Täällähän puhutaan lahjakkuudesta.
Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka, joiden lahjakkuus on havaittu ihan sattumalta ja sitten se on puhjennut kukkaan, kun sitä on ruokittu. Urheilussa lahjakkuus voidaan usein mitata, mutta se ei riitä. Moni pärjää lahjakkuudella tiettyyn pisteeseen asti ja sen jälkeen pitäisi olla toisenlaista lahjakkuuutta, mm. harjoittelua ja paineidenkäsittelyä kohtaan. Tässä vaiheessa homma sitten kusahtaa, vaikka olisi miten gut feeling. Jos ei nappaa, niin ei nappaa ja hyödyntämätön lahjakkuus, tai tyylitaju menee hukkaan jos sitä ei realisoi toiminnaksi.
Siinä mielessä sekin on parempi, että pitäytyy ns. perusasioissa, koska kun pohja on kunnossa ja sen on sisäistänyt, voikin sieltä pilkistää oikeasti sitä omaa ajatusta jota voidaan vaikka minkälietajuksi kutsua.
CB:n kohdalla voidaan kyllä kanssa sanoa, että hyvin hän on nykytatsiinsa nähden piilotellut sitä luontaista kykyään kaikki nämä vuodet, kunnes on alkanut suorittamaan tyylipiireissä. Ja se on erittäin jees. Taustalla on todennäköisesti tyylitajua, jota on erilaisten kokeilujen ja inspiraatioiden avulla ruokittu.