen mene.

Kaiketi paras neuvo vanhemmille: kaksi tuntia koneella, vähintään tunti taukoa, eikä liikuntaa saa unohtaa. Seurapelit yli muiden, konsolikoneeksi Wii. Onnea ja menestystä lapsosille!

[Lh]

Kyllä niitä uskomattomia elämyksiä peleistä kertyi, mutta tosielämässä avuksi on ollut vain englannin kielen verraton osaaminen, nörttikulttuurin tuntemus ja tiedonhaun kehittyminen.

Mistä (mukavasta) harrastuksesta saa merkittävästi paremmat payoffit?

[Farmer John]

Kyllä niitä uskomattomia elämyksiä peleistä kertyi, mutta tosielämässä avuksi on ollut vain englannin kielen verraton osaaminen, nörttikulttuurin tuntemus ja tiedonhaun kehittyminen.

Mistä (mukavasta) harrastuksesta saa merkittävästi paremmat payoffit?

Partio, joukkueurheilulajit ja mikä tahansa vanhempien kanssa suoritettava harrastus näin vaikka esimerkkinä. Harvassa on nykyäänkin työpaikat jossa työskenneltäisiin pelkästään virtuaalityöryhminä ilman minkäänlaista perinteistä sosiaalista kanssakäymistä.

Ja itselläni on myös kielitaidosta kiittäminen peli-, leffa- ja musiikkiharrastuksia mutta esim. joukkueurheilusta oppi kyllä paljon enemmän itse elämästä ja yksilöurheilussakin tietynlaista jatkuvuutta, säännöllisyyttä ja vastoinkäymisten kestämistä.

[Wolf]

Omien lapsien kohdalla olen huomannut että liika pelaaminen vie luovuuden, leikkimisenkin aloittaminen tuntuu kauhean vaikealta.
Toisaalta Englannin taitoa nuo ovat kehittäneet se on kyllä totta ja itsekkin kaiholla muistan hetkiä Kings Questien, Police Questien ja muitten Sierra Onlinen pelien parissa. Wii on noista harmittomin konsoli pelien osalta eli sillä saa kivoja hetkiä kokoperheen pelien parissa.

[Jarmo]

Kyllä niitä uskomattomia elämyksiä peleistä kertyi, mutta tosielämässä avuksi on ollut vain englannin kielen verraton osaaminen, nörttikulttuurin tuntemus ja tiedonhaun kehittyminen.

Mistä (mukavasta) harrastuksesta saa merkittävästi paremmat payoffit?

Partio, joukkueurheilulajit ja mikä tahansa vanhempien kanssa suoritettava harrastus näin vaikka esimerkkinä. Harvassa on nykyäänkin työpaikat jossa työskenneltäisiin pelkästään virtuaalityöryhminä ilman minkäänlaista perinteistä sosiaalista kanssakäymistä.

Ja itselläni on myös kielitaidosta kiittäminen peli-, leffa- ja musiikkiharrastuksia mutta esim. joukkueurheilusta oppi kyllä paljon enemmän itse elämästä ja yksilöurheilussakin tietynlaista jatkuvuutta, säännöllisyyttä ja vastoinkäymisten kestämistä.

Hmmm.. mitäs itse elämästä näissä harrastuksissa oppii? Hyvää liikuntaa ja kavereita varmasti saa. Koulun aikana ne oli yleensä joukkueurheilijat, jotka olivat vähän ärsyttävän ylimielisiä lorvailijoita. Eivät tietenkään kaikki, mutta tällainen mielikuva on jäänyt. Itse harrastin pienenä montaakin eri juttua, mutta ei oikein mikään kiinnostanut (poislukien ilma-aseilla tarkkuusammunta).

Itse myös olen aika lailla pienestä pitäen pelaillut jonkun verran. Toisina aikoina enemmän, nykyään vähän vähemmän. Suurin plussa on varmaan ehdottomasti kielitaito, johon pelien kautta syntyi kiinnostus ja motivaatio ja tietysti sanavarastoa. Jotkut tutkimukset ovat sanoneet, että pelien pelaaminen parantaa strategista ajattelukykyä.  Eniten peleissä nautin hyvistä juonista ja tarinoista eli samoista asioista kuin leffojakin katsellessa. En näe miten pelien tarinat olisivat yhtään vähempiarvoisia kuin kirjojen tai leffojen. Mutta niin, kohtuus kaikessa.

Wiille on varmasti paljon juuri lapsiystävällisiä pelejä, kuten Mariot sun muut, mutta se alkaa toisaalta olla jo aika vanha konsoli. Sitten on tietysti uudempi Wii U, mutta sen pelitarjonnasta en tiedä oikein mitään. Xbox One ja PS4 ovat vielä niin elämänsä alussa, että niille ei vielä kauheasti pelejä ole, mutta tulossa varmasti.

[Farmer John]

Hmmm.. mitäs itse elämästä näissä harrastuksissa oppii?

Ryhmän jäsenenä toimimista, sosiaalisuutta, johtajuutta, vastuuntuntoa jne. Mä lopetin muuton takia urheilun melko nuorena joten en kaikkea hyötyä saanut, mutta kavereilla ja (ex)kollegoilla on huomattavaa hyötyä työelämässä esim. joukkueurheilun kautta tulleista kontaktiverkostoista.

[Jarmo]

Hmmm.. mitäs itse elämästä näissä harrastuksissa oppii?

Ryhmän jäsenenä toimimista, sosiaalisuutta, johtajuutta, vastuuntuntoa jne. Mä lopetin muuton takia urheilun melko nuorena joten en kaikkea hyötyä saanut, mutta kavereilla ja (ex)kollegoilla on huomattavaa hyötyä työelämässä esim. joukkueurheilun kautta tulleista kontaktiverkostoista.

Nojuu onhan noi hyviä taitoja. Kontaktiverkot on joissain duuneissa varmasti kullanarvoiset. Täytyy olla tyytyväinen, että tulevassa ammatissani en sellaista tule niin paljoa tarvitsemaan, sillä en nimittäin kovin kummoista verkostoa omista. :D

[salaryman]

Perheen ekaluokkalainen ja eskarilainen haluaisivat kotiin konsolipelikoneen.

Käyppä tutustumassa x-box :iin Kinect -ohjaimella. Pari kertaa olen pomppinut itseni hikeen koskenlasku- yms. pelien kanssa. Erittäin koukuttavaa ja fyysistä puuhaa, ihan jotain muuta kuin ruudun eteen lyyhistyneenä istumista. Jotenkin tarjoaisi mieluummin lapsille fyysistä aktiviteetteja tarjoavia pelejä kuin pelkkää peukaloa treenaavaa tatin pyörittelyä. Nintendo wii:täkin kehuvat, itsellä ei ole tästä kokemusta.

https://www.youtube.com/watch?v=nee86i_vInE

[fibich]

Kyllä niitä uskomattomia elämyksiä peleistä kertyi, mutta tosielämässä avuksi on ollut vain englannin kielen verraton osaaminen, nörttikulttuurin tuntemus ja tiedonhaun kehittyminen.

Mistä (mukavasta) harrastuksesta saa merkittävästi paremmat payoffit?

Partio, joukkueurheilulajit ja mikä tahansa vanhempien kanssa suoritettava harrastus näin vaikka esimerkkinä.

Eivät poissulje toisiaan.

[supera]

Perheen ekaluokkalainen ja eskarilainen haluaisivat kotiin konsolipelikoneen.

Käyppä tutustumassa x-box :iin Kinect -ohjaimella. Pari kertaa olen pomppinut itseni hikeen koskenlasku- yms. pelien kanssa. Erittäin koukuttavaa ja fyysistä puuhaa, ihan jotain muuta kuin ruudun eteen lyyhistyneenä istumista. Jotenkin tarjoaisi mieluummin lapsille fyysistä aktiviteetteja tarjoavia pelejä kuin pelkkää peukaloa treenaavaa tatin pyörittelyä. Nintendo wii:täkin kehuvat, itsellä ei ole tästä kokemusta.

https://www.youtube.com/watch?v=nee86i_vInE

Saa nähdä mitä tästä seuraa. Voi olla että lasten tarpeet jää hopealle ja faija rules valintakriteereissä.
Onneksi jouluun on vielä tovi.