[ankeuttaminen,]

Joskus tulee mieleen että suomalaisten vahvin erityisosaamisen alue on ankeuttaminen, kaikki isommat ja pienemmät temput millä elämästä saadaan mahdolisimman synkkää ja ikävää.

Toivottavasti eivät jalosta tästä vientituotetta.

Pari päivää olen istunut myös kv-yleisölle tarkoitetuissa powerpoint-sulkeisissa. Molempina päivinä oli hyvä meininki ja aitoa innostusta. Molempina päivinä suomalaisen pomon piti kuitenkin lohkaista päivän lopulla, että '... ja tämähän tehdään tai itketään ja tehdään'. Että kyllä sitä ankeutta yritetään viedä muuallekin.

Kuulostaa ikävän tutulta...

Ruotsalaisen kulttuurin lagom-ajatteluhan on ymmärtääkseni myös pitkälti ökyilyä karttavaa. Se taitaa olla ylipäänsä pohjoismainen hyve.

Muistan parin vuoden takaisen uutispätkän, jossa käsiteltiin Yhdysvaltojen lamaa, ja siitä parhaiten selvinneitä osavaltioita. Yksi esimerkki oli Minnesota, jossa on paljon pohjoismaisten siirtolaisten jälkeläisiä, joiden perinteisiin kuuluu säästäväisyys, järkevä taloudenpito ja harkitseva suhtautuminen kuluttamiseen.

[ankeuttaminen,]

Ei pidä väheksyä suomalaista vaatimattomuutta hyveenä pitävää kulttuuria jossa varotaan visusti kaikkea "ökyilyyn" viittaavaa. Tai en minä tiedä, olisiko meidän henkinen perusvireemme vaan kerta kaikkiaan niin elämänkielteinen? Siis antiteesi elämänilolle, leikkisyydelle ja kaikelle kepeydelle?

"Itku pitkästä ilosta", "rumat ne vaatteilla koreilee", "mies se tulee räkänokastakin vaan ei..." etc.

Joskus tulee mieleen että suomalaisten vahvin erityisosaamisen alue on ankeuttaminen, kaikki isommat ja pienemmät temput millä elämästä saadaan mahdolisimman synkkää ja ikävää.

Toivottavasti eivät jalosta tästä vientituotetta.

Onhan sekin tehty: suomalainen hevi. Ja nykyajan Nokia-puhelimet.

Kirjoitat täyttä asiaa muuten.

Pari päivää olen istunut myös kv-yleisölle tarkoitetuissa powerpoint-sulkeisissa. Molempina päivinä oli hyvä meininki ja aitoa innostusta. Molempina päivinä suomalaisen pomon piti kuitenkin lohkaista päivän lopulla, että '... ja tämähän tehdään tai itketään ja tehdään'. Että kyllä sitä ankeutta yritetään viedä muuallekin.

Tyypillistä Suomi on myös järjettömän auktoriteettiuskoinen maa, jossa pomon pitää päästä tilanteessa kuin tilanteessa päästä nöyryyttämään ja muistuttamaan olevansa Pomo.

Luojan kiitos olen itse oma työnantajani. Oman duunin parhaita puolia on se, että tiedän tasan tarkkaan millainen kusipää pomoni on.

Tyypillistä Suomi on myös järjettömän auktoriteettiuskoinen maa, jossa pomon pitää päästä tilanteessa kuin tilanteessa päästä nöyryyttämään ja muistuttamaan olevansa Pomo.

Aikapaljon erilaisia esimiehiä nähnyt eri maissa, ja täytyy sanoa että mielestäni tuo ei ole ongelma suomessa. Ehkä en ole tavannut niitä pahoja suomalaisia esimiehiä (itselle en parempaa esimiestä oikein voisi toivoa kuin mikä on). Italiassa tai oikeastaan italialaiset esimiehet on pahimpia mitä ole tavannut, en itse jaksaisi sellaista päivää kauempaa. Ainakin ne mitä olen tavannut sekä Italiassa että Meksikossa. Mutta ei alaisetkaan aina jaksaneet esimiestään vaan heittelivät tuolia seinään yms, mutta se on taas ilmeisesti normaalia italialaista temperamenttia ja sallitaan. Mutta siellä oli siis selvästi se käytäntö että piti kokoajan tuoda esille se että kumpi määrää kumpaa, niin pahasti että se haittasi työntekoa todella paljon. Täysin turhaa pompottamista, jollaiseen en suomessa ole niinkään törmännyt.

Onhan sekin tehty: suomalainen hevi. Ja nykyajan Nokia-puhelimet.

Ja Kaurismäen elokuvat.

^�,,h, Kaurismäen (Aki, ja miksei jotkut ikivanhat Mikankin) leffat ovat hienoja.

Joo, jos tykkää elokuvista joissa todistellaan että elämä on kurjaa. Hyväähän se on sinappijäätelökin jos semmoisesta tykkää. Makuasia.

^Eivät ne ihan noin ylsioikoisia ole, Kaurismäet.

Sinappijätelöä en ole testannut, valkosipulijäätelöä kyllä. Oli pahaa.

"Itku pitkästä ilosta", "rumat ne vaatteilla koreilee", "mies se tulee räkänokastakin vaan ei..." etc.

Unohdit oman suosikkini: joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

^Eivät ne ihan noin ylsioikoisia ole, Kaurismäet.

1. Päähenkilö kokee henk.koht. tragedian 2. Päähenkilöä potkitaan joka suunnasta päähän. 3. Päähenkilö löytää kaverin joka on yhtä luuseri kuin se itse. 4. Kaveri kuolee. 5. Virkavalta vainoaa. 6. Päähenkilö löytää rakkauden. 7. Päähenkilö ja rakas suggeroivat toisensa uskomaan että ovat onnellisia vaikka sokeekin hohtallaan näkee että ainoa järkevä vaihtoehto olisi vetää ranteet auki.

Ja tämä leffa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...

^Lyhyesti: hieno meininki.

Alkuperäiseen viestiin palatakseni, ei Suomessa lopulta pukeuduta ihan hirveän huonosti. Suomessa ei vaan varsinaisesti pukeuduta yleisesti hirveän hyvinkään juuri missään ja ilmastokin rajoittaa valinnanvaraa. Muissa pohjoismaissa on ihan samanlaista tuulipukumeininkiä kun poistuu vaikkapa Tukholman keskustasta Ruotsin muille seuduille. Hirveitä ilmestyksiä tulee vastaan Milanossa ja Lontoossakin eikä kyse ole aina turisteista. Suomalainen pukeutuu ehkä liian varman päälle ja itseään mitenkään esiintuomatta.

Kun puvuista ja nahkakengistä on puhe, selittää heikompiin vaihtoehtoihin tarttumista heikon tarjonnan ohella myös tarve ja hinta. Jos pukua tarvitaan hautajaisissa ja häissä, tulee helposti ostettua yksi musta eikä välttämättä Zegnaa tai vastaavaa. Tosin kannattaisi sitten odotella vaikka hulluja päiviä ja ostaa se Turo, Boss tai Tiger sen sijaan että menee ostamaan polyesteripuvun Dressmanilta säästämättä edes kovin paljoa. Kengissä vähän sama juttu eli jos ne mustat nahkakengät tulee sen kerran, kaksi vuodessa käytettävän puvun pariksi, hoitaa Clarks tai Ecco homman ja kestää pienellä hoidolla ihan riittävän kauan.

Tosin kannattaisi sitten odotella vaikka hulluja päiviä ja ostaa se Turo, Boss tai Tiger sen sijaan että menee ostamaan polyesteripuvun Dressmanilta säästämättä edes kovin paljoa.

No, Dressman, H&M ja Zara tarjoavat samaa laatua halvemmalla (ja usein jopa paremmin leikkauksin), kunhan malttaa ostaa täysvillaisen.