Kysytäänpä täällä, että kuinka pitkiä lahkeita herrasmiehet suosivat? Ostin parit housut (ajalta ennen keikaria on kaapissa vain täysin ylipitkiä housuja). Nyt kärsin kovasta ongelmasta (perfektionismi...), että mikä on sopiva housujen pituus itselle. Oma silmä pitäisi italialaistyyppisestä lahkeen pituudesta pikemminkin kuin suomalaisesta. Kontrasti on vain aivan valtava kun katselee ympärilleen ja omakin silmä vaatii ilmeisesti totuttelua. Pääsenkö hyvään "kompromissiin", jos seistessä suorana lahkeet tulevat kenkien päälle hieman (ei pussitusta)?
lman, että otan kantaa omien mieltymyksieni puolesta, niin suosittelisin seuraavaa. Jos kaapissasi on monia ylipitkiä housuja (oletan, että sekä "suoria housuja", chinoja, farkkuja jne), niin vie ne lyhettäväksi. Kokeile yksiin (mielellään valitse jotkut kapeat) italialaismittaa ja toisiin hieman pidempää, esim tuota trhokkan mainitsee juuri ja juuri housulle laskeutuvaa "break"-tyyppiä. Chinot tai farkuthan voi jättää hieman pidemmiksi, jotta niitä saa käännöksillä sitten muokattua juuri sellaisiksi kuin haluaa. Eiköhän se oma silmä sitten näytä, että mikä näistä on paras vaihtoehto, koska kukaan täällä foorumilla ei voi sitä sinulle kertoa. Ehkä paras ratkaisu tulee olemaan tuo kuvailemasi "kompromissi", mutta lähtökohtaisesti kannattaa välttää pukeutumisessa mitään kompromissien hakemista, koska silloin lopputulos on yleensä vajaa joka tapauksessa. (eli tiedostetun prosessin kautta päätyminen tuohon pituuksien väliseen kompromissiin sopivimpana ratkaisuna on tietysti eri asia, kuin vaan kompromissin hakeminen):)
Lyhyesti todettakoon, että itse suosin välillä italialaista mittaa, välillä sitten tuota trhokkan mainitsemaa minimaalista laskeutumista. Paljon riippuu toki myös kengistä, koska esim kovin raskaalle popolle ei mielestäni kaveriksi tuo nilkankin paljastava mitta sovi. Yleisenä omana sääntönä; kapeammat lahkeet lyhyenä, vähänkään leveämmät / löysemmät (joita ei paljoa ole) sitten hitusen pidempänä ja kengän päälle laskeutuvana. Ja farkkujen lahkeet sitten käärittyinä, välillä ilman breakia, välillä ihan pienellä. (eli ei ainakaan itsellä ole täysin vakiintunutta linjaa, vaan fiiliksen ja asukokonaisuuden mukaanhan tuossa on mentävä)