Kirjoittaja Aihe: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"  (Luettu 94788 kertaa)

mairaksinen

  • Vieras
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #105 : 25.08.14 - klo:07:59 »
Kompataan.

[spoiler]




[/spoiler]

Ei oo mennyt ihan aina ponnistus lankulle...

starsailor

  • Eleganssin esitaistelija
  • ***
  • Viestejä: 353
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #106 : 25.08.14 - klo:09:51 »
Uros on kyllä 5/5 jo tuossa. Filsonin parka on mahtava!

Ehkä vähän mietittyäni olen osittain erimieltä mitä aikaisemmin sanoin. Ainakin siitä, että hyvää ja huonoa taidetta ei voi mitenkään tunnistaa absoluuttisesti. Asiaan vaikuttaa niin paljon subjektiivisia seikkoja. Musiikissa on kuitenkin niin, että jos kaveripiirini rankoista musaharrastajista jokainen hehkuttaa jotain bändiä/levyä, niin sen on oltava vähäntäänkin 4/5 myös omasta näkökulmasta. Varmaan ihan sama homma vaatetuksen, tai vaikka maalaustaiteen puolella. Pitkään asiaa harrastaneet ja tietynlaisen silmän/korvan harjaantuneet ja joilla on eteenkin perspektiiviä pidemmältä harrastuneisuus ajalta, kyllä erottavat jyvät akanoista.

Jälkiviisas

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3735
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #107 : 25.08.14 - klo:10:59 »
Varmaan ihan sama homma vaatetuksen, tai vaikka maalaustaiteen puolella. Pitkään asiaa harrastaneet ja tietynlaisen silmän/korvan harjaantuneet ja joilla on eteenkin perspektiiviä pidemmältä harrastuneisuus ajalta, kyllä erottavat jyvät akanoista.

Ihmiset pukeutuvat keskimäärin kerran päivässä ja silti näkee ties millaisia virityksiä.

Harrastuneisuuskin on taas sellainen makukysymys: jos on ollut 20 vuotta niin gootti niin varmasti harrastuneisuutta löytyy, mutta esimerkiksi tällä foorumilla ei kerää ylisanoja. Siitä kyllä samaa mieltä, että värien ja kuvioiden taju sekä yleinen (oman kulttuurin) estetiikka on itsekseen opittua tai jopa lahjakkuutta, koska on myös sellaisia, jotka eivät sinällään harrasta pukeutumista, mutta silti kykenevät pukeutumaan tyylikkäästi.

Kyse on tässä kuitenkin tyylitajusta eli pukeutumisesta, ei sen suuremmasta rakettitieteestä ja suurin osa ihmisistä pukeutuu ainakin kerran päivässä.
Tämä viesti ei sisällä satunnaista huutelua tai ylläpidon kritisoimista.

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #108 : 25.08.14 - klo:11:15 »
Jos nuo kaksi täydellistä kopiota sekoitetaan keskenään, niin kuka sen sanoo kumpi on se alkuperäinen? Ei tämä edes ole mikään teoreettinen kysymys, johon tarvittaisiin kuvitteellisia labroja. Esim. maalaustaiteessa löytyy paljon aitoina pidettyjä väärennöksiä. Jos taiteen harrastajalla on seinällään aitona pitämänsä Picasso, niin mikä erottaa hänen kokemuksensa aikuisten oikeasta Picassosta?

Sekoitat nyt keskenään kaksi eri asiaa, esteettisen kokemuksen ja taideteoksen. Teos, kuten suomenkielen termi itsessään näppärästi jo kertoo, on jonkun tekemä. Se, että esimerkissäsi joku pitää väärennöstä aitona Picassona ja saa siitä esteettisiä kokemuksia, ei tee kyseisestä väärennöksestä Picasson taideteosta.

Jos taiteilija kasaa laudoista installaation nykytaiteen museon näyttelyyn, ja tuuli sattuu kaatamaan kasan lautoja jossain takapihalla täsmälleen samanlaiseen kasaan, vain toinen näistä on taideteos, koska toisella ei ole varsinaisesti mitään tekijää, jolla olisi ollut intentio luoda taidetta ja joka olisi tuonut teoksensa taidemaailman piiriin.

Nykyään on myös hyvin yleistä, että museo, hankkiessaan jonkin esillä olevan installation kokoelmiinsa, saa taiteilijalta ohjeet installaation kokoamiseen, taidekonservaattoreiden dokumentoidessa teoksen. Välillä alkuperäiset materiaalit pakataan talteen, mutta usein taiteilija voi myös antaa ohjeet käyttää teoksen kasaamisessa ylipäätään jotakin tiettyä materiaalia, esim. suolaa tai kierrätyksestä hankittuja t-paitoja. Tällöin ei ole oleellista, onko käytetty suola samaa esillä ollutta suolaa vai jotakin muuta suolaa. Joskus teoksissa käytetään nimenomaan hajoavia katoavia materiaaleja, jolloin olisi mahdotonta käyttääkkään samaa materiaalia samassa teoksessa kahdesti. Näyttelyiden välillä teos on siis olemassa vain taiteilijan laatimina ohjeina ja taidekonservaattoreiden dokumentaatioina, eli teos ei ole tässäkään tapuksessa yhtä kuin sen fyysinen ilmenemismuoto.

Sinällään taideteokseksi riittää myös se, että taiteilija siirtää jonkin ihan arkipäiväisen jo olemassaolevan esineen taidemaailman piiriin. Taideteos itsessään ei eroa vastaavista muista esineista muutakuin kontekstiltaan, ollen fyysisesti identtinen muiden vastaavien ei-taide-esineiden kanssa. Teos ei ole siis tässäkään tapauksessa ole yhtä kuin sen fyysinen ilmenemismuoto.




Lh

  • Yleisvalvoja
  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #109 : 25.08.14 - klo:11:28 »
Ehkä vähän mietittyäni olen osittain erimieltä mitä aikaisemmin sanoin. Ainakin siitä, että hyvää ja huonoa taidetta ei voi mitenkään tunnistaa absoluuttisesti. Asiaan vaikuttaa niin paljon subjektiivisia seikkoja.
Eikös tämä ole ristiriidassa keskenään?

Lainaus
Musiikissa on kuitenkin niin, että jos kaveripiirini rankoista musaharrastajista jokainen hehkuttaa jotain bändiä/levyä, niin sen on oltava vähäntäänkin 4/5 myös omasta näkökulmasta. Varmaan ihan sama homma vaatetuksen, tai vaikka maalaustaiteen puolella. Pitkään asiaa harrastaneet ja tietynlaisen silmän/korvan harjaantuneet ja joilla on eteenkin perspektiiviä pidemmältä harrastuneisuus ajalta, kyllä erottavat jyvät akanoista.
Jyvät akanoista kyllä. Siinä mielessä tapaus ei toimi perusteluna jonkin musiikin ei-subjektiivisen hyvyyden olemassaolosta, sillä musiikin kauneusihanne on tyylilajeista riippumatta länsimaissa lähes täysin riippuvainen tietyistä konventioista, joista tuo säveljärjestelmä on yksi merkittävimpiä.

Hyvää ja huonoa ei voi erottaa, jos ei ensin määrittele mitä on hyvyys musiikissa. Jos hyvyys mitenkään liittyy siihen, että se on ihmisestä miellyttävää, ollaan nopeasti sen problematiikan edessä että hyvyyden kokemukseen vaikkuttavat paljolti ihmisten synnynnäiset ja opitut mieltymykset. Jostain syystä on kuitenkin niin, että pienten lukujen suhteiden muodostamat intervallit kuten kvintti 2/3 ja kvartti 3/4 ovat korvalle helpommin mieluisia (muodostavat konsonanssin) ja suurten lukusuhteiden intervallit dissonanttisia eli riitasointuisia. Väittäisin, että ihmisellä on jonkinlainen synnynnäinen viehtymys konsonanssiin ja pyrkimys erilleen dissonanssista. Onko musiikin tyylitajua rypeminen konsonanssin synnynnäisessä kauneudessa vai kyky sisäistää myös dissonanssista saatavaa (kieroutunuttako?) mielihyvää.

Empiiristen havaintojeni perusteella henkilöt, joilla on epätarkka sävelkorva, nauttivat konsonanssiin pohjaavasta musiikista (tosin heillä ei myös ole kykyä erottaa esim intervallien puhtautta, ja epävireinenkin laulu kuulostaa hyvältä, kun sitä ei erota). Sävellajiton ja polyrytminen musiikki on heistä useimmiten "sama kuin vain sohisi soitinta" tai kauhistus. Homma ei toimi kuitenkaan myöskään päinvastoin: atonaliteetti jakaa tarkkakorvia.

Onko musiikki siis hyvää, kun se on mahdollisimman pitkälle kehittynyttä ja vaikeatajuista? Entä kun se on mahdollisimman helppotajuista ja jokainen aistii siitä jonkinlaista kauneutta? Musiikki voi olla yllättävää, kekseliästä ja taitavaa, muttei välttämättä kenestäkään kaunista tai puhuttelevaa. Loppujen lopuksi kauneuden kokemus on teoksen ja kokijansa välinen yksityisasia.

Tutkijoiden mukaan kauneuden kokemus on evoluution ja kulttuurisen oppimisen yhteinen lapsi. Punainen on huomioväri, mutta onko se sitä veren tai kuumuuden aiheuttaman vaaran takia, vai siksi että sitä ei kadulla näe joka tallaajalla?

Oma näkemykseni joka tapauksessa on se, että kulttuurinen oppiminen on huomattavasti vaikuttavampi tekijä. Evolutiiviset syyt toki höntyilevät siellä kaiken taustalla enemmän tai vähemmän vaikuttamassa.

****
Pchan, kokemusta ei toki erota mikään, mikäli katsoja luulee kyseessä olevan aito Picasso. Taideteoksen kokemiseen vaikuttaa tietenkin esimerkiksi erilaiset ajatukset ja tarinat teoksen alkuperästä, taiteilijan sielunmaailmasta ja persoonasta.

Lh

  • Yleisvalvoja
  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #110 : 25.08.14 - klo:11:34 »
Varmaan ihan sama homma vaatetuksen, tai vaikka maalaustaiteen puolella. Pitkään asiaa harrastaneet ja tietynlaisen silmän/korvan harjaantuneet ja joilla on eteenkin perspektiiviä pidemmältä harrastuneisuus ajalta, kyllä erottavat jyvät akanoista.

Ihmiset pukeutuvat keskimäärin kerran päivässä ja silti näkee ties millaisia virityksiä.

Harrastuneisuuskin on taas sellainen makukysymys: jos on ollut 20 vuotta niin gootti niin varmasti harrastuneisuutta löytyy, mutta esimerkiksi tällä foorumilla ei kerää ylisanoja. Siitä kyllä samaa mieltä, että värien ja kuvioiden taju sekä yleinen (oman kulttuurin) estetiikka on itsekseen opittua tai jopa lahjakkuutta, koska on myös sellaisia, jotka eivät sinällään harrasta pukeutumista, mutta silti kykenevät pukeutumaan tyylikkäästi.

Kyse on tässä kuitenkin tyylitajusta eli pukeutumisesta, ei sen suuremmasta rakettitieteestä ja suurin osa ihmisistä pukeutuu ainakin kerran päivässä.
Keskeistä taitaakin olla se, kuinka asiaan suhtautuu - miettiikö pukeutumistaan, oli se harrastamista tai ei.

Niin ja harjoittelematonkin voi kopioida.


Toisena asiana tuli mieleen, että tietyn väestönosan mielestä tämä nimenomaan on äärimmäisen tyylikästä. Tämän ihanteen kanssa pelailu johtaa keikarissa täystyrmäykseen, mutta voi poikia ihailevia katseita tien päällä. Ei tätäkään settiä voi moittia kuin oman maun perusteella.
« Viimeksi muokattu: 25.08.14 - klo:11:40 kirjoittanut Lh »

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #111 : 25.08.14 - klo:11:44 »
Onko musiikki siis hyvää, kun se on mahdollisimman pitkälle kehittynyttä ja vaikeatajuista? Entä kun se on mahdollisimman helppotajuista ja jokainen aistii siitä jonkinlaista kauneutta? Musiikki voi olla yllättävää, kekseliästä ja taitavaa, muttei välttämättä kenestäkään kaunista tai puhuttelevaa. Loppujen lopuksi kauneuden kokemus on teoksen ja kokijansa välinen yksityisasia.

Lisäksi, onko musiikin tehtävä ylipäätään olla pelkästään kaunista?

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #112 : 25.08.14 - klo:11:48 »
"In the dark times will there also be singing? Yes, there will also be singing. About the dark times."

- Bertolt Brecht

Ville

  • Satraappi
  • Ylläpitäjä
  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 9273
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #113 : 25.08.14 - klo:12:01 »
Hyviä löytöjä, Lh!

Ties mitä muuta mainiota löytyisi, jos ChuckBass ja muut eivät olisi niin rankalla kädellä poistelleet vanhoja viestejään. Ei millään sisäsyntyisellä sulokkuudella tai teorian tankkaamisella tee mitään, jos harjoittelu tai tyylikokeilut jäävät olemattomiksi.
Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.
/

Pchan

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2133
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #114 : 25.08.14 - klo:17:18 »
Sekoitat nyt keskenään kaksi eri asiaa, esteettisen kokemuksen ja taideteoksen. Teos, kuten suomenkielen termi itsessään näppärästi jo kertoo, on jonkun tekemä. Se, että esimerkissäsi joku pitää väärennöstä aitona Picassona ja saa siitä esteettisiä kokemuksia, ei tee kyseisestä väärennöksestä Picasson taideteosta.

Jos taiteilija kasaa laudoista installaation nykytaiteen museon näyttelyyn, ja tuuli sattuu kaatamaan kasan lautoja jossain takapihalla täsmälleen samanlaiseen kasaan, vain toinen näistä on taideteos, koska toisella ei ole varsinaisesti mitään tekijää, jolla olisi ollut intentio luoda taidetta ja joka olisi tuonut teoksensa taidemaailman piiriin.

Olen 100% sinut myös tuon määritelmäsi kanssa. Jos taidetta on kaikki, minkä tekijä tarkoituksella tekee taiteeksi ja saattaa taidemaailman piiriin, niin määritelmähän on silloin erittäin selkeä.

Mutta miten tuo määritelmä liittyy mitenkään kopioitavuuteen? Jos kirjailija luo kirjan ja tuo sen taidemaailman piiriin myyden kaikki oikeudet, niin kuinka tuon kirjan jakaminen ilmaiseksi netissä muuttaa sitä taiteena tuon määritelmän mukaan? Kaikki oikeudet voisi myydä myös maalauksen yhteydessä, jolloin ostajalla olisi oikeus tuottaa rajaton määrä täydellisiä kopioita.

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #115 : 25.08.14 - klo:18:29 »
Mutta miten tuo määritelmä liittyy mitenkään kopioitavuuteen?

Walter Benjaminin mukaan taidekokemuksemme on oleellisesti muuttunut teknisen uusinnettavuuden aikakaudella.

Pchan

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2133
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #116 : 25.08.14 - klo:19:05 »
Mutta miten tuo määritelmä liittyy mitenkään kopioitavuuteen?

Walter Benjaminin mukaan taidekokemuksemme on oleellisesti muuttunut teknisen uusinnettavuuden aikakaudella.

Jos taidekokemus ajatellaan kovin kokonaisvaltaiseksi, niin noin asia varmasti onkin. Meikäläisen pointti oli irrottaa sen teoksen sisällön osuus kaikesta muusta. Harvinaisuus ja rituaalinomaisuus tuovat lisämausteensa kaikkiin kokemuksiin, joten nuo eivät ole mielestäni ole taiteessa se ydinjuttu. Uniikki auto museossa on harvinaisuuden ja rituaalin osalta hyvin samanlainen mona lisan kanssa. Jos Kiasmassa on rinnakkain uniikki teos ja toisesta teoksesta tuhannes kopio, niin rituaaliosuudesta iso osa on vakioitu. Tuolloin voidaan miettiä miten sen teoksen monistettavuus, eli harvinaisuus, vaikuttaa siihen taidekokemukseen juuri kyseisellä hetkellä.

En muista nähneeni mitään suosituksia sille, millaisin rituaalein ja painosmäärin vaikka kirjat pitäisi lukea, tai voiko niitä edes käännöksinä lukea. Äänitteiden kanssa on vähän sama juttu, vaikka hifistit jonkinlaisia ohjenuoria yrittävät rakentaa. En tunne klassista musiikkia niin hyvin, että osaisin sanoa, onko säveltäjillä jotain ohjeita salin tai suositeltujen toistomäärien suhteen. Jos puhuttaisiin todella merkityksellisistä jutuista suhteessa itse sisältöön, niin luulisi näistä olevan ihan käytännön ohjeita teosten tekijöiden taholta.

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #117 : 25.08.14 - klo:19:55 »
Mutta miten tuo määritelmä liittyy mitenkään kopioitavuuteen?

Walter Benjaminin mukaan taidekokemuksemme on oleellisesti muuttunut teknisen uusinnettavuuden aikakaudella.

Jos taidekokemus ajatellaan kovin kokonaisvaltaiseksi, niin noin asia varmasti onkin.

Oikastaan asia on vieläpä niin, että emme Benjaminin mukaan ylipäätään pysty kokemaan taidetta samalla tavalla, kuin sitä on koettu ennen teknisen uusinnettavuuden aikakautta.

Lainaus
Meikäläisen pointti oli irrottaa sen teoksen sisällön osuus kaikesta muusta.

Pidätkö tätä mahdollisena?

Lainaus
Jos Kiasmassa on rinnakkain uniikki teos ja toisesta teoksesta tuhannes kopio, niin rituaaliosuudesta iso osa on vakioitu. Tuolloin voidaan miettiä miten sen teoksen monistettavuus, eli harvinaisuus, vaikuttaa siihen taidekokemukseen juuri kyseisellä hetkellä.

En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat rituaaliosuudella tai sen vakioimisella, mutta jos esillä olisi Mona Lisa ja kopio Mona Lisasta, olisi katsojan kokemus teosten kohdalla varmasti tyystin erilainen (olettaen, että katsoja ylipäätään tietää, mikä Mona Lisa on).

Lainaus
En muista nähneeni mitään suosituksia sille, millaisin rituaalein ja painosmäärin vaikka kirjat pitäisi lukea, tai voiko niitä edes käännöksinä lukea. Äänitteiden kanssa on vähän sama juttu, vaikka hifistit jonkinlaisia ohjenuoria yrittävät rakentaa. En tunne klassista musiikkia niin hyvin, että osaisin sanoa, onko säveltäjillä jotain ohjeita salin tai suositeltujen toistomäärien suhteen. Jos puhuttaisiin todella merkityksellisistä jutuista suhteessa itse sisältöön, niin luulisi näistä olevan ihan käytännön ohjeita teosten tekijöiden taholta.

Benjamin puhuu lähinnä kuvataiteesta. Jokatapauksessa jokaiselle vähääkään bibliofiilisiä taipumuksia omaavalle harvinaisen alkuperäisen ensipainoksen lukeminen on varmasti erilainen kokemus, kuin jonkun kioskipokkariversion, vaikka tarina on sanasta sanaan sama.

Pchan

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2133
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #118 : 25.08.14 - klo:22:35 »
Oikastaan asia on vieläpä niin, että emme Benjaminin mukaan ylipäätään pysty kokemaan taidetta samalla tavalla, kuin sitä on koettu ennen teknisen uusinnettavuuden aikakautta.

Miksi uusinnettavuus eroaisi aivan oleellisesti muusta muutoksesta? Väittäisin esim. kulttuurin muutosten merkitsevän paljon enemmän kuin kopioimisen helpottumisen.


Lainaus
Meikäläisen pointti oli irrottaa sen teoksen sisällön osuus kaikesta muusta.

Pidätkö tätä mahdollisena?

Jos nyt ei oteta tuota 'kaikesta' ihan kirjaimellisesti, niin mielestäni sisällön voi aika hyvin erottaa muusta. Harva esim. katsoo odottamaansa elokuvaa iPadilla lentokoneessa, koska ymmärtää tilanteen merkityksen kokonaisuudessa. En kuitenkaan usko, että samaa henkilöä kovin paljoa kiinnostaa se, paljonko leffaa on blurayna myyty tai montako kertaa se on netflixista katsottu muiden toimesta.

En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat rituaaliosuudella tai sen vakioimisella, mutta jos esillä olisi Mona Lisa ja kopio Mona Lisasta, olisi katsojan kokemus teosten kohdalla varmasti tyystin erilainen (olettaen, että katsoja ylipäätään tietää, mikä Mona Lisa on).

Esim. oopperassa käymiseen liittyy pukeutumista, väliaika, ehkä syömään Careliaan esityksen jälkeen jne. Rituaalimielessä touhu on ihan eri juttu kuin mennä katsomaan oopperaa live-lähetyksenä leffateatteriin ( http://www.finnkino.fi/news/met_opera/ ). Jos Kiasmassa on siis vierekkäin kaksi teosta, niin väittäisin niiden kokemiseen liittyvien rituaalien olevan hyvin samanlaiset.

Vaihdetaan tuon Mona Lisan tilalle saman taiteilijan grafiikkaa, joista toisesta on vain 10 vedosta ja toisesta 1000. Epäilen, että muuten keskusteluun sotkeutuu jokin aitous-kuvio.

Jokatapauksessa jokaiselle vähääkään bibliofiilisiä taipumuksia omaavalle harvinaisen alkuperäisen ensipainoksen lukeminen on varmasti erilainen kokemus, kuin jonkun kioskipokkariversion, vaikka tarina on sanasta sanaan sama.

Nimenomaan. Ja annas olla, jos kyse on ainoasta tunnetusta ensipainoksen kappaleesta. Rinta ihan röyhistyy omasta erityislaatuisuuden takia kun saa tuollaisen lukea. Mutta tarkoittiko taiteilija alun perin, että hänen teoksensa ensipainoksesta on jäätävä jäljelle vain yksi kirja, jotta kokemus on jotenkin 'oikea'? Jos tässä ei nyt ole kyse kokemuksen oikeellisuudesta, vaan erilaisuudesta, niin sitten en ihan ymmärrä mistä keskustelemme. Jokainen kirjanlukukokemus on uniikki, eikä kokemusta voi täydellisesti toistaa. Jos monistaminen tekee uniikista kokemuksesta uniikin, niin missä on pihvi?
« Viimeksi muokattu: 25.08.14 - klo:22:46 kirjoittanut Pchan »

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: "Tyylitajua ei voi ostaa kaupasta"
« Vastaus #119 : 26.08.14 - klo:00:30 »
Väittäisin esim. kulttuurin muutosten merkitsevän paljon enemmän kuin kopioimisen helpottumisen.

Same difference. Kulttuurinmuutoksesta Benjamin nimonomaan puhuu.

Lainaus
Jos nyt ei oteta tuota 'kaikesta' ihan kirjaimellisesti, niin mielestäni sisällön voi aika hyvin erottaa muusta.

Jälleen mielenkiintoinen näkemys. Formalistisessa analyysissä toki pyrkimys on nimenomaan keskittyä pelkkään muotoon ilman merkitystä (eli sisältö pyritään ikäänkuin erottamaan ja sulkemaan analyysin ulkopulelle), mutta en usko, että kukaan taiteentutkija nykypäivänä pystyy vakavalla naamalla väittämään, että vaikkapa For the Love of Godin "myynti"hinta ei vaikuttaisi oleellisesti kaikkeen teoksesta tehtävään analyysiin. Ainakaan relevanttiin sellaiseen.

Lainaus
Esim. oopperassa käymiseen liittyy pukeutumista, väliaika, ehkä syömään Careliaan esityksen jälkeen jne. Rituaalimielessä touhu on ihan eri juttu kuin mennä katsomaan oopperaa live-lähetyksenä leffateatteriin ( http://www.finnkino.fi/news/met_opera/ ). Jos Kiasmassa on siis vierekkäin kaksi teosta, niin väittäisin niiden kokemiseen liittyvien rituaalien olevan hyvin samanlaiset.

Benjamin ei puhu ihan tästä, kun hän puhuu rituaaleista ja taiteesta. Taiteen historia ja esihistoria on nimenomaan uskonnollis-rituaalinen. Luolamaalaukset eivät olleet mitään "rituaaleja", vaan rituaaleja ihan ilman mitään lainausmerkkejä. Teknillisen uudentamisen aikakaudelle saakka taiteen tehtävä on ollut yleensä kuvastaa ja ilmentää pyhää toismaailmallista todellisuutta, jopa siinä määrin, että profaani usein konkreettisesti muuttuu taiteellisen toiminnan kautta sakraaliksi.

"Benjamin claims that in times past the role of art has been to provide a magical foundation for the cult. Here the artwork’s use value was located in its central position within ritual and religious tradition (223-4). A statue or idol conveyed a sense of detached authority, or frightening magical power, which inhered in (and only in) that particular historical artifact. The reproduction in mass of such an item would have been unthinkable because it was its unique singularity that produced the sacrality of the ritual."

"The general willingness to accept a reproduction in place of the original also signifies an unwillingness to participate in the ritualistic aesthetics and politics of earlier times. For example, a photograph or film of a Catholic cathedral denudes its unique aura, transforming the role of participant into that of a spectator or possibly a detached commentator."

http://modernism.research.yale.edu/wiki/index.php/The_Work_of_Art_in_the_Age_of_Mechanical_Reproduction

Lainaus
Vaihdetaan tuon Mona Lisan tilalle saman taiteilijan grafiikkaa, joista toisesta on vain 10 vedosta ja toisesta 1000.

Aletaan olla jo aika kaukana Benjaminista, mutta väittäisin tiedon toisen teoksen harvinaisuudesta suhteessa toiseen vaikuttavan katsojan esteettiseen kokemukseen.

Lainaus
Jos tässä ei nyt ole kyse kokemuksen oikeellisuudesta, vaan erilaisuudesta, niin sitten en ihan ymmärrä mistä keskustelemme.

Esitit väitteen, että todellinen taide kestää monistamista. Toin esille Benjaminin väitteen, jonka mukaan monistamisen myötä tapamme kokea taidetta kokonaisuudessaan on kokenut historiallisen mullistuksen. Taiteen sakraali aura ei siis kestänyt monistamista.