Tyylitaju voi olla osittain synnynnäistä, mutta vaatii taatusti myöst panostusta asiaan, kuten missä tahansa lahjakkuudessa. Samoin täysin lahjaton voi oppia kohtuu hyväksi missä tahansa, jos on omaa riittävästi kiinnostusta *.
Musiikissa tai kuvataiteessa on aika helppo sanoa mikä on hyvää, mutta ainakin minusta muodissa ja tyylissä tämä on huomattavasti enemmän aikaa ja yleiseen "tämä on oikein" mielipiteeseen liittyvä juttu. Esim. menswear-piireissä on nyt tiukat puvunhousut "tämä on oikein", mutta ne tulevat historiallisessa perspektiivissä näyttämään sukkahousuilta. Ne kuitenkin peilaavat nyt aikaansa ja ovat nyt oikein.
Jos katsoo jotain meriittejä saanutta tyylitaituria, suunnittelijaa ym. vastaavaa, niin aika monet pukeutuvat ihan hirveästi. Yhdistelevät mitä sattuu ja miten sattuu, kunhan on väriä ja kuviota päällä. Tälläiset esimerkit osoittavat, että muotiteollisuuden parissa nämä "tyylitaiturit" ovat lähinnä muiden kuin absoluuttisten lahjojen ansioista. Muotiteollisuudessa on enemmän merkitystä mielikuvilla ja rahalla, kuin tyylitajun absoluutisella hyvyydellä. Muodin pitää muuttua ja olla liikkeessä, jotta se saa uskoteltua ostavalle väelle tarpeen muokata vaatekaappiaan.
Helpoin tapa olla tyylitaituri on pukeutua mustaan ja tumman harmaan sävyin. Kaikista pienin mahdollisuus epäonnistua värien yhdistelyssä. Lisäksi nämä värit ovat yleisesti hyväksyttyjä ja jo väreinä ovat kunnioitusta herättäviä. Ja toisaalta myös poistavat huomion henkilöstä. Voimakkaat kontrastit taas keräävät huomiota ja mitä enemmän mennään luonnollisista väreistä poispäin, niin sitä enemmän ihminen korostuu tavallisten tallaajien joukosta.
* Luin juuri kirjan, jossa kuvataan Vincent Van Goghin uraa ja kehitystä maalarina ja siinä on hyvin nähtävissä miten kehnosta/keskiverto piirtäjästä tulee värien käytön mestari. Van Goghin lyhyt ura oli 3/4 oppivuosia ja 1/4 hänen maineesa perustan saaneiden töiden tekemistä. Kukaan ei ole mestari syntyessään - missään.
